Konsertti- ja Ooppera-arviot

Helsingin kaupunginorkesteri oli tällä viikolla kautensa ranskalaisteeman ytimessä: ohjelmassa oli pariisilaistunutta venäläistä, gallialaisen modernismin klassikko ja ranskalaisen nykysäveltäjän teos. Illan taiteilijat säveltäjä Benjamin Attahir, unkarilais-ruotsalainen sellosolisti Jakob Koranyi ja israelilaiskapellimestari Daniel Cohen olivat kaikki herkkiä nuoria miehiä. Benjamin Attahir on paitsi säveltäjä myös viulisti ja orkesterinjohtaja. Illan avausteos oli syntynyt Attahirin ja Cohenin yhteistyönä Luzernin festivaalin sävellysakatemian projektissa. Attahir oli muokannut vuonna 2012 kantaesitettyä teosta Helsingin kaupunginorkesterin esitystä varten ja se kuultiin nyt nimellä Samaa sawti zaman (arabiaa, ”Kuulkaa […]

Hänestä britit nyt kohisevat: 30-vuotias Mirga Gražinytė-Tyla hullaannutti Birminghamin sinfoniaorkesterin ja aloitti tänä syksynä maineikkaan orkesterin ylikapellimestarina mm. Simon Rattlen ja Sakari Oramon jalanjäljissä. Hän on myös Salzburgin Landestheaterin musiikillinen johtaja ja apulaiskapellimestari Los Angelesin filharmonikoissa. Oli hienoa saada hänet Suomeen ja Helsingin kaupunginorkesterin eteen: Gražinytė-Tyla tekee musiikkia vastustamattomalla tavalla. Usein Brucknerin sinfoniat herättävät mielikuvia korkeuksiin kohoavista pyramideista, leijuvista katedraaleista ja labyrinteista. Abstrakti, jopa konseptuaalinen arkkitehtonisuus väistyi Mirgan visiossa palavan inhimillisyyden tieltä. Vähemmän soitettu kuudes sinfonia kurottautui […]

Anton Webernin musiikin iskusana on tiiviys: tiivistä on tuotanto, yksittäiset teokset, ilmaisu. Lauluilla oli tärkeä merkitys kaikille Wienin toisen koulukunnan ydinmiehille. Niissä Schönberg, Berg ja Webern kehittelivät sävelkieltään myöhäisromantiikasta kohti uutta ilmaisua ja näin kuljettivat saksankielisen lied-tradition moderniin aikaan. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia tarjosi kattavan katsauksen Webernin lauluihin lied-illassa, jossa lauluprofessori Petteri Salomaa, sopraano Piia Komsi ja pianisti Ilmo Ranta yhdistivät voimansa nuoren polven laulajien kanssa. Sopraano Annami Hylkilän ura on jo vakiintunut, Laura Mäkitalo on juuri valmistunut […]

Radion sinfoniaorkesterin ja Hannu Linnun tämän viikon konsertissa erilaisista teoksista paljastui samanhenkistä huumorintajua. Perttu Haapasen Compulsion Islandin ja Anders Hillborgin 1. viulukonserton vinksahtaneissa maailmoissa oli hengenheimolaisuutta, jota vasten Beethovenin Pastoraalisinfoniaankin syntyi rentoa pilkettä. Haapasen teos on RSO:lle varsin tuttu, sillä se oli mukana kotimaan kiertueen ohjelmassa loppuvuodesta 2014 saaden kantaesityksensä kiertueen avauksessa Raumalla. Compulsion Island on neljäs osa japanilaisen anime-elokuvan inspiroimassa teossarjassa, joka hyvin ilmentää Haapasen persoonallista mielikuvitusta ja soinnillista kekseliäisyyttä. Compulsion Islandin absurdi maailma […]

  Espanjalainen barokkiooppera on suurelle yleisölle tuiki tuntematonta, ja sopraano Angelika Klasin johtamalta ryhmältä olikin kulttuuriteko tuoda Antonio De Literesin (1673–1747) Los Elementos Savoy-teatteriin. Tuotanto jatkaa 5.10. Lohjalla, 6.10. Porvoossa ja 12.10. Hämeenlinnassa. Tunnin mittainen kokonaisuus oli todennäköisesti pidemmän oopperan prologi, jossa luonnonvoimat Ilma, Maa, Vesi ja Tuli laulavat runollisesti niitä näitä, ja Aika ja Auringonnousu herättelevät heitä moraalisiin kysymyksiin. Libretto on sen verran ohut ja allegorisesti asioita pyörittelevä, että draamaa siitä ei saa kuin tekemällä. Ja ohjaaja […]

  Tietääköhän pääkaupunkiseudun konserttiyleisö edes, miten suuri pianisti esiintyy säännöllisesti Tapiola Sinfoniettan taiteellisena partnerina? Alexander Melnikov ei ole tähtikultilla silattu ja markkinoinnilla paketoitu muusikko, mutten epäile sanoa häntä yhdeksi kiinnostavimmista elävistä pianon runoilijoista. Melnikovin suuruus ei ole suurta ääntä, sillä hänen voimansa on soiton sisäistyneisyydessä ja tyylitajuisuudessa. Kun hän aloitti Tapiolassa perjantaisen Brahms-maratonin säveltäjän seitsemällä pianofantasialla op. 116, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Melnikovin kosketus on erikoislaatuinen: se pysyy klaviatuurin pinnassa ja erottelee loputtoman määrän […]

