Konsertti- ja Ooppera-arviot

Muutos on tämän vuoden pääteema Tuusulanjärven kulttuuriympäristössä järjestettävässä Meidän festivaalissa, jonka taiteellisesta johdosta Kamus-kvartetti – Terhi Paldanius, Jukka Untamala, Jussi Tuhkanen ja Petja Kainulainen – ottivat viime vuonna kopin. 31 celsiusasteen ennätyshelteisenä sunnuntaina, esiintyjien ja yleisön hikoillessa yhtä lailla Pekka Halosen akatemian tiloissa, oli läsnä se muutoksista yleismaailmallisesti kriittisin eli ilmastonmuutos. Samalla tavoin kuin Pekka Kuusisto omana johtajakautenaan, on myös Kamus heittänyt itseään voimakkaasti mukaan esiintyjäkaartiin, ja he avasivatkin pelin alateemalla Pelko tuntemattomasta. Missy Mazzoli […]

  Melodian imu ja tunteen hehku silloittavat draaman aukot La Scalan robustin loistokkaassa Rosvot-esityksessä. Savonlinnan oopperajuhlien historiallinen vierailu täytti kaikki odotukset.   Viisi italialaisia oopperaseuruetta on vieraillut Savonlinnan oopperajuhlilla ennen Milanon La Scalaa, ja niistä suurimman vaikutuksen teki Bolognan ooppera ritualistisella Nabuccollaan 2006. Totta kai La Scalan täytyi panna paremmaksi, vaikka teoksena olikin draamana heiveröisempi Rosvot eli I Masnadieri, jonka Giuseppe Verdi sävelsi Lontooseen 1847. Upeaa musiikkia mutta ontuva libretto – siinä on jälkipolvien tuomio monelle […]

Musiikin ajan torstai-iltapäivän Reflecting Light and Noise –konsertissa lavalle nousivat huilisti Camilla Hoitenga ja sellisti Jakob Kullberg. Konsertin keskiössä oli festivaalin tämänvuotisen päävieraan Kaija Saariahon kolme teosta, joiden henkiseksi teematunnelmaksi vaikutti muodostuvan omanlaisensa etsimisen henki. Konsertin avannut Anna Thorvaldsdóttirin selloteos Transitions sisälsi saatetekstin mukaan vuorottelua ”ihmisen” ja ”koneen” välillä: ensin mainittua edustivat pitkät, liukuvat ja melankolisetkin kaksiääniset fraasit, ja jälkimmäistä hiljainen, nopeasykkeisempi kuviointi. Osuudet lähenivät toisiaan kevyesti vailla selkeää synteesiä, ja teoksen lopullinen viesti jäi […]

Savonlinnan oopperajuhlien kesän uutuusteos, Gioacchino Rossinin Sevillan parturi on Kari Heiskasen varsinainen komediallinen runsaudensarvi. Esitys tarjoaa yhtä lailla tarttumapintaa oopperanoviisille kuin omanlaisensa elämyksen kokeneemmallekin oopperanystävälle. Pierre Beaumarchais’n näytelmään perustuvan oopperan perusjuoni on yksinkertainen: Kreivi Almaviva rakastuu Rosinaan ja Rosina kreiviin, ja vaikeuksista onnellisen lopun voittoon kierrytään juonitteluiden, naamioitumisten ja eksyneitten kirjeitten kautta. Rossinin musiikki tarjoilee libreton komiikan oivaltavasti aksentoiden. Kari Heiskanen teoksen ohjaajana loi ennakkoaavistuksia komediallisista iloista, ja näihin odotuksiin esitys vastasi täyslaidallisella. Jo tapahtumat alkusoiton aikana […]

Arvio: Musiikin aika, keskiviikko 3.7.2019. Chaos is the Spectre, Seurakuntatalo; Play Echoes of Another Person, Viitasaari Areena. Suomen kesän ainoa nykymusiikkifestivaali, Viitasaarella järjestettävä Musiikin aika, on hiljalleen ujutellut painopistettään kansainvälisten trendien tavoin kohti näyttämöllisempää, tilaa ja visuaalisia elementtejä sisällyttävää monitaidetta, mikä näkyi ennen kaikkea viime vuoden ohjelmassa. Moiset teokset vaativat usein enemmän teknistä tarpeistoa ja tuotantoa, minkä takia festivaalin onneksi se valittiin vastikään mukaan EU:n Sounds Now -hankkeen rahoituksen piiriin vuosille 2020–23. Rahoituksella tuetaan tiedotteen […]

Venäläinen tähtipianisti Daniil Trifonov, 28, päätti juuri residenssitaiteilijan kautensa Berliinin filharmonikoissa ja astuu syksyllä samaan rooliin New Yorkin filharmonikoissa. Tiuhan konsertoinnin lomassa aikaa löytyy myös omalle säveltämiselle. Hänen pianokvintettonsa Berliinissä todisti, että annettavaa on silläkin saralla.   Hyvin suunniteltuna residenssitaiteilijan tehtävä antaa mahdollisuuden valottaa muusikon rooleja normaalia konsertointia laajemmalta, ja juuri niin Berliinin filharmonikot teki Daniil Trifonovin kanssa. Hän  oli useaan kertaan orkesterin solistina, soitti sooloiltoja, kamarimusiikkia ja liediä sekä esitteli omia sävellyksiään ja oli […]

