Konsertti- ja Ooppera-arviot

Innolla odotettu Magnus Lindbergin Pianokonsertto nro 3 (2020-22) sai ikimuistoiset ensiesityksensä San Franciscossa lokakuun puolivälissä. Yuja Wang ja Esa-Pekka Salosen johtama San Franciscon sinfoniaorkesteri kanavoivat uutuusteoksen häikäisevän pianismin, omaperäiseet muotoratkaisut sekä ihailtavan orkesterinkäsittelyn virtuoosiseksi seikkailuksi, lunastaen ennakko-odotukset mennen tullen. Vaikka puolituntisessa konsertossa on kolme osaa, niiden välisistä suhteista ei säveltäjän mukaan kuitenkaan löydy perinteistä avauksen, hitaan osan ja finaalin balanssia. ”Osat käyttäytyvät jollain tapaa kuin kolme itsenäistä konserttoa. Kukin niistä alkaa jousten ja pianon dialogilla, […]

Arvio. Helsingin barokkiorkesterin 25-vuotisjuhlakonsertti Musiikkitalossa 16.10. Joht. Aapo Häkkinen. Crusell.  Suomalaissyntyinen mutta Ruotsissa uransa tehnyt Bernhard Henrik Crusell on tuttu säveltäjä etenkin puhaltajille, jonka kolme klarinettikonserttoa ja kamarimusiikkiteokset kuuluvat alan ydinohjelmistoon. Onkin sääli, että säveltäjältä ei ole jäänyt yhtään suuremman formaatin orkesteriteosta. Helsingin barokkiorkesteri antoi 25-vuotisjuhlakonsertissaan aineksia kuvitella, millainen Cursellin sinfonia tai iso kuoro-orkesteriteos olisi voinut olla. Säveltäjän suurimuotoisin säilynyt teos onkin ooppera Den lilla Slavinnan, Pieni orjatar, joka herätettiin henkiin Turussa 1996, ja siitä […]

Arvio: Helsingin kaupunginorkesteri, Musiikkitalo 14.10.2022. Susanna Mälkki, kapellimestari, Anssi Karttunen, sello. Whittall, Saariaho, Sibelius. Kaija Saariahon menestystä säveltäjänä on toki syytä juhlia useasti, mutta Helsingin kaupunginorkesteri onnistui saamaan Saariahon 70-vuotisjuhlakonsertin juuri hänen syntymäpäivälleen – itseoikeutetusti säveltäjän luottokapellimestarin Susanna Mälkin johdolla. Saariahon kahden eri aikakauden orkesteriteoksia Notes on Light ja Verblendungen kehystivät kantaesityksensä konsertissa saanut suomenkanadalaisen Matthew Whittallin Hiljaisuus puhuu sekä Jean Sibeliuksen neljäs sinfonia. Vuonna 2006 valmistunut sellokonsertto Notes on Light on kuulemastani Saariahon tuotannosta […]

Arvio: Mark Padmore, tenori ja Kristian Bezuidenhout, piano Ritarihuoneen konsertit -sarjassa 12.10. Schubert: Winterreise.   Kukaan tuskin erehtyy pitämään Franz Schubertin Wilhelm Müllerin runoihin säveltämää Winterreisea opitimistisena musiikkina. Usein yksinäisen kulkijan talvinen tie kohti kuolemaa jähmettyy kuitenkin lumikinoksissa tarpomiseen monotonisessa pessimismissään. Mutta sarjassa on paljon muutakin, ja tenori Mark Padmore ja pianisti Kristian Bezuidenhout osoittivat sen monitasoisuuden Ritarihuoneen konsertissaan. Duo levytti myös tulkintansa 2018 ja sai ylistävät arviot. Tenorin ja Schubertin ajan periodipianon yhdistelmä tässä […]

Cembalisti Marianna Henriksson ja koreografi Anna Mustonen ovat tekivät 2018 Pannuhalliin hienon Maria-vesperin, jossa muusikot, laulajat ja tanssijat löysivät yhteisen ilmaisun Monteverdin musiikin tahdissa. Uudessa Eros-tuotannossaan Tanssin talossa he jatkavat samaa varhaisbarokin aistillisten kurkotusten tematiikkaa. Pohjana ovat tällä kertaa Barbara Strozzin ja aikalaisten madrigaalit ja soitinteokset. Teos on Early Music Helsinki -festivaalia. Ideana on etsiä kaipuun katkeransuloisia tiloja – hieman savolaiseen ”naatitaan ennen kuin laakastaan” -tyyliin, paitsi että eroottisten halujen purkautumista ei koskaan tule. Varhaisbarokin musiikissa […]

Arvio: Kansanradio-ooppera, Kansallisoopperan Alminsali 30.9.2022.   Nykymusiikki, nukketeatteri ja kamariooppera kohtaavat – aiheena Kansanradio, tuo Ylen aalloilta jo 43 vuoden ajan lähetetty ikoninen ohjelma. Kuulostaako yhdistelmä oudolta? Sitä se onkin, mutta samaan aikaan jollain kumman konstilla Teatro Productionsin tuottama Kansanradio-ooppera onnistuu mahdottoman tuntuisessa tavoitteessaan. Nukketeatteritaiteilija Timo Väntsin ohjaus ja libretto olivat perinteisen kamarioopperajuonen sijaan luonteeltaan abstraktimpia ja fragmentaarisempia, mikä sopi hyvin Kansanradion olemukseen: kansalaiset lähettävät ohjelmaan puhelinsoitoilla, kirjeillä ja sähköpostilla mielipiteitään ja valituksiaan, ilon aiheitaan kuin […]

