Ooppera ja laulumusiikki

Suomalaisen barokkiorkesterin muusikot ovat yhdistäneet mielikuvituksensa ohjelmaan, jossa kohtaavat italialainen varhaisbarokki, kalevalainen runonlaulu ja suomalainen kansanmusiikki. Säätyvallan huippuaikoina syntynyttä taidemusiikkia voi syystä luonnehtia elitistiseksi. Tästä leimasta modernit barokkimuusikot ovat rimpuilleet irti tekemällä taiteellisia poikkileikkauksia, joissa myös kansan syvät rivit tulevat kuulluksi. Alban levyllä aloitetaan kalevalaisesta maailman synty -myytistä ja jatketaan italialaisbarokin alkuräjähdykseen 1600-luvulla. Kolmanneksi pyöräksi tulevat kansanmusiikkisovitukset Samuli Rinta-Nikkolan paljon käytetystä nuottikirjasta (1809). Kokonaisuudesta syntyy enemmän rinnakkaisuniversumien kohtaaminen kuin mikään symbioosi. Laaja soitinvalikoima tuo esiin […]

Dvořákin hengellisistä sävellyksistä tunnetaan parhaiten järkälemäiset Requiem ja Stabat Mater, joiden monumentaalinen mitta voi tuntua ylivoimaiselta. Vuonna 1892 valmistunut nelikymmenminuuttinen D-duuri-messu oli tilausteos, jonka Dvořák orkestroi myöhemmin. Václav Smetáčekin ytimekäs tulkinta hienoine solistikvartetteineen muistuttaa, että teos kuului aikoinaan säveltäjän suosituimpiin. Niiden joukkoon kuuluvat edelleenkin tsekinkieliset Raamatulliset laulut, jotka Dvořák sävelsi USA:ssa kotimaataan kaihotessaan. Jindrich Jindrak on hieno ja vivahteikas mutta myös vanhatestamentilliseen julistukseen yltävä baritonisolisti. Levyn harvinaisuus on samaisella Amerikan-matkalla syntynyt Te Deum, jossa Dvořák […]

Modernistiset säveltäjät saivat 1900-luvun alussa kansanmusiikista piristävän ja maanläheisen impulssin, jota on folklorististen teosten myöhemmissä tulkinnoissa kainosteltu. No, ei tässä: Prahan filharmoninen kuoro tuo esiin Stravinskyn, Janacekin ja Bartokin teosten itäeurooppalaiset juuret, huumorin ja kursailemattoman reippauden. Levyn laukaisualustana toimii Stravinskyn ”Venäläiset talonpoikaishäät” vuoden 1917 versiossaan. Täydellä kuorolla sooloäänineen, viiden pianon ja lyömäsoitinten kanssa tämä on tasapainoinen tulkinta, jossa kiihkeän juhlatunnelman ohella soi koskettava lempeys ja onnen odotus. Janacekin Rikadlan tsekkiläiset lastenlorut kuulostavat pidäkkeettömiltä, ja kuorosta […]

Saksalaisromanialainen Konstantin Krimmel on liedtaivaan nopeimmin kirkastuneita tähtiä, joka on kerännyt ison kasan kilpailupokaaleja – mitä ne sitten todistavatkin. Mutta tämä Schubertin Die schöne Müllerinin levytys pianisti Daniel Hieden kanssa todistaa paljon. Krimmel on laittanut kevyen, mutta resonoivan baritoniäänensä liedin palvelukseen ja jos tulkinnasta löytyy vielä nuorekasta impulsiivisuutta, se ei ole vierasta myöskään Schubertin myllärinkisällille. Ote on spontaani ja tempon käsittely joustavaa. Liikkeelle lähtö (Das Wandern, Wohin?) on täynnä optimistista odotusta, joka Am Feierabendin tervehdyksissä […]

B. H. Crusellin ooppera Pieni orjatar herätettiin henkiin Turussa 1996, ja siitä tehtiin myös levy. Hebon Crusell-levy alkaa sen alkusoitolla. Se on värikkäästi orkestroitua ja kihelmöivää odotusta henkivää musiikkia klassismin ja romantiikan välillä, orientaalisin maustein ja janitsaarikaiuin. Periodisoittimet korostavat sen pohjoisen kuulasta ominaislaatua. Crusell kirjoitti fagotti-concertinon vävylleen, Tukholman hovikapellin fagotistille Franz Premayrille, ja siinä on italialaisten bel canto -oopperoiden henkeä. Premayr soitti sitä ympäri Eurooppaa, ja teos antoi hänelle mahdollisuudet esitellä ketterää tekniikkaansa ja soittimen […]

  Monteverdin kolme säilynyttä oopperaa olivat aikoinaan lajityypin alkuräjähdys, mutta seuraavia vaiheita on kartoitettu levyllä niukemmin. Francesco Cavalli (1602–1676) oli seuranneista oopperasäveltäjistä merkittävimpiä, mutta vuonna 1643 ensi-iltansa saanut L’Egisto on jäänyt mm. La Caliston ja Giasonen varjoon. Siihen voi olla osansa Giovanni Faustinon libretolla, joka on barokkimittareillakin melkoinen ihmissuhdevyyhti. Aegistos on rakastunut Cloriin, mutta heidät sieppaavat ja myyvät orjiksi merirosvot. Samoin käy Zakynthoksen saarella häitä juhlivien Climenen ja Lidion. Kaikki palaavat Zakynthokselle, jossa heidät pistetään […]

