Ooppera ja laulumusiikki

  K ampin Laulu levytti pitkästä aikaa vuonna 2017 ja pokkasi Suomen kuoronjohtajayhdistyksen ja Sulasolin vuoden levy -palkinnon. Levyllä tiivistyy kuoron viime aikojen ohjelmistolinja, uusi ja viimeaikainen pohjoismainen ja baltialainen kuoromusiikki. Levyn nimiraita ja vanhin teos on Eero Sipilältä vuodelta 1969, uusimmat taas kuoron riveissä laulavien säveltäjien Jaakko Mäntyjärven ja Teemu Tommolan käsialaa. Levyn musiikki viittilöi eri suuntiin joiuista kansanlauluihin ja Kalevalasta juutalaiseen traditioon, mutta ohjelma on vaikuttavasti suunniteltu, ja kaikki teokset koskettelevat herkästi lähdön […]

  Helsingin kamarikuoro jatkaa yhteistyötään BIS-yhtiön kanssa katsauksella suomalaiseen itsenäisyyden aikaa edeltävään sekakuoromusiikkiin. Mukana on somia kuorokappaleita tutuilta ja tuntemattomilta, merkkihahmoilta ja amatöörisäveltäjiltä. Musiikissa heijastuu 1800-luvun kulttuurielämä, jossa eurooppalainen romantiikka kohtasi kansallisen identiteettiprojektin. Levylle on saatu hyviä sekakuorolöytöjä ajalta, jolloin kuorotoiminta keskittyi mieskuoroihin ja suomalainen kuorolaulu oli vasta syntymässä. Esimerkiksi Leipzigissa opiskellut Karl Johan Moring paiski töitä sekakuorokulttuurin hyväksi, ja häneltä on mukana muutama mitä viehättävin laulu.   Nils Schweckendiekin johtamalla HKK:lla on vaikeuksia löytää […]

Justin Doyle aloitti viime kaudella loistavan berliiniläisen RIAS-kamarikuoron taiteellisena johtajana ja on nyt levyttänyt sen kanssa itselleen läheisen Benjamin Brittenin a cappella -teoksia. 34-henkinen kuoro tuo Brittenin ilmeikkääseen uusklassismiin kukkeaa eleganssia. Vokaalinen väkevyys ja kuulaus ovat sopivassa tasapainossa, ja lempeän pyöreästä yhteissoinnista kaareutuu sulokkaita linjoja. Brittenille ominainen retorinen rytmisyys toteutuu selkeästi mutta samalla pehmeästi. Tosin brittiläistyylistä liioittelua ja huumoria kaipaisi tiettyihin teoksiin ripauksen lisää; W.H. Audenin upeaan runoon sävelletty, arvoituksellisen tyylitelty Hymn to St. Cecilia […]

  S chubertin h-molli-sinfonia jäi ”keskeneräiseksi” vuosia ennen hänen kuolemaansa, eikä syynä teoksen valmistumattomuuteen ollut ajanpuute. Ehkä ongelmaksi tuli kolmijakoisen rytmiikan toistuminen kahden ensimmäisen osan lisäksi myös säveltäjän aloittamassa scherzossa, joka tässä kuullaan Nicola Samalen ja Benjamin-Gunnar Cohrsin täydentämänä. Finaalina kuullaan Rosamunde-näyttämömusiikin h-molli-välisoitto, jota on usein tarjottu tähän tehtävään. Stefan Gottfriedin ja Wienin Concentus Musicus -orkesterin tulkinta neliosaiseksi rekonstruoidusta h-molli-sinfoniasta on vakuuttavimpia kuulemiani. Se kuulostaa orgaaniselta kokonaisuudelta eikä vain soivalta ajatuskokeelta. Kahden ensimmäisen osan emotionaalista […]

B erliozin Romeo ja Julia kolmelle solistille, kuorolle ja orkesterille on alaotsikoltaan ”dramaattinen sinfonia” op. 17. Solistit ovat enimmäkseen sivuhenkilöitä ja kertojaääniä, ja Shakespearen näytelmän suurista kohtauksista huolehtii orkesteri – hehkeimmillään Capuletien puutarhan rakkauskohtauksessa. Tshaikovskin ja Prokofjevin teosten raastavan traagisuuden tilalla on ylevää paatosta, joka on perusvireenä myös Michael Tilson Thomasin ja San Franciscon sinfoniaorkesterin levytyksessä. Maltillisilla tempoillaan Tilson Thomas takaa, että kaikki yksityiskohdat kuuluvat. Hän painottaa onnistuneesti musiikin runollisuutta mutta antaa tarkkaavaisuuden paikoin lipsua […]

J osquin des Prez (n. 1440-1521) oli täysrenessanssin kiistattomin mestari, aikalaisten ja seuraajien mielestä aivan omassa luokassaan. Silti hän on yksi musiikin historian salaperäisimpiä hahmoja. Jostain syystä hänen elämästään tai henkilöstään ei ole säilynyt dokumentteja, ja varmuudella hänen kädenjälkensä on paikannettu ainoastaan Vatikaanin Sikstiiniläiskappelin seinägraffitista. Modernista arvostuksesta huolimatta hänen 18:sta messustaan ei vielä ole yhtään yhtenäistä kokonaislevytystä, mutta Peter Phillipsin Tallis Scholarseilla maali häämöttää jo. Säveltäjäuran puolivälistä tulee Missa Gaudeamus, jonka cantus firmuksena on gregoriaaninen […]