Arvio: Suomen Kansallisbaletin Tripla World Wide Dance, ensi-ilta 30.9. Koreografit Justin Peck, Fei Bo ja Akram Khan.    Vuosia etukäteen toimiva taidelaitosten ohjelmasuunnittelu voi olla ajankohtaista myös vahingossa, kuten kävi Kansallisbaletin uudessa Tripla-illassa nähdylle Akram Khanin koreografialle Dust. Se kuvaa koskettavasti sotaan lähteviä miehiä ja ammustehtaissa työskenteleviä naisia sellaisella liikkeen ja musiikin kielellä, joka nostaa ihmisyyden kuvauksen yleispäteväksi. Teos on tehty ensimmäisen maailmansodan muistolle, ja se on vuokrattu Englannin Kansallisbaletista. Se sopii täydellisesti myös Venäjän […]

Arvio: Jan Lisiecki, piano ja Academy of St. Martin in the Fields Piano Espoon konsertissa Tapiolasalissa 29.10. Mozart, Beethoven.   Kanadalainen Jan Lisiecki on noussut nuorten pianistien tähtikaartiin, mutta ei niinkään telaketjutekniikalla kuin kaunosieluisella ja elegantilla soittotyylillään. Hän on sukujuuriltaan puolalainen, mikä ei tietenkään tee hänestä hyvää Chopin-pianistia, mutta juuri Chopin-tulkinnoillaan ja levytyksillään hän on saanut maineensa. Lisieckin ote klaviatuuriin on luonnollinen ja laulavasti helmeilevä, ja musiikki hengittää hänen käsissään vapautuneesti. Tämä teki hänen vuoden […]

 On selvää, että säveltäjä John Adamsilla on yhä hihassaan ässä jos toinenkin, mutta siitä huolimatta hänen uusi oopperansa Antony and Cleopatra tuntuu olevan jonkinlainen musiikillinen yhteenveto. Ainakin jälkiviisaana voi olla havaitsevinaan säveltäjän monien aiempien teosten viettävän kohti hänen uusimpaansa. Syyskuussa San Franciscon oopperassa kantaesityksenä saanut Antony and Cleopatra on immersiivinen näkemys William Shakespearen vuonna 1606 kirjoittamasta samannimisestä näytelmästä. Yli 500-sivuisessa partituurissa on klassikon ainekset, ja se lienee säveltäjänsä kaikkein monikerroksisin teos. Musiikki on vetoavan puhuttelevaa, […]

  Helsingin oopperakesän kantaesityksiä Tove J ja Medusa yhdistää pienimuotoisuus: ne kestävät tunnin ja työllistävät montussa vain pienen kamariyhtyeen. Luonteeltaan ne ovat kuitenkin vastakkaisia, edellinen on perinteinen henkilökuva ja jälkimmäinen kokeellinen monitaideteos. Osaavan dramaturgin avusta molemmat olisivat hyötyneet. Heta Ahon säveltämä ja Mirva Koivukankaan kirjoittama Tove J lähtee kiinnostavasta asetelmasta, Tove Janssonin, Tuulikki Pietilän ja Vivica Bandlerin välisestä mustasukkaisuusdraamasta. Kahden edellisen suhde alkaa kukoistaa, ja Toven ja Vivican mennyt suhde on vielä jälkimainingeissa. Käsittelytapa on […]

Radion sinfoniaorkesterin konsertti esitteli ilmaisun äärilaitoja Magnus Lindbergin uudehkon Serenades-teoksen optimistisesta kihinästä Gustav Mahlerin Vaeltavan kisällin laulujen romanttisen maailmantuskan kautta John Coriglianon ensimmäiseen sinfoniaan, joka on 1980-luvun aids-epidemian järkyttävä musiikillinen tulkinta. Serenadi-nimi vie ajatukset johonkin intiimin romanttiseen, mutta Lindbergin viime vuonna Chicagossa kantaesityksensä saanut Serenades tekee heti alkumetreillä selväksi, että nyt pelataan mieluummin testosteronilla. Jos lemmen lirkuttelusta onkin kyse, niin tässä tapauksessa asianosaiset ovat kovin itsevarmoja aikeissaan. Niin uljaasti alun nousu kasvaa: patarummut paukkuvat, ja vaskikuorot […]

Olipa ilta! Muuta ei voinut todeta, kun Korean kansallisen tanssiryhmän vierailuesitys, Tero Saarisen VORTEX Tanssin talossa päättyi. Tätä se on, kulttuurien kohtaaminen parhaimmillaan. Esitys loi siltaa ikivanhasta perinteestä nykypäivään koskettavalla ja energisoivalla tavalla. Saarinen teki koreografiansa vuonna 2014 perinteiseen korealaiseen tanssiin erikoistuneen seurueen ensimmäisenä länsimaisena koreografina. Hän oli jo aiemmin perehtynyt mm. japanilaiseen butoon, joten kulttuurinen diskurssi ei ollut uutta. VORTEX kunnioittaakin pitkälle korealaista perinnettä, jossa liike lähtee hengityksestä, ja energia virtaa rintakehästä ojennettujen käsivarsien […]