Konsertti- ja Ooppera-arviot

Arvio: Uusinta Ensemble: Tombe de sommeil. Turbiinihalli, Kaapelitehdas 3.2.2019. José-María Sánchez-Verdú, kapellimestari; Petri Kumela, kitara; Mikko Perkola, gamba; Jon-Patrik Kuhlefelt, elektroniikka. Sánchez-Verdú, Leinonen, Thorvaldsdóttir. Vuonna 1998 perustettu Uusinta Ensemble päätti siirtää 20-vuotisjuhlintansa tämän vuoden puolelle; kenties syynä siihen oli osuva mahdollisuus pitää juhlakonsertti Musica nova Helsingin yhteydessä. Kamariyhtyeen nimen mukaisesti kuultiin sitä uusinta: konsertin alkupuolisko sisälsi José-María Sánchez-Verdún ja Minna Leinosen vastavalmistuneiden teosten kantaesitykset. Niiden kolmanneksi pyöräksi löytyi muuallakin festivaaliohjelmassa pilkistävän, kovassa suosiossa olevan Anna […]

Arvio: Trio Kuusisto-Sirota-Hohti, Balderin sali 3.2.2019. Dessner, Mazzoli, Muhly, Lindberg, Oliveros. Musica novan kolmas päivä käynnistyi kamarikonsertilla, joka ammensi oivaltavasti festivaalin teemoista: luvassa oli niin transatlantiikkaa kuin dialogejakin. Kansainvälisellä kentällä operoivien Pekka Kuusiston ja Markus Hohdin seuraksi saapunut yhdysvaltalainen alttoviulisti Nadia Sirota on kerännyt laajaa jalanjälkeä sekä arvostetun nykysäveltäjistön teoksia kantaesittäen että taidepopin tähtitekijöiden albumeilla vieraillen. Myös teosten taustalla häilyi siltoja Suomen ja Yhdysvaltojen välillä: Bryce Dessnerin Tuusula oli sävelletty Meidän festivaalin aikaan 2016, ja […]

Ajan käyttö, sen jaksottaminen ja manipuloiminen on musiikin ikuisuusteema, mutta ihmeen tuoreesti se toimi Musica Nova Helsinki -festivaalin ajavaiskonsertissa. Kaikki neljä kuultua teosta peilasivat samaa ideaa ja minimaalimusiikin kaikuja mutta äärimmäisen erilaisella tavalla. Helsingin kaupunginorkesteri aloitti konserttinsa Islannin nykymusiikkitähden Anna Thorvaldsdóttirin teoksella Metacosmos (2018). Hän on tullut tunnetuksi musiikilla, joka peilaa Islannin luonnon inspiroimia maisemia ja ekosysteemejä, mutta nimensä mukaisesti uutuus kurkottaa laajemmalle, koko maailmankaikkeuden voimiin ja mysteereihin. Thorvaldsdóttir rakentaa teoksensa periaatteessa niukoille elementeille, harmoniaa […]

Ooppera on omalakinen taiteensa, eikä suositun kirjan tai elokuvan ottaminen uuden teoksen pohjaksi ole mikään oikotie menestykseen. Kansallisoopperassa Jüri Reinveren versio Sofi Oksasen Puhdistuksesta onnistui vuonna 2012 yllättävän hyvin, osin siksi, että musiikki ei pyrkinytkään kuvittamaan tapahtumia vaan loi niille oman dynamonsa. Myös Sebastian Fagerlundin Syyssonaatti löysi Bergmanin elokuvaan toimivan suhteen, jossa musiikki avasi perheen sisäisiä traumoja. Ulla-Leena Lundbergin Finlandia-palkitun romaanin pohjalta tehty Jää ei valitettavasti pääse kohoamaan omille jaloilleen vaan jää alkuperäistekstille alisteiseksi – […]

Arvio: Radion sinfoniaorkesteri 30.1.2019. Duncan Ward, kapellimestari, Johannes Piirto, piano. Schönberg, Lutosławski, Beethoven. Radion sinfoniaorkesterin kiitelty ja palkintoehdokkuuksinkin noteerattu Witold Lutosławski –teema jatkui tammikuun lopulla säveltäjän myöhäistuotantoon kuuluneen, vuosina 1987–88 valmistuneen pianokonserton myötä. Toisin kuin Lutosławskin keskivaiheen radikaalimmat työt, nostaa pianokonsertto hattua teostyypin traditiolle – sekä romantiikan ajan kuuluisille konsertoille että Prokofjevin ja Bartókin näkemykselle teostyypistä. Romantiikan rajaa koskettivat myös muut ohjelman teokset: Arnold Schönbergin juuri ennen 1900-luvun alkua valmistunut Verklärte Nacht on säveltäjän romanttisen […]

Arvio: Radion sinfoniaorkesteri 25.1.2019. Hannu Lintu, kapellimestari, Alexander Melnikov, piano. Radion sinfoniaorkesterin perjantain 25.1. ohjelma oli kudottu henkisesti koko kauden jatkuvaan Mahler-teemaan, ainakin konsertin johtaneen ylikapellimestari Hannu Linnun kertoman mukaan. Anton Webernin (1883-1945) Sinfonia kytkettyy Mahleriin, koska Webernin opettaja Arnold Schönberg oli Mahlerin ainoita aikalaistukijoita ja koska molempien teoksissa kuvastuu Euroopan murros vanhasta uuteen 1900-luvun alun kuohussa. Robert Schumannin, jolta perjantain ohjelmassa kuultiin Pianokonsertto, teoksia Mahler johti paljon ja orkestroikin uudestaan. Myös Thomas Larcheria (s. […]

