Konsertti- ja Ooppera-arviot

Karita Mattila on taiteilija, jota joko rakastaa ehdoitta tai jonka kohdalla joutuu esittämään varauksia. Itse olen kokenut, että hän on parhaimmillaan silloin, kun hän saa asettaa rönsyilevän temperamenttinsa tiettyyn kuosiin, jonka kautta hän pääsee kanavoimaan energiansa roolin tai musiikin palvelukseen. Roolien inhimillistäjänä hänellä on paljon annettavaa, ja hyvän ohjaajan käsissä myös hänen diivaluonteensa näyttäytyy sisäisenä karismana eikä vain elkeinä. Toisaalta olen ollut huomaavinani, että mitä enemmän mukaan tulee glamouria ja näytöshalua, tietynlaista show-Karitaa, sitä enemmän […]

Bel canto, ”kaunis laulu”, ei ole vain 1800-luvun italialaisten säveltäjien, Rossinin, Bellinin ja Donizettinoopperoihin liittyvä tyylinmääre vaan myös laulutapa, jossa tiivistyvät pitkän melodian kannatteluun, taiturillisuuteen ja tunneilmaisuun liittyvät ihanteet barokin ajalta alkaen. Se tarkoittaa myös tervettä laulutapaa, jossa melodiat ja kuviot liitävät taianomaisesti, helppouden illuusiolla. Onnistuessaan siitä tulee kuulijalle selittämätön hyvän olon tunne. Tämä toteutui upeasti Turun musiikkijuhlien konsertissa, kun bel canto -tenorien kuningas Juan Diego Florez vihdoin pääsi esiintymään monien koronan takia tehtyjen siirtojen […]

Lontoon Philharmonia Orchestran ja sen ylikapellimestarin Santtu-Matias Rouvalin Suomen-vierailun ensimmäinen konsertti Musiikkitalossa todisti, miten hyvin parivaljakon kemiat toimivat. Orkesterilla on korostuneen lämmin sointi ja joustava, nopeasti reagoiva soittotyyli, ja Rouvali tuntuu tuoneen mukaan raikkautta ja valpasta katsetta partituuriin – puhumattakaan siitä, millainen pr-arvo hänen välitön ja epämuodollinen persoonansa orkesterille on. Konsertin ohjelmasta tuli aluksi mieleen, että uskaltaisikohan mikään suomalainen orkesteri enää tarjota näin konservatiivista yhdistelmää kuin Rossinini Semiramide-alkusoitto, Rahmaninovin toinen pianokonsertto ja Tshaikovskin neljäs sinfonia. Konsertin […]

Koronan moneen kertaan siirtämä Once sai odotetun suomenkielisen ensi-iltansa Lilla Teaternissa maaliskuussa. Jo syksyllä musikaali oli ehditty tuoda samalle näyttämölle ruotsiksi, ja kiitos Helsingin Kaupunginteatterin, tämä helmi on nyt kääntynyt valtaväestönkin ihasteltavaksi. Tarinan alussa esitellään kaksi nimettömäksi jäävää nuorta aikuista, joita yhdistää palava rakkaus musiikkiin. Muuta yhteistä heillä ei näytä olevankaan – ellei hyrrääviä hormoneita lasketa. Biisejään rustaava, kadunkulmissa ja kapakoissa soitteleva Poika (Tuukka Leppänen) ja omasta pianosta haaveileva Tyttö (Emma Klingenberg) kipuilevat kumpikin aiemman suhteensa […]

Arvio: Trondheim Jazz Orhcestra & Alf Hulbækmo, April Jazz, Tapiolan kirkko 24.4.2022. Norjalainen Trondheim Jazz Orchestra kantaa kokoonpanoltaan vaihtelevan, tavanomaisesta big band –jazzista tyystin poikkeavan yhtyeen mainetta, joka lähtee mielellään uusia suuntia etsiviin yhteistyöprojekteihin. Yksi näistä on yhteistyö kosketinsoittaja-säveltäjä Alf Hulbækmon kanssa, jonka teoksessa Barnlige gleder säveltäjä itse kiipesi kirkkourkujen penkille. Teoksen nimi (ja ilmeisesti norjankieliset laulusanat, joita ei kuitenkaan valitettavasti yleisölle ollut saatavilla) viittasivat ”pienen pojan piilopaikkaan ja mielikuvitusmaailmaan”, ja TJO:n kokoonpano ainakin lupasi […]

Arvio: Umo Helsinki Jazz Orchestra, Silent Music, Musiikkitalo 14.4.2022. Ed Partyka, kapellimestari, Kadi Vija, laulu; Kasperi Sarikoski, pasuuna. UMO:n hiljaisen viikon Silent Music –perinne pysyi hengissä yli koronavuosien, ja huhtikuussa 2022 pitkäperjantain Agricolan kirkon konserttia edelsi myös kiirastorstain toteutus osana Musiikkitalon iltapäivien AUF-konserttisarjaa. Usein Silent Musicissa on esille nostettu yksi säveltäjävieras ja/tai yksi solistivieras, mutta tällä kertaa tarjolla oli kirjavampi kimara, noudattaen kuitenkin Silent Musicin mietiskelevämpää estetiikkaa. Ilkka Hammolta tilattu kantaesitys Silent Crossings sisälsi useampia säveltäjänsä […]

