Konsertti- ja Ooppera-arviot

  Suomen alkuvuosi oli oopperan ja orkesterikonserttien suhteen niin totaalisen masentava turhien sulkemisten ja vatvomisten vuoksi, ettei auttanut muu kuin suunnata muualle – useimmissa Euroopan maissa kulttuuritarjonta pyöri normaalisti. Oma matkani suuntautui Lontooseen. Aikamme tärkeimpiin oopperaohjaajiin kuuluva Katie Mitchell oli ohjannut Royal Operaan Händelin Theodoran. Kyseessä oli myöhästynyt kotiinpaluu, sillä oratorio kantaesitettiin siellä vuonna 1750, mutta seurue ei siihen sen koommin ole koskenut. Teoksen uudelleen löytymisessä tärkeää osaa näytteli Peter Sellarsin vavisuttava ohjaus Gyndebournessa vuonna 1996, […]

Helsingin kaupunginorkesteri pääsi vihdoin aloittamaan kunnolla kautensa koronasulkujen jälkeen. Valtaosalla muusikoista oli vielä maskit, ja jouset soittivat etäisyyksillä niin, että jokaisella oli oma pulttinsa. Soinnissa tämä ei suuremmin kuulunut, ja HKO:n filharmoninen lämpö täytti salin. Konsertin ohjelma oli oivaltavasti laadittu. Kehystävänä teemana oli romantiikan alku ja loppu, joita paaluttivat Schubertin ”Keskeneräinen” ja Rahmaninovin kolmas sinfonia. Jörg Widmanin Lied sopi niiden väliin loistavasti, sillä se ponnahtaa Schubertin ja muidenkin romantikkojen perinteestä mutta luo sille etäännytettyjä perspektiivejä […]

  Tampereen Työväen Teatterin Matilda-musikaalin nuoret esittäjät onnistuvat lähes mahdottomassa. Roald Dahlin rajuun lastenkirjaan täytyy olla oma suhde ja ymmärrys siitä, että nyt tehdään jotakin itseä suurempaa.   Puhu tyttö, puhu! Ja tyttö puhuu, selittää tarinoita ja ojentaa ihan pihalla olevia vanhempiaan. Matilda on älykäs pieni ihminen, jota isä ja äiti eivät rakasta. Siinä on draama. Brittikirjailija Roald Dahl (1914–1990) kirjoitti pahoja satuja, joista tuli niin suosittuja, että vanhemmatkaan eivät lopulta uskaltaneet jättää niitä lukematta […]

Olipa kaunista musiikkia, huokailtiin Musiikkitalon lämpiössä RSO:n konsertin avausnumeron, Esa-Pekka Salosen uuden kínēma-teoksen jälkeen, Ehkä vähän yllättyneinä, sillä ei kai tämä nykyään riitä tärkeän säveltäjän kantaesityksen yleiskuvaksi? Onko Salonen kesyyntynyt tai viihteellistynyt? Ei näin voi sanoa, klarinetille ja jousiorkesterille tehdyllä kínēmalla on vain uudenlainen lähtökohta. Se ei tee solistin ja orkesterin suhteesta draamaa vaan antaa asioiden rullata. Yleisöystävälliseksikin sitä voi sanoa, mikä ei ole missään tapauksessa moite. Silti esimerkiksi Salosen sellokonsertto on paljon jännittävämpi ja suurisuuntaisempi […]

Taidemusiikin vapaa kenttä näytti voimansa kauden huipentaneissa konserteissaan, kun muutaman päivän sisällä Helsingin barokkiorkesteri taituroi Bachin Brandenburgilaiset konsertot, ja Avanti! palasi juurilleen modernin musiikin klassikkoihin, Stockhausenin ja Ligetin teoksiin, joista ainakin edellisen katoaminen ohjelmistoista on sääli musiikkielämälle. Avantin konsertissa Ritarihuoneella oli tapauksen tuntua: sali oli täpötäynnä yleisöä, ja jännittävä ilmapiiri muistutti yhtyeen alkuajoista – sillä erolla, että nyt ammattitaitoa on kertynyt enemmän. Mukana rivistössä oli Avanti-konkareita mutta myös uutta väkeä. Kun ottaa huomioon, miten vähäistä […]

Viulisti-kontratenori Dmitri Sinkovsky on tullut tunnetuksi jo aiemminkin Helsingin barokkiorkesterin edessä sytyttävänä lavapersoonana, joka tartuttaa virtuositeettinsa koko orkesteriin ja panee musiikin kuin musiikin svengaamaan. Tämänkertaisessa joulukonsertissa Helsingin Vanhassa kirkossa ohjelmassa oli Bachin kuusi Brandenburgilaista konserttoa. Sinkovsky ei pettänyt taaskaan odotuksia: hän melkeinpä tanssi liidatessaan viulun äärestä, syötti aktiivisesti impulsseja ja piti kontrapunktiset kulut lennossa. Teossarja oli tulvillaan rytmistä ja virtuoosista vitaliteettia, jolle hitaiden osien intiimi laulavuus muodosti toimivan vastakohdan. Kansainvälisillä vierailla vahvistettu Hebo oli huippuvireessä, […]

