Puccinin Tosca sai Vaasan oopperassa hienon toteutuksen, mutta se jää nyt toistaiseksi viimeiseksi oopperaksi kaupunginteatterin, kaupunginorkesterin ja oopperayhdistyksen yhteistyönä. Tosin ihmettä edelleen odotellaan uskoen, että ooppera herättää jälleen henkiin.
Vaasan oopperan primus motor Irma Rewell ( 1929 – 2010 ) piti aikanaan huolen siitä, että esityksiä oli joka vuosi, eikä keinoja kaihdettu. Hänen perustamansa oopperatoiminta alkoi vuonna 1956, toisena alueoopperana Tampereen jälkeen.
Kun Vaasan teatteria ja orkesteria ei saatu yhteistyöhön mukaan vuonna 2003, niin Irma haki apua itärajan takaa. Orkesteriksi värvättiin Karjalan valtiollisen filharmonian sinfoniaorkesteri Petroskoista. Näin Vaasan oopperayhdistyksen tuottama Cavalleria Rusticana päästiin esittämään Seinäjoella. Silloin viimeistään Vaasassa tajuttiin, että ooppera on tärkeä osa paikkakunnan kulttuuria ja imagoa.
Valtionavun 144 000 euron leikkaus tekee suunnilleen oopperan mentävän aukon Vaasan kaupunginteatterin budjettiin. Teatteri on saanut oopperaa varten 150 000 euroa vuosittain. Joka toinen vuosi on teatterissa esitetty ooppera, jonka kustannukset pyörivät 300 000 euron paikkeilla.
Teatterinjohtaja Seppo Välinen on pahassa välikädessä: ”Teatterin omista tuotannoista on mahdoton mennä leikkaamaan, kun se edellyttäisi vakituisen henkilökunnan irtisanomisia”, sanoo Välinen. Ooppera on teatterin kalleimpia tuotantoja.
Kansa on äänestänyt jaloillaan, sillä Puccinin Toscan kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä, ja yleisö nousi seisaallaan osoittamaan suosiota. Eikä turhaan, sillä esitys pärjää missä tahansa vertailussa.
Toisena kassamagneettina toimi varmaankin Pohjanmaan oman pojan Waltteri Torikan konnan rooli Scarpiana. Nyt hän pääsi toteuttamaan tätä unelmarooliaan ensimmäistä kertaa, samoin Toscana laulanut Reetta Haavisto ja Cavaradossin roolissa Mika Pohjonen olivat ensikertaa Toscaa kyydissä.
Ehkä suurin yllättäjä oli Pohjonen, jonka lyyrinen tenori ja eläytymiskyky tekivät kolmannen näytöksen aarian E lucevan le stelle -tulkinnasta koko oopperan huippukohdan. Siinä oli paljon taitavaa diminuendoa, jota tenoriäänet eivät useinkaan malta esitellä. Miten eleettömän vaatimaton ja syvämietteinen mies taiteilija Cavaradossi onkaan!
Toscalla ja Cavaradossilla oli hehkeän lyyrisiä lemmenhetkiä, joissa kumpikaan ei prässännyt. Reetta Haaviston ääni oli kypsynyt rooliinsa vaatimuksiin. Hän löysi itsestään niin intohimoisen rakkauden kuin mustasukkaisuuden ja lopulta kylmäverisen tappajan.
Waltteri Torikan Scarpia on jo hoikassa olemuksessaan suorastaan paholaismainen, ja punaseinäinen palatsi kehysti helvetilliset tunnelmat. Valaisusta vastannut Teemu Vähänen loihti taitavasti esiin kauhuelementtejä. Tämä oli hyvä aloitus Torikan Scarpialle.
Tosin Vaasan kaupunginorkesteri ei noudata Puccinin soitinkokoonpanoa. Kapellimestari Anna-Maria Helsingoli hankkinut kevennetyn sovituksen Värmlanin oopperasta, jossa orkesterimonttu on Vaasan kokoa. Silti orkesteri soi esityksessä täyteläisenä taitavan johtajansa otteessa.
Teatterinjohtaja Seppo Välinen teki myös voittoisan debyyttinsä oopperaohjaajana. Näyttämötyöskentelyn käänteissä oli jotakin tarkkaan ja ajatuksella toteutettua. Scarpian ja Toscan kohtausten väkivalta tuntui uskottavalta. Tosca viilsi veitsellään Scarpian kurkun auki, sillä eihän isoa miestä saa hengiltä yhdellä veitsen pistolla kuten oopperoissa yleensä.
Välisen idea haarniskoidusta enkelilapsesta (Emilia Ruiz-Hämäläinen) pisti miettimään: oliko se varjelus, kohtalo vai Castel Sant´Angelon huippua vartioiva siivekäs soturi? Enkelin ääni kantoi kauniisti, kun hän lauloi paimenen aamulauluaan 3. näytöksen alussa.
Paula Nurmentaus
