Eukonkannon ja toksisen maskuliinisuuden väliin mahtuu paljon vivahteita Vaasan kaupunginteatterin tuottamassa Leevi Madetojan Pohjalaisissa. Illan tähdiksi nousevat vanhat kokeneet lavaketut, mezzo Riikka Rantanen Kaisa-piikana ja baritoni Mika Nikander karikatyyrisenä vallesmannina. Heitä on kerrassaan riemastuttavaa katsoa.
Sopraano Päivi Pylvänäisen Maija Harri esiintyy alussa hartaana körttiläisenä mutta paljastuu sitten koko joukon pettäjäksi, kun houkuttelee sulhasensa Antti Hangan pakoon lain kouraa. Anttia esittää komialla tenorillaan Johannes Vatjus, joka tunnetaan seudulla tangokuninkaana. Tämä pariskunta varastaa miltei pääosan esityksen traagisina rakastavaisina.
Heidän kanssaan kilpasille joutuvat baritoni Jussi Vänttisen esittämä Jussi Harri sopraano Saara Rauvalan Liisan kanssa. He ovat jo pidempään päässeet harjoittelemaan lemmenparin touhuja, sillä he ovat keskenään naimisissa. Jussi Vänttinen ei alussa oikein erotu renkien ja kylänmiesten joukosta, mutta illan edetessä hänen äänensä alkaa jylistä pohjalaisen vapaussankarin tyyliin. Liisan helskyvä sopraano tuo keventävän vastakohdan ja luo syvyyttä traagiselle lopulle.
Bassobaritoni Heikki Aalto tekee väkivahvan Karjanmaan Köystin, tenori Lasse Penttinen on mainiosti sammaltava Santtu ja tenori Pekka Kuivalainen luihuileva Kaappo-renki.
Vaikka Pohjalaisissa on juuri ne kansannäytelmistä tutut ainekset, ei ohjaaja Anna Kelo kompastu kliseisiin, jotka kiiltokuvina vaanivat taustalla. Pohjanmaata 1800-luvun lopulla halkovat aatteet eivät jää patsasteluksi, vaan ovista ja ikkunoista tulvii eteemme körttiläisyys, yhteiskuntaa horjuttava puukkojunkkarius ja Venäjän sortovalta kaikessa voimassaan. Aatteiden risteys tuodaan konkreettisesti näyttämölle ilman päälleliimattua modernisointia, jota edustaa vain osuvasti toteutettu eukonkanto.
Jyhkeän kerronnan puitteina ovat puurakenteet, jotka täydentyvät vähä vähältä pohjalaistuvaksi ja punamullalla sivellyksi julkisivuksi. Myös puvustuksessa ollaan vahvasti Pohjanmaalla, pussihousuissa ja uhkaavissa lierihatuissa.
Ville Matvejeff on tehnyt sovituksen Vaasan kaupunginorkesterille, joka soitti rivakasti Anna-Maria Helsingin johdolla. Vaasan Oopperayhdistyksen kuoro teki todella hyvää työtä niin näyttämöllä kuin omalla äänellään ja mainioissa sivurooleissa.
Ooppera kukoistaa siis taas Vaasassa koronavuosien katkerien peruutusten jälkeen. Nyt ollaan ajoissa liikkeellä, sillä Pohjalaisia täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Tätä Suomen suosituinta ja esitetyintä oopperaa voidaan kutsua kansanoopperaksi: se pohjautuu paljolti kansanmelodioihin, ja kansa otti sen täysin omakseen kantaesityksestä lähtien.
Kansantaiteelle tyypillisesti teoksen historiasta paljastuu kuitenkin plagiointia. Artturi Järviluoma oli saanut käsiinsä näytelmätekstin härmäläisen kansakoulunopettajan Antton Kankaan jäämistöstä. Kankaan kirjoittama näytelmä kuvaa historiallisia tapahtumia Alahärmän Härmänkylässä, joka kuului Lapuan suurpiiriin. Näytelmän nimi on alun perin ollut Härmäläisiä.
Järviluoma on sittemmin maustanut tekstiä eteläpohjalaisilla kansanlauluilla, joita hän seudulta keräsi. Hän sai näytelmän esitettäväksi Suomen Kansallisteatterin näyttämöllä 1914 omissa nimissään. Näytelmä keräsi helposti vastakaikua keskellä pahimpia sortovuosia.
Paula Nurmentaus
