Konsertti- ja Ooppera-arviot

Uusi teknologia on aina löytänyt tiensä taiteeseen. Nykyään sometodellisuus kääntyy taiteen aiheeksi ja materiaaliksi, kun taas aikoinaan puhelin tarjosi uudenlaisen tavan ajatella inhimillistä kanssakäymistä. Jean Cocteaun vuonna 1928 valmistunut näytelmä La Voix humaine, Ihmisen ääni, on hyvin ajankohtainen pureutuessaan erääseen ihmiskohtaloon reaaliaikaisen puhelinkeskustelun avulla. Francis Poulencin oopperaversiossa (1959) musiikki tuo mukaan entistä traagisemman tason. Tekniset ja henkiset yhteysongelmat, kulissin alle jäävä hätä ja loputon yksinäisyys eivät ole kadonneet mihinkään pikaviestimien aikakaudella, päinvastoin. Helsingin kaupunginorkesteri toi […]

Pjotr Tshaikovski ei halunnut kutsua Jevgeni Oneginia oopperaksi vaan lyyrisiksi kuviksi. Kohtaukset avaavat ikkunoita hahmojen kaipuun täyttämään sieluun. Tämä koskee niin haaveilevaa Tatjanaa, juuretonta Onegin-keikaria kuin runoilija Lenskiäkin. Ohjausten haasteena ovat silti motiivit illuusioiden ja viattomuuden lopulle – pelkkä tunteilu ei riitä. Marco Arturo Marellin uudessa ohjauksessa Kansallisoopperassa tämä toteutuu mainiosti. Marelli on esteetikko, joka aina myös itse lavastaa tuotantonsa, ja hänen visuaalisesti hivelevästä tyylistään on saatu Töölönlahdella nauttia jo Ruusuritarissa, Pélleas ja Mélisandessa ja […]

Radion sinfoniaorkesterin kamarimusiikkikonsertit ovat hyvä esimerkki siitä, miten luovan vastuun siirtäminen muusikoille on omiaan tuomaan väriä ja vaihtelua tarjontaan. Tällä kaudella RSO:n muusikot ovat ideoineet sunnuntaisiin iltapäiväkonsertteihinsa esimerkiksi vesiteemaista kamarimusiikkia ja tuoneet esille sellaisia vähän tunnettuja säveltäjiä kuten Moritz Moszkowski ja Erwin Schulhoff. Kaanonin äärilaidoille tai jopa ulkopuolelle jääneisiin säveltäjiin tutustutti myös maaliskuun kamarimusiikkikonsertti, joka nosti valokeilaan kolmen eri sukupolven pohjoismaisia naissäveltäjiä. Elfrida Andrée oli suuri pioneerihahmo, joka 1800-luvun jälkipuolen Ruotsissa sävelsi aikansa tasokkaimpia kamarimusiikkiteoksia. Ruotsalainen Alice […]

Alkuperäisen Finlandian kantaesityksen uusinta toi Svenska Teaterniin 1800-luvun lopun kansallishengen. Sävelruno Finlandia esitettiin ensimmäisen kerran Svenska Teaternissa 4.11.1899. Teos, alkuperäiseltä nimeltään Suomi herää oli osa kuuden kuvaelman musiikkia, joka oli puolestaan protesti venäläisten sortotoimia vastaan. Nyt lähes 118 vuotta myöhemmin rekonstruoitu uusintaesitys keräsi samaisen teatterin täyteen. Koko tapahtuma järjestettiin aikanaan ”sanomalehtimiesten eläkerahaston kartuttamiseksi”. Oikea syy oli tosin kaikille osallistujille selvä. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov oli helmikuun manifestin seurauksena pannut tuulemaan Suomen sananvapautta vastaan. Sanomalehtiä oli sensuroitu: mm. […]

Olivier Messiaenin Turangalîla-sinfonia jos mikä ansaitsee tulla kutsutuksi suureksi teokseksi: laajaa orkesterikoneistoa edellyttävänä puolitoistatuntisena järkäleenä se on toki suuri jo mittasuhteiltaan, mutta ennen kaikkea sen maailmaasyleilevässä sanomassa ja räjähtävässä musiikillisessa energiassa on suuruutta, johon harva teos yltää. Susanna Mälkki on tuonut Helsingin kaupunginorkesterin kevääseen kaksi erityisen suurta teosta, jotka hän itse johtaa. Turangalîlan lisäksi toukokuussa kuullaan Mahlerin toinen sinfonia. On hyvä, että molemmat saavat yhden väliajattoman konsertin kokonaan itselleen. Viime aikoina Mälkki on säteillyt HKO:n […]

On yleinen hokema, ettei kaikkea voi saada, mutta joskus mahdottomasta tulee totta – siltä ainakin tuntui Tapiolassa yhdessä kevään kiinnostavimmista sinfoniakonserteista. Se liikkui kevyesti angloamerikkalaisen musiikin valtakunnassa siirtyen renessanssin kultakaudesta 1900-luvun Englantiin ja Atlantin takaiseen uuteen musiikkiin. Oppaana toimi Pekka Kuusisto tenori Topi Lehtipuun kanssa. Ohjelmakokonaisuus oli rohkea, ajatuksia herättävä ja täyteläinen tuntumatta täyteen ahdetulta. Ilta eteni vahvasti Kuusiston Pekan näköisenä assosiaatioketjuna, joka alkoi Elisabetin ajan Englannin consort-polyfoniasta Byrdin ja Purcellin sävelin. Purcellhan edusti jo […]