Hauska yhteensattuma: sekä Turun musiikkijuhlien tämän kesän solistivieras Michael Fabiano että ensi kesälle Turun konserttinsa siirtänyt Nadinne Sierra olivat Berliinin valtionoopperan uuden Rigoletton pääsolisteina. Huikeaa laulua sen lisäksi tarjosi myös Tristan ja Isolde, jossa ajantaju ja hien tuntu katosivat kaupungin ennätyshelteissä.   Puertoricolaisten siirtolaisten tytär Nadinne Sierra on oopperamaailman viime vuosien tähtilöytöjä paitsi suvereenina kimmeltävän koloratuurinsa niin myös inhimillisen ilmaisunsa ja näyttelijän lahjojensa ansiosta. Ehkä emigranttitausta ja siitä juontuva toiseuden kokemus antaa hänelle kykyä eläytyä […]

Jorma Uotisen kausi Kuopio tanssii ja soi -festivaalin johtajana päättyi upeasti kahteen täysin vastakkaiseen esitykseen. Dresden Frankfurt Company toi taiteellisen johtajansa Jacopo Godanin virtuoosisia teoksia sähköistävällä energialla, ja Tero Saarinen esitteli ryhmänsä kanssa Monteverdin madrigaaleihin perustuvan poeettisen matkan.   Kuopion Musiikkikeskuksen salista tuli jonkinlainen syvyyksissä tai muissa ääritiloissa rimpuilevien olentojen temmellyspaikka saksalaisryhmän esityksessä. Ikään kuin yleisö oltaisiin kuljetettu luolaan, jossa vallitsevat omat lainalaisuutensa. Jacopo Godani on aloittanut uransa William Forsythen tanssijana, ja oppi-isän vaikutus näkyy hänen […]

Aulis Sallisen Kamarimusiikki nro. 10 kantaesityksenä Naantalin musiikkijuhlilla 14.6., Korean Chamber Orchestra, solisteina Elina Vähälä, viulu ja Laura Hynninen, harppu, kapellimestarina Ralf Gothóni.   Paul Hindemithin henkeä seuraillen Aulis Sallinen on nimennyt jo kymmenen teostaan hiukan lakonisesti kalskahtavalla Kamarimusiikki-tittelillä – toki useillakin niistä on jo tutuksi käynyt, runollisempi lisänimi, jolla ne yleensä tunnetaankin. Kymmenes Kamarimusiikki oli kuitenkin ainakin vielä kantaesityksessään lisänimeä vailla, joskaan en olisi hämmästellyt, vaikka itämaisuus, kiinalaisuus lähinnä, olisi tuotu esiin jo teoksen […]

Suomalaisyleisöllä on ollut etuoikeus seurata Grigori Sokolovin pianotaiteen kehitystä jo viiden vuosikymmenen ajan. Konserteista on tullut pyhyyttä kohti kurkottelevia rituaaleja, mitä korostavat hänen eleetön keskittymisensä ja kaiken ulkopuolisen – ehkä myös yleisön – pois sulkeminen. Ohjelmiston osalta ja myös tempollisesti Sokolovin esitykset ovat säilyneet melko samanlaisina, mutta suurin muutos on tapahtunut dynamiikassa. Joskus 1990-luvulla Sibelius-Akatemian salissa hän jylisytteli voimalla, mutta viime aikoina pääpaino on ollut hiljaisissa sävyissä. Samalla esimerkiksi hänen Beethoveninsa on muuttunut titaanisesta kamppailusta klassiseen sopusuhtaisuuden tavoitteluun. […]

Jaakko Kuusiston sellokonserton kantaesitys Naantalin musiikkijuhlilla 11.6., Tallinnan kamariorkesteri, solistina Arto Noras, kapellimestarina Jaakko Kuusisto.   Naantalin musiikkijuhlilla juuri kantaesitetty Jaakko Kuusiston tuore sellokonsertto samanaikaisesti sekä noudattaa että uudistaa vuosisataista konserttoperinnettä. Tuttua ja klassista on kolmiosainen muoto, osien karakterisointi, soolostemman syvästi sisäistetty soittimellisuus ja melodioiden eritoten monista historian sellokonsertoista tuttu laulavuus. Uudenlaista minun korvissani oli ainakin varsinaisen polyfonian sekä solistin ja orkesterin mikrotason kommunikoinnin vähäisyys – tässä teoksessa solisti vie ja muut seuraavat.   Kuusistolle […]

Turun musiikkijuhlat tarjosi varaslähtönään huikeinta barokkioopperaa mitä Suomessa on aikoihin koettu. Händelin Agrippina ponnahti ensiluokkaisen solistikaartin ja Il Pomo d’Oro -orkesterin voimin ainutlaatuiseen lentoon. Ihmismielen kierous sai tässä poliittisessa satiirissa säkenöivän teatraalisen asun. Turun ankea konserttitalokin toimi tälle kokoonpanolle akustisesti hyvin, ja lopussa salintäyteinen yleisö ponkaisi yhdessä tuumin seisaalleen antamaan aplodeja. Turha sanoakaan, etteikö barokkiooppera uppoaisi suomalaisiin – kunhan tasoa riittää. Tämä oli niitä esityksiä, joiden kohdalla ei tiennyt, mitä ensin ylistäisi. Monille kuulijoille oli […]