Arvio: Kaartin soittokunta, Töölö I, Temppeliaukion kirkko 24.1.2019. Ligeti, Zappa, Berio, Stravinski. Jukka Iisakkila, kapellimestari; Piia Komsi, sopraano. Musiikin moniottelija Jukka Iisakkilan työn alla on taiteellinen tohtorintutkinto Sibelius-Akatemiaan aiheesta ”Musiikillinen absurdismi yhdistävänä tekijänä Luciano Berion, Frank Zappan ja György Ligetin 1960–70-lukujen teoksissa”. Nämä eri maailmoista ponnistavat herrat – Berio ja Ligeti tosin kenties hieman toisiaan lähempää – olivat kaikki ohjelmistossa läsnä keskiviikkoiltana Temppeliaukion kirkossa, kun Iisakkila johti maamme sotilasmusiikin ykkösnyrkkiä, Kaartin soittokuntaa. Ohjelman päätteeksi oli […]

Arvio: Kallion nykymusiikkipäivät. Sokraattinen ilta, Konepajan Bruno 19.1.2019. Tulkinnanvaraista-konserttisarjan kymmenettä kertaa viime viikonloppuna järjestämien Kallion nykymusiikkipäivien ohjelma koostui harvoin kuulluista mutta tarkoin valituista teoksista, joita yhdisti avantgardistinen asenne tavalla tai toisella. Lauantai-illan kahdesta konsertista ensimmäisessä oli teoksilla myös keskenään voimakkaampi linkki. Festivaalin taiteellisen johtajan Juho Laitinen kertoi johdannossa legendaarisen amerikkalaisen avantgarde-säveltäjä John Cagen (1912-1992) pitäneen ranskalaista Erik Satieta (1866-1925) suuremmassa uudistajan arvossa kuin Beethovenia, sillä Satie ”palautti sävelten vapauden” harmonia- ja suuntasidonnaisuudesta. Cage oli halunnut […]

Vaasan Carmenissa modernisointi korvaa paheet poliittisella idealismilla.   Vaasa on käytännössä täysin kaksikielinen kaupunki, voit vaihtaa ruotsin ja suomen välillä milloin vain ja missä vain, kaikki ymmärtävät toisiaan. Näin tekee myös Georges Bizet’n Carmenin esittäjistö Julia Tapolan ohjaamassa Vaasan oopperan tuotannossa. Jotkut tunnetuimmat aariat lauletaan toki ranskaksi, mutta suurin osa esitetään suomeksi ja ruotsiksi. Ja onhan Espanjakin kielellisesti monenkirjava vielä tänään. Vähitellen katsojalle alkaa selvitä, että koko tarina, varsinkin puherepliikit, on kirjoitettu uusiksi. Romanit ovat muuttuneet […]

Helsingin kaupunginorkesterin perjantainen konsertti oli kenties tämän kevään vähiten yleisönsä helpolla päästävästä päästä. Morton Feldmanin (1926-1987) Neither on nimetty yksinäytöksiseksi oopperaksi, kenties juuri sen epäoopperuutta korostaen: tekstinä toimiva Samuel Beckettin 16-rivinen runo on abstraktiutta ja symboliikkaa, draamaa tai toimintaa ei ole, ja laulurooleja on vain yksi – sopraanosolisti, jonka virkaa toimitti aiemminkin teoksen tulkinnut (ja siitä kehuttu) Anu Komsi. Illan avajaisena toimi Wolfgang Amadeus Mozartin D-duurisinfonia nro 38. Lempinimensä Prahalainen se sai kantaesityspaikkansa mukaan, mutta […]

Arvio: Paciuksen Die Loreley Aleksanterin teatterissa 13.1., ensi-ilta 11.1. Muut esitykset: 15.1., 17.1. ja 19.1. klo 19 Friedrich eli sittemmin Fredrik Pacius oli hampurilaisessa porvarisperheessä varttunut viulisti, joka päätyi ensin Tukholman hovikapelliin ja sitten 25-vuotiaana Helsingin yliopiston eli silloisen Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston musiikinopettajaksi. Nuori saksalainen alkoi ahkeroida autonomisen Suomen pääkaupungin musiikkielämän hyväksi. Hän organisoi konsertteja ja perusti Akademiska Sångföreningenin, sävelsi Topeliuksen librettoon oopperan Kung Karls Jakt sekä Runebergin runoon laulun Vårt land eli Maamme-laulun. Paciuksesta tuli yksi […]

Arvio: Radion sinfoniaorkesteri 11.1. Musiikkitalossa. John Storgårds, kapellimestari; Darren Acosta, pasuuna. Radion sinfoniaorkesteri käynnisti kevätkautensa John Storgårdsin kapellimestarivierailulla perjantaina 11. tammikuuta, esitellen kahtakin kauden kantavaa linjaa. Tapansa mukaisesti orkesteri soittaa paljon nykymusiikkia ja tilaa kotimaisilta säveltäjiltä teoksia; lisäksi Béla Bartókin musiikki on ollut viime vuosina orkesterille läheistä – keväällä kuullaan myöhemmin vielä sekä alttoviulukonsertto että kolmas pianokonsertto. Illan avasi Joseph Haydnin kuuluisalla Lontoon-kaudella sävelletty Sinfonia nro 96, lisänimeltään ”Ihme”. Hienon vähäeleinen, melodian juhlaa oleva hidas […]