Konsertti- ja Ooppera-arviot

Sibelius-viulukilpailujen ensimmäinen finaalikonsertti Musiikkitalossa pe 27.5. klo 18:30. Dmytro Udovychenko, Inmo Yang, Diana Adamyan, Yesong Sophie Lee. Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Anna-Maria Helsing,. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Dima Slobodeniouk.   Sibelius-viulukilpailujen ensimmäisessä finaalikonsertissa kuultiin pakollisen Sibeliuksen viulukonserton lisäksi valinnaisina konserttoina Beethovenia ja Nielseniä – eli teoksia viulukaanonin ytimestä ja myös virkistävästi sen laitamilta.  Viulukilpailuissa ollaan ikuisuuskysymyksen äärellä: Mitä kilpailuissa itse asiassa arvostetaan, millainen on lopulta viulistin ihannekuva? Valinta voittajasta on vaikea paitsi siksi, että kaikki finalistit ovat […]

Sibelius-viulukilpailussa oli keskiviikkona korkeatasoinen, viimeinen välieräpäivä: Peräti puolet silloin soittaneista viulisteista jatkaa kilpailua finaaliin. He ovat amerikkalaiset Yesong Sophie Lee ja Nathan Meltzer ja ukrainalainen Georgii Moroz. Samoin finaalissa jatkavat kolme maanantaina välieräohjelmansa soittanutta: armenialainen Diana Adamyan, ukrainalainen Dmytro Udovychenko ja korealainen Inmo Yang. Finaalit kuullaan Musiikkitalossa perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Keskiviikon avasi kilpailun kuopus, yhdysvaltalainen Yesong Sophie Lee, joka siis jatkaa finaaliin. Inhimilliset virheet kuuluvat elävään musiikkiin: heti alussa hermojen kestävyyttä koeteltiin pianistin aloituksen […]

Vasta välierissäkin mukaan hypännyt kuulija pääsee hyvin mukaan Jean Sibelius -viulukilpailun tunnelmaan. Nyt ollaan jo sinä vaiheessa, että kaikilla jatkoon päässeillä on lähtökohtaisesti moitteeton tekniikka, joten voidaan keskittyä siihen, mistä lopulta on kysymys: musiikintekoon. Maanantaipäivän kilpailijat olivat ilahduttavan erilaisia tulkitsijoita, joten joskus kuultu syytön musiikkikilpailujen tasapäistävästä vaikutuksesta ei ainakaan nyt pätenyt. Välierän ohjelma on 70-minuuttinen resitaali, eli todella vaativa koitos, joka edellyttää paitsi musikaalista kypsyyttä niin myös kykyä suunnitella ohjelma niin, että omat parhaat puolet […]

Tanssin ja musiikin kunnianhimoiset kohtaamiset ovat olleet Kansallisbaletin ohjelmistossa sen verran harvassa, että uuden Made in Finland -illan kahdesta teoksesta ei voinut kuin iloita. Ennen muuta tämä pätee Tero Saarisen koreografiaan Wedge (Kiila), jonka musiikkina on Esa-Pekka Salosen tähän mennessä hienoin soitinkonsertto, sellokonsertto. Salosen teos vie kosmisiin tunnelmiin. Säveltäjän mukaan sello on kuin pilvistä kiteytyvä komeetta ja orkesteri sen pyrstö. ”Kuvittelin soolosellon linjan liikeratana avaruudessa liikkuvalle esineelle, jota muut instrumentit / objektit jäljittelevät”, hän kertoo. […]

Radion sinfoniaorkesteri, Musiikkitalo 18.5.2022. Nicholas Collon, kapellimestari, Sivan Magen, harppu. Debussy, Wennäkoski (ke.), Sibelius. Orkestereilla on kantaohjelmistoa, jonka soitinnusta pystyisi helposti vaihtamaan ilman, että itse teos paljoltikaan kärsii siitä – musiikkia, joka toimisi hyvin pelkkänä pianoreduktiona – ja sitten niillä on musiikkia, joissa nimenomaan soitinnus on olennainen osa teoksen olemusta. Jälkimmäisiin kuuluvat eilisen RSO:n konsertin alku ja loppu, Claude Debussyn kolmiosainen orkesterisarja La Mer ja Jean Sibeliuksen viides sinfonia – mutta jossain määrin myös niiden […]

Karita Mattila on taiteilija, jota joko rakastaa ehdoitta tai jonka kohdalla joutuu esittämään varauksia. Itse olen kokenut, että hän on parhaimmillaan silloin, kun hän saa asettaa rönsyilevän temperamenttinsa tiettyyn kuosiin, jonka kautta hän pääsee kanavoimaan energiansa roolin tai musiikin palvelukseen. Roolien inhimillistäjänä hänellä on paljon annettavaa, ja hyvän ohjaajan käsissä myös hänen diivaluonteensa näyttäytyy sisäisenä karismana eikä vain elkeinä. Toisaalta olen ollut huomaavinani, että mitä enemmän mukaan tulee glamouria ja näytöshalua, tietynlaista show-Karitaa, sitä enemmän […]