  Antonio Caldara (1670-1736) oli täysbarokin tuotteliaimpia italialaismestareita, tilillään yli 70 oopperaa ja nelisenkymmentä oratoriota. Magdaleena Kristuksen jaloissa on 1600-luvun lopussa valmistunut oratorio, jossa raamatullisen aiheen kautta päästään käsiksi naisen seksuaalisuuteen. Kulttuurihistoriassa Maria Magdaleena on julistettu niin prostituoiduksi kuin Jeesuksen vaimoksi. Oratoriossa vastakkainasettelu on ilmeinen, kun Magdalan Mariaa vetävät puoleensa maallinen (Amor terreno) ja taivaallinen rakkaus (Amor celeste), oikeamielisen Martan, ylevän Kristuksen ja bassoäänistä itsevarmuutta puhkuvan Fariseuksen ympäröidessä valintaprosessia. Caldaran oratorion kaksi osaa jakaantuvat kumpikin […]

L’Alessandro amante. Aarioita Giovanni Battista Bononcinin, Georg Friedrich Händelin, Giovanni Battista Pescettin, Agostino Stegganin, Antonio Draghin, Francesco Mancinin, Leonardo Vincin, Leonardo Leon ja Nicola Porporan oopperoista. Xavier Sabata, kontratenori, Vespres d’Arnadi, joht. Dani Espasa. Apate Aleksanteri Suuri oli monen barokkiajan oopperan keskushahmo, ja esimerkiksi pelkästään Metastasion librettoon Aleksanteri Intiassa niitä sävellettiin 65. Katalonialainen kontratenori, kesällä Turun musiikkijuhlien Agrippina-produktioon tuleva Xavier Sabata on koonnut uudelle levylleen näytteitä 75 vuoden ajalta. Keskushenkilö seikkailee niissä ympäri maailmaa niin […]

Melancholia: John Wilbye, William Byrd, Cesare Tudino, Carlo Gesualdo, Pomponio Nenna, Orlando Gibbons, Luca Marenzio, Luzzasco Luzzaschi. Les Cris de Paris, johtajana Geoffrey Jourdain. Harmonia mundi HMM902298. Josquin des Prez: Miserere, Déploration sur le mort d’Ockeghem, Nimphes, In principio, Absolve quae sumus, Planxit autem David, De Profundis, Pater noster. Nicolas Gombert: Musae Jovis. Capella Amsterdam, johtajana Daniel Reuss. Harmonia mundi HMM 902620. Mustan sapen aiheuttamaksi oletettu melankolia – enemmän raskasmielisyys kuin alakulo – innoitti myöhäisen […]

Vienna – Fin de siècle. Schönberg, Webern, Berg, Zemlinsky, Alma Mahler, Wolf. Barbara Hannigan, sopraano, Reinbert de Leeuw, piano. Alpha 393. Barbara Hanniganin instrumentaalinen sopraanoääni ja näyttämölliset taidot ovat keränneet voittoja nykymusiikin parissa. Nyt hän luotaa taiteensa juuria 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Wienissä, Schönbergin (op. 2), Webernin (Dehmel) ja Bergin lauluissa, jotka näyttivät tietä modernismiin. Hanniganin tekstinkäsittely ja vivahdetaju on ihailtavaa ja Reinbert de Leeuwin pianonsoitto apostolisen ymmärtävää. Silti Bergin Seitsemässä varhaisessa laulussa huomaa kaipaavansa […]

Claude Debussy: Harmonie du soir – Mélodies. Sophie Karthäuser, sopraano, Eugene Asti, piano, Stephane Degout, baritoni, Alain Planès, piano. Harmonia mundi HMM 902306.07 (2 cd). Claude Debussyn noin sata laulua – ranskalaisittain ”melodiaa” – eivät esiinny konserttiohjelmissa niin tiheään kuin ansaitsisivat. Hänellä oli aikansa runouteen rento ja ymmärtävä ote, josta Charles Baudelairen, Paul Verlainen tai Stephane Mallarmén säkeet syttyvät elämään ja väreihin. Harmonia mundi on valinnut tuplalevylleen nelisenkymmentä laulua sekä kaksi kevytäänistä mutta sävykästä laulajaa. […]

Antonio Salieri: Les Horaces. Judith van Wanroij (Camille), Cyrille Dubois (Curiace), Julien Dran (Le jeune Horace), Jean-Sébastien Bou (Le vieil Horace), Le Chantres de musique baroque de Versailles, Les Talents Lyriques, johtajana Christophe Rousset. Aparte AP185 (2 cd). Antonio Salierin kohtalona on ollut jäädä hänen elinaikanaan marginaalisen Mozartin jalkoihin. Vuonna 1786 jälkimmäinen sai näyttämölle Figaron häät, kun Salieri tuotti Ranskan hovin iloksi Corneillen tragediaan pohjautuvan oopperan Les Horaces (Horatiukset). Sen tarinassa roomalaisia edustava Horatiusten perhe […]