Aino Acktén kamarifestivaali ennätti toimia innoittajamiljöössään Acktén huvilassa ainoastaan yhden kesän ennen joutumistaan evakkoon. Muutamia vuosia sen asemapaikkana toimi Agricolan kirkko, mutta viime keväänä festivaali muutti Kallion kirkon kivijalkaan vanhaan kappelisaliin. Tornin juuressa sijaitsevasta tilasta sukeutui viihtyisä pieni konserttisali, Ackté-klubi, jossa toimii arkisin myös kahvila sekä taidegalleria – tällä hetkellä näytillä on Outi Martikaisen kuvakudoksia. Jos Agricolan kirkko oli festivaalille eräänlainen väistötila, nyt tapahtuma on saanut huvilansa tilalle ikioman ja hurmaavan urbaanin kotipesän, jossa kirkkotilan henki […]

G Livelabista on tullut Helsingin musiikkielämän piristysruiske, uudenlainen areena, joka kokoaa yhteen tyylikkääseen ja rentoon paikkaan musiikkia alkuperään katsomatta. Inspiroiva tila yllyttää uudentyyppiseen musiikin kokemiseen. G Livelabin ansioita eivät ole vain tunnelma ja ideologia, vaan sen huolella suunitellut, korkeatasoiset äänentoistomahdollisuudet tekevät siitä Helsingin parhaan elektroakustisen musiikin esityspaikan. Tämä oli hyvin todettavissa Musica nova Helsingin klubikonserteissa ja nyt Meta4:n klubikeikalla, jossa kuultiin elektroakustista jousimusiikkia Suomesta ja Ranskasta. Tulevana viikonloppuna tähtikvartetti lentää Pariisin Saariaho-teemaiselle Présences-festivaalille esittämään saman […]

Tarina jatkuu, viestitti Tampereen Oopperan Pohjalaisten loppukohtaus. Kun Jussi julistaa, ettei tämä kansa alistu, kuoro kääntyy paljastamaan sisällissodan jakamasta kansasta kertovat käsivarsinauhansa. Tampereen Ooppera juhlistaa 70-vuotista taivaltaan sekä Suomen merkkivuotta Madetojan Pohjalaisilla, joka oli aikoinaan lentokonetehtaan musiikkitoiminnasta alkunsa saaneen oopperayhdistyksen ihkaensimmäinen oopperatuotanto. Nyt se nivotaan yhteen kevään 2018 suurtuotannon, sisällissodasta kertovan Kortekankaan Veljeni vartija -uutuusoopperan kanssa. Kansallinen pohjalaiskuvasto pitää pintansa. Agraariyhteiskuntaan sidottua tarinaa nyt olisikin hankala yksiselitteisesti modernisoida, mutta ajattomat, monimuotoisemmat näkökulmat teokseen olisivat enemmän […]

Kaija Saariahon konserttojen lähtöpisteenä on pureutuminen tietyn soittimen syvimpään olemukseen, ja usein Saariaho on intiimeimmillään syventyessään instrumentteihin kuin arvoituksellisiin olentoihin – menestyksekkäässä klarinettikonsertossa D’om le vrai sens soitin muuttuu aivan kirjaimellisesti taruolennoksi, yksisarviseksi. Konserton lajityyppiä leimaa kaksijakoisuus, vuorovaikutus orkesterin ja solistin välillä, joka on usein saanut sankarillisen konfliktin tai yhteisöllisen dialogin muotoja. Saariaholla konserton dualistisuus on syvemmällä tasolla. Lähes jokaisesta hänen konsertostaan kohoaa esiin filosofinen vastakohtapari: klarinettikonsertosta aistillinen-yliaistillinen, sellokonsertto Notes on Lightista valo-varjo, huilukonsertto L’Aile du […]

Muusikkojen liiton pyörittämä G Livelab tarjosi erinomaisen ympäristön Musica nova Helsingin ensimmäisen viikon kuudelle klubikonsertille. Laadukkaalla äänentoistolla rakennetussa akustiikassa kohtasivat konsertti- ja populaarimusiikki sekä elektroniikan eri muodot.   Äänitysteknologian ja äänen prosessoinnin kehitys viimeisen vuosisadan aikana on emansipoinut äänen koko olemuksessaan. Kun soiva todellisuus voidaan purkaa osatekijöihinsä sekä rakentaa tai muovata uudeksi, raja-aitoja kaatuu sekä traditioiden sisällä että niiden välillä. Tätä aihetta sivusi myös elektronisen musiikin artisti Matthew Herbert, joka soitti Helsingissä musiikkiaan Club Kaikussa, […]

Kansallisooppera toteutti tehtäväänsä tuomalla esiin produktion, joka herättää reaktioita ja ajatuksia. Miksi Josif Stalin poltti päreensä Dmitri Shostakovitshin oopperasta Mtsenskin piirikunnan Lady Macbeth (1933) ja tuli Pravdan kirjoituksellaan pujottaneeksi löysän hirttosilmukan säveltäjän kaulaan? Shostakovitsh pani muut suunnitelmansa taidemuodon parissa jäihin ja muutti tyyliään vähemmän suorasukaiseksi. Tottahan satiiris-traagisessa teoksessa on yhteiskuntakritiikkiä, erityisesti naisen aseman esiin tuontia ja mm. poliisin korruptoituneisuuden hervoton kuvaus. Ehkä enemmän diktaattoria ärsyttivät suorasukaiset seksikohtaukset ja se, että murhaajanainen näytetään myös empaattisessa valossa. […]