  ”Se on melkein kuin sitä ei olisikaan”, sanoi lontoolainen kriitikko minulle muutama vuosi sitten konsertin väliajalla Royal Philharmonic Orchestrasta, joka vieraili Tampere-talossa maanantaina. Kannanoton ymmärtää, sillä orkesteri on esillä kotikaupungissaan sangen vähän, eikä sen ohjelma ole kovin linjakkaasti teemoitettua. Sen sijaan se kiertää paljon muuta saarivaltakunnasta 14 residenssissään. Se myös soittaa runsaasti elokuvamusiikkia ja crossoveria, mikä voi vaikuttaa sen julkiseen imagoon. Klassisella puolella Royal Philharmonicin profiili on konservatiivinen, ja se oli havaittavissa myös Tampereella. […]

”Suomalaisen kuoromusiikin isän” Harald Andersénin mukaan nimetty musiikkikilpailu teki tänä viikonloppuna Musiikkitalosta kahdeksi päiväksi korkeatasoisen kuoromusiikin näyteikkunan. Viidennessä kansainvälisessä Harald Andersén -kamarikuorokilpailussa oli mukana yhdeksän kuoroa, jotka edustivat Suomea, Ruotsia, Viroa, Latviaa ja Irlantia. Kilpailu on avoin 16–40 -henkisille sekakuoroille kaikkialta maailmasta, eikä ammattilaisuus ole este osallistumiselle. Kilpailun tuomaristo Fredrik Malmberg (Ruotsi), Ko Matsushita (Japani), Daniel Reuss (Saksa/Alankomaat), Marjukka Riihimäki (Suomi) ja Jaakko Mäntyjärvi (Suomi) päätyivät seuraaviin tuloksiin: Kilpailun voitti latvialainen Youth Choir Kamēr… johtajanaan Jānis Liepiņš. Palkintosumma on 10 000 euroa. Toiselle sijalle ylsi Bernie […]

Tänä syksynä lukijat saattoivat tutustua Alma Mahleriin os. Schindleriin Hanna Weseliuksen romaanin Alma! päähenkilönä. Alma Maria Mahler-Werfelin värikäs elämä on ollut aiheena useissa elokuvissa ja draamoissa, eikä ihme: hänen asemansa aikansa kulttuurielämän ytimessä keräilemässä suhteita ja avioliittoja keskeisten taidevaikuttajien kanssa on kutkuttava. Taide- ja miesseikkailut ovat hyvää tarina-ainesta ja mahdollistavat myös naisen aseman pohtimisen. Alman musiikkia ei silti kannata unohtaa. Gustav Mahler asetti avioliiton ehdoksi, että vaimo luopui sävellyshaluista – perheeseen mahtui vain yksi taiteilija […]

Johdettuaan vasta eilen Kansallisoopperassa Straussin Elektran viimeisen esityksen Esa-Pekka Salonen toi tänään Musiikkitaloon harvinaislaatuisen Stravinsky-kokonaisuuden, joka sivusi muuntautumiskykyisen säveltäjän eri tyylisektoreita. Konsertti oli jatkumoa Salosen syksyllä 2014 tekemälle RSO-vierailulle, jolloin kuultiin Tulilintu-baletti kokonaisuudessan. Nytkin pääosassa oli balettimusiikki, joka 1900-luvun alussa oli todellinen kokeellisuuden temmellyskenttä ja taiteelliselta statukseltaan jotain tyystin muuta kuin tänä päivänä. Stravinskyn myöhäiseen, dodekafoniseen kauteen kuuluva Agon-baletti (1957) on abstrakti tanssiteos, jossa sekoittuvat kreikankielisen, ottelua merkitsevän otsikon antiikkinen ylhäisyys, renessanssi- ja barokkitanssien mandoliinilla terästetty mutkattomuus sekä 12-säveljärjestelmän ja […]

Vuoden sisällä on julkaistu peräti kaksi laulutaidottomuudesta kertovaa elokuvaa, jotka tuovat kaikessa absurdiudessaan esille musiikin voiman. Juuri ensi-iltansa saanut Florence Foster Jenkins kertoo ”artistin” itsensä elämäkerrallisen tarinan. Foster Jenkins (1868–1944) oli rikas amerikkalainen perijätär, avokätinen taiteiden tukija, joka lauloi mielellään oopperaa kaikelle kansalle. Paitsi, ettei hän ei osannut laulaa. Eikä tiennyt sitä itse. Vuonna 2015 julkaistu Marguerite on puolestaan Xavier Giannolin ohjaama kuvitteellinen ranskalaiselokuva, joka sai inspiraationsa – mistäs muusta kuin Foster Jenkinsin tarinasta. Elokuva […]

Richard Straussin Elektra on sellainen ekspressionismin purkaus, että tulkitsijoiden houkutuksena on mässäillä sen hysterialla, kostonhimolla, väkivallalla ja musiikin silkalla voimalla. Edesmenneen mestariohjaaja Patrice Chéreaun ja Esa-Pekka Salosen yhteistyönä syntynyt tuotanto on merkittävä siksi, että se ei tyydy näihin yksinkertaistuksiin vaan rakentaa monitasoisen taideteoksen, jossa riittää myös inhimillisyyden vivahteita. Yhteistuotantoon on jokainen voinut jo ennen Suomen Kansallisoopperan esityksiä tutustua niin kantaesityksen dvd:ltä Aix-en-Provencesta kuin Metropolitanin elokuvaesityksissä. Tuli jo mieleen, mahtaako live-elämys enää purra – varsinkin kun apulaisohjaaja […]