Viime aikoina on ilmestynyt liedlevyjä, joissa on ollut pientä toivomisen varaa. Sitten tulevat Florian Boesch ja Malcolm Martineau, jotka saavat vain huokailemaan ihastuksesta. Laulutekniikkaan ja lausuntaan liittyvät huolet on pyyhitty pois: tämä on soivaa puhetta, romanttista runolaulua, jonka esittäjät mieluummin kertovat tarinaa kuin suorittavat nuotteja. Schumannin Dichterliebe on liedkirjallisuuden kiistattomimpia klassikkoja, joka Boeschin ja Martineaun tulkintana kuulostaa tuoreelta ja elävältä kuin laulujen syntyhetkellä. Ihaillen kuuntelee, kuinka Boesch muuntelee äänensävyjään laulusta toiseen ja välillä laulujen sisällä. […]

Elysionin kentillä saivat jumalten suosikit tepastella kuolemansa jälkeen onnellisina ja ikuisesti nuorina. Schubertin liedeissä tuo ihanne soi käsin kosketeltavana mutta samalla kuoleman varjostamana. Sopraano Carolyn Sampsonin ja veteraanipianisti Joseph Middletonin levyllä vaikuttavimpia kurotuksia ovat Goethen runoihin sommitellut laulut. Ganymedissä luonto kannustaa sankaria yhä uusiin korkeuksiin, Der Musensohnissa luonnon harmonia leviää ihmisten keskuuteen, ja An den Mondissa kuunvalo valaisee jälkiä rakastetusta. Muissakin runoissa seikkailevat romantiikan avainsymbolit, yö (Nacht und Träume, Wiegenlied, Der liebliche Stern, Die Sterne) […]

Jordi Savall levytti Mozartin Requiemin kolmisenkymmentä vuotta sitten, mutta ote on siitä tiukentunut, tempot nopeutuneet ja draama jännittynyt. Kuoleman kanssa ei tehdä kompromisseja, eikä sitä kosiskella romanttisella sentimentaalisuudella. Tunnetta tulkinnasta ei silti puutu. Periodisoittajiensa ja 24-henkisen kuoronsa kanssa Savall käy synkkää totuutta päin Introituksessa, jossa matavan surun sijaan painottuu synkeä kohtalokkuus. Dies irae, Rex tremendae ja Confutatis soivat tavallista ankarampina. Sovinnontarjoukset ja avunpyynnöt liikuttavat mutta ovat alistuneita – Lacrimosa ei laahaa. Nuorekas solistikvartetti on aiempaa […]

Hildegard Bingeniläinen (1098–1179) ehti moneen. Nykyajan näkökulmasta säveltäminen, luostarin johtaminen, luonnon historian tutkiminen, parantaminen, ennustukset ja diplomatia vaikuttavat multitaskaukselta, mutta keskiajan näkökulmasta ne olivat yhtä ja samaa projektia: kilvoittelua kohti Jumalaa. Hildegardin musiikki pohjautuu gregoriaaniseen lauluun, mutta etenee siitä laajojen intervallien ja ambituksen vapaasti liiteleviksi melodioiksi, joita eivät kahlitse pulssit tai tahtiviivat. Säestyksetön yksinlaulu edellyttää täydellistä äänen, tekstin ja fraseerauksen hallintaa, johon Hildegardkin tarvitsi ammattimaisia laulajia. Grace Davidsonin laulu kaartuu rauhoittavan puhtaana ja katkeamattomana virtana […]

Perinteinen taidelaulu antaa rakkaudesta usein ihanteellisen kuvan. Se mureni ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja sopraano Iida Antola ja pianisti Kirill Kozlovsky ovat päättäneet kertoa Brittenin, Ullmannin ja Messiaenin lauluilla ”Totuuden rakkaudesta”. W. H. Audenin runot Brittenin Kabaree-lauluissa (1938) piikittelevät romanttisia kliseitä, esimerkiksi pelotellessaan rakkauden yllättävän nenää kaivaessa. Natsien vakileirillä kuolleen Viktor Ullmannin rakkauslauluissa (1939) Ricarda Huchin runoihin on synkempi, paikoin enteellinen sävy. Toista maailmansotaa edeltävissä Maan ja taivaan lauluissaan (1938) Messiaen kurottaa perheidyllistä kohti kuolemaa ja […]

Myllärin ammatti on raskasta työtä, ja on johdonmukaista, että myllärinkisälliksi hakeutuu tavallista raskasäänisempiä laulajia. Bassobaritoni Erik Rousi kuulostaa Schubertin Kauniissa myllärintyttäressä mieheltä, jolta onnistuisi myös jauhosäkkien kantaminen. Matala rekisteri tuo kolmiodraamaan alusta lähtien uskottavuutta ja lisää surulliseen loppuun julistavaa varmuutta. Piano-osuutta tavataan luonnehtia laulajan tasaveroiseksi kumppaniksi, mutta musiikillisessa rikkaudessaankin se on enemmän tarkkailija, joka ei pysty laulajaa auttamaan, vain lohduttamaan. Rousi tavoittaa hyvin alun kirkasotsaisen optimismin, ja hän on yllättävän ketterä kiihkeissä Ungeduld-, Mein– tai […]