  Cavalleria rusticana ja Pajazzo Åbo Svenska Teaternissa. Cavalleria rusticana ja Pajatso ovat tuttuakin tutumpi oopperapari, jotka on sävelletty ihan erillisinä, itsenäisinä teoksina, mutta joiden esittäminen yhdessä on laajasti vakiintunut käytäntö. Tämän mukaisesti ohjauksessa pyritään sangen usein nivomaan nämä kaksi yhteen jollain tavoin, yleensä lavastuksen kautta eli kumpikin tarina tapahtuu samassa kylässä. Joka tapauksessa oopperat tunnetaan Mascagnin ja Leoncavallon teoksina, aina siihen saakka, että harva edes tietää oopperoiden libretistejä. Siksi minusta on suuren mittakaavan harhalaukaus, […]

Sibelius-Akatemia toteuttaa hienoja konsertteja ja minifestivaaleja, joista tiedon saaminen edellyttää hieman omaa aktiivisuutta. Tällainen tapahtuma on 9.4.2022 saakka jatkuva kitarafestivaali, jossa 1. huhtikuuta esiintyi maailmanluokan kitaristien Matteo Melan ja Lorenzo Michelin SoloDuo. Heidän työkenttänsä on globaali ja näyttämöinä saleista parhaat – sellaiset kuin Carnegie Hall, Concertgebouw ja kuten nyt Sibelius-Akatemian R-talon sali. Helsingin klassikkosalin pienehkö mutta tavattoman innostunut yleisö sai kuulla säkenöivää musisointia, jossa kitaroiden rikkaina vaihtelevat sointivärit, laulavina liitelevät melodiat – tarvittaessa ilmeikkäine vibratoineen […]

Arvio: Uuden Ajan Ensemble, Temppeliaukion kirkko 3.4.2022. Tapio von Boehm, kapellimestari. Fagerlund. Vuonna 2011 perustettu Uuden Ajan Ensemble on kuriositeetti kotimaisten vapaan kentän orkesterien joukossa. Se keskittyy aikamme musiikkiin, mutta ei saa valtionosuuksia (kuten Avanti), on suurempi kuin kamarikokoonpanoilla esittävät Uusinta, Zagros tai defunensemble, ja liikkuu näitä hieman vähemmän ”darmstadtilaisella” linjalla. Perustajiin kuuluvan Tapio von Boehmin taiteellisessa johdossa se kokoaa itsensä periodeittain ammattiorkesterien soittajista, freelancereista ja pitkällä olevista Sibelius-Akatemian opiskelijoista. Yhtyeen ohjelmakeskiössä on kotimainen elävien […]

Arvio: Kumpulan kamarikonsertti, Eläköön Saariaho! Kumpulan kylätila 3.4.2022. Kaisa Kortelainen, huilu; Tuuli Talvitie, viulu; Elina Heikkinen, alttoviulu; Pinja Nuñez, sello; Tuukka Tervo, elektroniikka. Saariaho, Clyne, Hildegard Bingeniläinen. Tänä vuonna 70-vuotisjuhliaan viettävän Kaija Saariahon oopperat ja orkesteriteokset ovat saaneet paistatella suuremmassa näkyvyydessä kuin hänen kamarimusiikkinsa. Kantaesityksen jälkeiseen unholaan ei sekään ole kuitenkaan jäänyt: etenkin Saariahon huiluteokset ovat löytäneet tiensä nykyrepertuaariin, ja Kumpulan kamarikonserttisarjan nostaessa säveltäjän valokeilaan oli nimenomaan huilu vahvassa roolissa. Konsertin avannut Saariahon …de la […]

”Jos olisit nähnyt minut, olisit rakastanut minua! Minulla on kauneutesi jano, minulla on ruumiisi nälkä – ei viini eivätkä omenat voi tyydyttää kaipuutani”, laulaa Salome Jokanaanille Richard Straussin oopperan kuuluisassa loppukohtauksessa. Musiikki alleviivaa tätä rakkauden kaipuuta, ja sen melodinen hehku on Straussinkin mittakaavassa ainutlaatuista. Mitä dekadenttia ja paheellista tästä pitäisi löytää, ja mitä sillä on tekemistä irvokkaan verisen pään kanssa? Tämä ristiriita on painanut ohjaaja Christof Loyn suhdetta kyseiseen teokseen aina, ja Suomen Kansallisoopperassa hän päätti […]

Kansallisooppera täytti tehtäväänsä kulttuurilaitoksena tuomalla ensi-iltaan täällä harvemmin nähdyn Benjamin Brittenin Billy Buddin Norjan Kansallisoopperasta vuokrattuna tuotantona. Esitys oli täynnä maskuliinista voimaa, ja musiikillinen draama vakuutti, vaikka miesyhteisön suhteita olisi voinut ohjata monitasoisemminkin.  Herman Melvillen romaaniin pohjautuva ooppera sijoittuu brittiläiselle sotalaivalle vuonna 1797. Sota luo kuitenkin vain taustaa. Ainut taistelun alku lässähtää, ja turhauttava odottelu ja armeijan kuri luovat puitteet miesyhteisössä viriäville jännitteille. Tietenkin kyse on myös alistamisesta ja vallan väärinkäytöstä, sillä monet miehet on […]