S
iddharta-baletti oli Susanna Mälkin debyytti Pariisin oopperassa vuonna 2010, ja ensi keväänä hän palaa taloon Luca Fransesconin oopperan johtajana. Siddharta kertoo intialaisprinssin saamasta herätyksestä ja tiestä valaistumiseen. Ranskalainen koreografi Angelin Preljocaj ammensi siinä Intian-vuotensa kokemuksista, mutta buddhalaista rekvisiittaa baletissa ei ole. Alussa sähkökitarat vonkuvat ja rummut pärisevät, kun moottoripyöräasuihin puetut tanssivat kiemurtelevat pimeässä, ja lopussa Buddha astuu ilmassa kelluvaan taloon. Valon voimia ovat klassisesta baletista periytyvät ballerinojen valkoiset kuorot, mutta kauneimpia duettoja koreografi on tehnyt nimiosaa esittävälle, atleettiselle Nicohas Le Richelle ja hänen serkkuaan Anadaa tulkitsevalle Stéphane Bullionille.
Liikekieli on uusklassista, lähes miimisen kertovaa, ja visualisointi on hyvin coolia tyhjän tilan estetiikassaan. Mantovanin musiikki luo tiloja sirpaleisesta mekkalasta lyyrisiin suvantoihin, joissa vesi solisee korkeilla vuoristoissa dodekafonisesti välkehtivin jousi- ja puhallinkuvioin. Mälkki erittelee sen tekstuurit erinomaisen selkeästi. Kokonaisuus on ehyt mutta jättää henkistymisen kokemuksen aika kylmäksi ja pinnalliseksi.
Harri Kuusisaari