Arvio: Helsingin kaupunginorkesteri, Musiikkitalo 8.12.2021. Susanna Mälkki, kapellimestari, Lauri Kankkunen, sello. von Bronsart, Salonen, Hakola (ke.), Sibelius. Musiikkitaloon tuntuu muodostuneen joulukuiseksi perinteeksi, että Radion sinfoniaorkesteri soittaa itsenäisyyspäivän konsertin, mutta Helsingin kaupunginorkesteri saa vastineeksi itselleen joulukuun 8. päivän, joka on Jean Sibeliuksen syntymäpäivä, suomalaisen musiikin päivä ja jo 10 vuoden ajan suositeltu liputuspäivä. Ylikapellimestari Susanna Mälkin ohjelma oli väliajattomana mukavan tiivis ja monipuolinen. Alkusoitto jatkoi muutama vuosi sitten alkanutta menneiden aikojen naissäveltäjien kunnianpalautusta; tällä kertaa vuorossa […]

Radion sinfoniaorkesteri on Musiikkitalossa lanseerannut hyvän tavan juhlia itsenäisyyspäivää: ei seremonioita (pakollisena ylimääräisenä kuultavaa Finlandiaa lukuun ottamatta) vaan tuhti, usein normaalikonserttia pidempikin kattaus uutta ja vanhempaa suomalaista musiikkia. Niin tärkeitä ja huomioarvoa tuovia kuin kantaesitykset ovatkin, yhtä tärkeää olisi paikata siitä kuuluisaa toisen esityksen aukkoa. Maanantaisessa konsertissa kuulluista teoksista Jouni Kaipaisen alttoviulukonsertto on vuodelta 1997 ja Lotta Wennäkosken Sedecim vuodelta 2016, mutta ne ovat säilyttäneet tuoreutensa, ja esiin tuonti kansallisen juhlan hopealautasella oli paikallaan. Kokemusteni […]

Arvio: We Jazz Festival 4.12.2021. Glasshouse Helsinki: Linda Fredriksson Juniper. Ääniwalli: Lucia Cadotsch Speak Low, Dan Nicholls, OL1, Kim Myhr & Eivind Lønning, Death Hawks, Y-Otis. Vieraillessani viimeksi We Jazz –festivaalilla vuonna 2018 oli Suvilahden ”pääpäivä” rakennettu ohjelmaltaan käytännölliseksi, runsaaksi, mielenkiitoiseksi ja hyvän kaaren rakentavaksi. Niinpä myös vuoden 2021 festivaalin esiintyjistöltään runsaimpaan iltaan eli joulukuun 4. päivään kohdistui odotuksia, varsinkin kun suurin osa ulkomaisista esiintyjistä oli sinne sijoitettu. Samoin kuin Suvilahti tunnetaan paremmin Flow Festivalin […]

Franz Leharin myöhäiskauden operetti Tsarevits – samoin kuin suurin osa muusta tämän genren ohjelmistosta – on jäänyt Suomessa suotta unholaan, joten Satakunnan musiikkijuhlia, Opera Boxia ja Pori Sinfoniettaa täytyy kiittää herkun tuomisesta ensin Poriin ja sitten Helsinkiin Aleksanterinteatteriin. Kiertueoopperan pieni budjetti tuntui hieman: kuoro lauloi nauhalta, ja orkesterista puuttuivat mm. tärkeät venäläisväriä tuovat balalaikat. Silti esitys oli näissä olosuhteissa laadukas. Vahvistettu äänentoisto oli tarpeen puherepliikkien kuulumiseksi, vaikka laulun ja orkesterin osalta se tuntui paikoin hieman liialliselta. Solistit […]

Oi niitä aikoja, kun Savonlinnan torikauppiaat pelkäsivät tulojensa romahdusta, kun oopperajuhlilla kantaesitetty Paavo Heinisen Veitsi oli niin vaikea ja karkotti yleisöä. Se oli silkkaa ennakkoluuloa, mutta kyllähän suomalaisen modernismin nestorilla vaikeaselkoinen maine on, oli kyse sitten hänen musiikistaan tai verbaalisesta annistaan. Sittemmin Heininen on kuitenkin vaihtanut perspektiivejään ja säveltänyt teoksia vaikkapa Leevi Madetojan henkeen. Tästä ei ollut kyse Radion sinfoniaorkesterin perjantaina kantaesittämässä seitsemännessä sinfoniassa, mutta sekin tuntui sointiasultaan sen verran kevyen kirkkaalta, että 50-minuuttista järkälettä kuunteli […]

Sinfonia Lahden Fokus-konserttisarja sai torstaina jatkoa ylikapellimestari Dalia Stasevskan johtamalla, säveltäjä Jukka Tiensuun suunnittelemalla ohjelmakokonaisuudella. Illan moni-ilmeisen ytimen muodosti Tiensuun sheng-konsertto Teoton (2015) solistinaan instrumentin verraton taituri Wu Wei, jolle teos on kirjoitettu. Samaan tapaan kuin lokakuun alussa kuullussa, John Adamsin johtamassa Fokus-konsertissa, myös Tiensuun visiomassa sointiseikkailussa illan muu ohjelmisto linkittyi teemasäveltäjän omaan musiikkiin. Jotkut kytkökset olivat ilmeisempiä, toiset taas yllättävämpiä, mutta kaikkiaan Edgar Varèsen, Alberto Ginasteran ja Percy Graignerin värikylläiset kudelmat kehystivät päänumeroa kerrassaan […]