Bel canto, ”kaunis laulu”, ei ole vain 1800-luvun italialaisten säveltäjien, Rossinin, Bellinin ja Donizettinoopperoihin liittyvä tyylinmääre vaan myös laulutapa, jossa tiivistyvät pitkän melodian kannatteluun, taiturillisuuteen ja tunneilmaisuun liittyvät ihanteet barokin ajalta alkaen. Se tarkoittaa myös tervettä laulutapaa, jossa melodiat ja kuviot liitävät taianomaisesti, helppouden illuusiolla. Onnistuessaan siitä tulee kuulijalle selittämätön hyvän olon tunne. Tämä toteutui upeasti Turun musiikkijuhlien konsertissa, kun bel canto -tenorien kuningas Juan Diego Florez vihdoin pääsi esiintymään monien koronan takia tehtyjen siirtojen […]

Lontoon Philharmonia Orchestran ja sen ylikapellimestarin Santtu-Matias Rouvalin Suomen-vierailun ensimmäinen konsertti Musiikkitalossa todisti, miten hyvin parivaljakon kemiat toimivat. Orkesterilla on korostuneen lämmin sointi ja joustava, nopeasti reagoiva soittotyyli, ja Rouvali tuntuu tuoneen mukaan raikkautta ja valpasta katsetta partituuriin – puhumattakaan siitä, millainen pr-arvo hänen välitön ja epämuodollinen persoonansa orkesterille on. Konsertin ohjelmasta tuli aluksi mieleen, että uskaltaisikohan mikään suomalainen orkesteri enää tarjota näin konservatiivista yhdistelmää kuin Rossinini Semiramide-alkusoitto, Rahmaninovin toinen pianokonsertto ja Tshaikovskin neljäs sinfonia. Konsertin […]

Koronan moneen kertaan siirtämä Once sai odotetun suomenkielisen ensi-iltansa Lilla Teaternissa maaliskuussa. Jo syksyllä musikaali oli ehditty tuoda samalle näyttämölle ruotsiksi, ja kiitos Helsingin Kaupunginteatterin, tämä helmi on nyt kääntynyt valtaväestönkin ihasteltavaksi. Tarinan alussa esitellään kaksi nimettömäksi jäävää nuorta aikuista, joita yhdistää palava rakkaus musiikkiin. Muuta yhteistä heillä ei näytä olevankaan – ellei hyrrääviä hormoneita lasketa. Biisejään rustaava, kadunkulmissa ja kapakoissa soitteleva Poika (Tuukka Leppänen) ja omasta pianosta haaveileva Tyttö (Emma Klingenberg) kipuilevat kumpikin aiemman suhteensa […]

Arvio: Trondheim Jazz Orhcestra & Alf Hulbækmo, April Jazz, Tapiolan kirkko 24.4.2022. Norjalainen Trondheim Jazz Orchestra kantaa kokoonpanoltaan vaihtelevan, tavanomaisesta big band –jazzista tyystin poikkeavan yhtyeen mainetta, joka lähtee mielellään uusia suuntia etsiviin yhteistyöprojekteihin. Yksi näistä on yhteistyö kosketinsoittaja-säveltäjä Alf Hulbækmon kanssa, jonka teoksessa Barnlige gleder säveltäjä itse kiipesi kirkkourkujen penkille. Teoksen nimi (ja ilmeisesti norjankieliset laulusanat, joita ei kuitenkaan valitettavasti yleisölle ollut saatavilla) viittasivat ”pienen pojan piilopaikkaan ja mielikuvitusmaailmaan”, ja TJO:n kokoonpano ainakin lupasi […]

Arvio: Umo Helsinki Jazz Orchestra, Silent Music, Musiikkitalo 14.4.2022. Ed Partyka, kapellimestari, Kadi Vija, laulu; Kasperi Sarikoski, pasuuna. UMO:n hiljaisen viikon Silent Music –perinne pysyi hengissä yli koronavuosien, ja huhtikuussa 2022 pitkäperjantain Agricolan kirkon konserttia edelsi myös kiirastorstain toteutus osana Musiikkitalon iltapäivien AUF-konserttisarjaa. Usein Silent Musicissa on esille nostettu yksi säveltäjävieras ja/tai yksi solistivieras, mutta tällä kertaa tarjolla oli kirjavampi kimara, noudattaen kuitenkin Silent Musicin mietiskelevämpää estetiikkaa. Ilkka Hammolta tilattu kantaesitys Silent Crossings sisälsi useampia säveltäjänsä […]

  Cavalleria rusticana ja Pajazzo Åbo Svenska Teaternissa. Cavalleria rusticana ja Pajatso ovat tuttuakin tutumpi oopperapari, jotka on sävelletty ihan erillisinä, itsenäisinä teoksina, mutta joiden esittäminen yhdessä on laajasti vakiintunut käytäntö. Tämän mukaisesti ohjauksessa pyritään sangen usein nivomaan nämä kaksi yhteen jollain tavoin, yleensä lavastuksen kautta eli kumpikin tarina tapahtuu samassa kylässä. Joka tapauksessa oopperat tunnetaan Mascagnin ja Leoncavallon teoksina, aina siihen saakka, että harva edes tietää oopperoiden libretistejä. Siksi minusta on suuren mittakaavan harhalaukaus, […]