Konsertti- ja Ooppera-arviot

Arvio: Musiikkitalo 9.11., Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu; Li Wei Qin, sello. Hannu Lintu on pitänyt Witold Lutosławskin musiikkia esillä Radion sinfoniaorkesterin ruokavaliossa. 1900-luvun jättiläisiin kuuluvan puolalaissäveltäjän kaikki neljä sinfoniaa tuli nyt esitettyä melko lyhyen ajan sisään, kun viime kaudella kuultiin ensimmäinen ja neljäs, taannoisessa syyskauden avauksessa suurenmoinen kolmonen, ja nyt nro 2 – sinfonioista poikkeuksellisin siinä mielessä, että siinä Lutosławski vei kehittelemänsä aleatoriikan, vapaamuotoisten materiaalilaatikoiden ohjatun musisoimisen, kaikkein pisimmälle. Yhtä jaksoa lukuunottamatta sinfonia koostuu […]

Pohjoismaisten musiikkipäivien avajaiskonsertin kantavana teemana olivat näkymät: maalaukset ja muunkinlaiset. Pohjoismaalaisten (tai täällä opiskelleiden) säveltäjien 2000- ja 2010-luvun teoksista koottu konsertti ei tarjonnut kokeilevinta uutta, mutta yksikään teoksista ei ollut myöskään lattea tai kliseinen; sävellyksellinen rikkaus helli korvaa. Klaus Mäkelän saaminen Helsingin kaupunginorkesterin johtajaksi myös istuutui mainiosti teemaan, onhan hän Ruotsin radion sinfoniaorkesterin päävierailija ja Oslon filharmonian seuraava ylikapellimestari. Britta Byströmin Segelnde Stadt (2014) kuultiin nyt ensi kertaa Suomessa, ja voisi hyvin uumoilla, ettei kerta […]

Arvio: Klang-konserttisarjan konsertti Musiikkitalon PAAVO-salissa 6.11.; Zagros-ensemble. Taiteilijat ovat aina liikkuneet maasta toiseen ja etsineet kodikseen uusia ympäristöjä. Suomessakin säveltäjät ovat hyvin kansainvälistä joukkoa. Suomesta kotinsa löytäneiden säveltäjien identiteetti oli lähtökohtana nykymusiikkiyhtye Zagroksen Klang-sarjan konsertissa. Säveltäjät ammentavat nykyään vaikutteita niin vapaasti erilaisista lähteistä, että omien paikallisten identiteettien heijastaminen musiikkiin on vain yksi vaihtoehto. Itse asiassa nyt kuultujen Itävallasta, Romaniasta ja Unkarista lähtöisin olevien, eri-ikäisten säveltäjien teoksissa yhteiseksi piirteeksi ilmestyi halu syvien, alkuvoimaisten aiheiden äärelle. Musiikki […]

Arvio: Tampere Jazz Happening 4.11. Fire! Orchestra; Jamie Baum Septet+; The Art Ensemble of Chicago. Tampere Jazz Happeningin sunnuntai-iltapäivän kattaus Pakkahuoneella esitteli kolme hyvinkin erilaista yhtyettä. Tummasävyisistä taiderock-vaikutteista siirryttiin bigband-maiseen keskisuuren yhtyeen maalailuun ja päädyttiin lopulta afroamerikkalaiseen free-performanssiin. Baritonisaksofonia soittaneen Mats Gustaffsonin luotsaama Fire! Orchestra koostuu Gustafssonin, basisti Johan Bertlingin ja rumpali Andreas Werlinin ydinryhmästä, jonka ympärillä yhtyeen koko vaihtelee keikasta toiseen. Parhaimmillaan 28-henkisestä orkesterista oli Tampereella paikalla 13 jäsentä, joka sekin tuntui valtavalta. Tummasävyinen […]

Arvio: Tampere Jazz Happening 3.11. Hamid Drake & Yuko Oshima; Denys Baptiste: The Late Trane; Rymden. Tampere Jazz Happeningin pyhäinpäivän ilta Pakkahuoneella alkoi kahden rumpalin, amerikkalaisen Hamid Draken ja japanilaisen Yuko Oshiman vapaalla improvisoinnilla. Vaikka helposti kuvittelisi 60 minuutin duorummuttelun olevan pidemmän päälle raskasta kuunneltavaa, osoittivat Drake ja Oshima olevansa sekä kuuntelun ja kommunikoinnin rautaisia eksperttejä että suuria ja syvämietteisiä sieluja. Rumpalit pallottelivat salamannopealla reagoinnilla vuoroja ja vetovastuita, ja osasivat kiehtovasti täydentää kulloistakin väripalettia juuri […]

Mozartin keskeneräisyydessäänkin monumentaalinen, ns. Suuri c-mollimessu huokuu vastanaineen säveltäjän rakkautta vaimoaan kohtaan. Messusta tuli paitsi hellyydenosoitus myös paraatipaikka sopraano Konstanze Weberille, joka esitti toisen messun valovoimaisista sopraano-osuuksista. Kristiina Poskan mottona Tapiolassa tuntui olevan nuoren rakkauden kipinä ja sähkö: messuosissa oli malttamatonta imua, tempot olivat etukenossa, Tapiola Sinfoniettasta ja Suomen Laulusta virolaiskapellimestari haki energisin liikkein iloista raikkautta. Vaikutelman viimeisteli nuori ja lahjakas solistikaarti kuningattarenaan Marjukka Tepponen. Poska tekee uraa oopperakapellimestarina Saksassa, ja aikoinaan hän aloitti kuoronjohdon […]

Jacques Offenbachin Hoffmannin kertomukset on hajanainen kokonaisuus ja jäi vielä tekijältään kesken. Se vaatii normaaliakin enemmän esittäjiltä luovaa otetta, mikä sopii teoksen teemaan, taiteilijan itsensä etsimiseen. Runoilija Hoffmann kertoo oopperassa kapakkaseurueelle kolme epäonnista rakkaustarinaansa. Erilaiset naishahmot kuvaavat samalla runoilijan omaa kehitystä: alussa hän ihastuu naiivisti mekaaniseen nukkeen Olympiaan ja sitten epätoivoisesti sairaaseen laulajatyttöön Antoniaan, kunnes lopussa hän vajoaa narsismiin ja haluaa kurtisaani Giuliettalta vain tyydytystä omistushalulleen – kadottaakseen vain identiteettinsä. Vanhan operettisäveltäjän hymy hyytyy apeassa lopussa. […]

Perinteisen alkusoitto–konsertto–sinfonia -kaavan rikkominen sinfoniaorkesterin konsertissa herättää aina keveästi mielenkiinnon, ja parhaimmillaan nimenomaan hyvä ohjelmasuunnittelu voi tehdä hyvästä konsertista erinomaisen. Siksi brittiläisen säveltäjä-pianisti-kapellimestari Thomas Adèsin oivaltava metafysiikan, tuonpuoleisen ja kuoleman ympärillä pyörivä neljän teoksen ohjelma vailla konserttoa tai sinfoniaa nosti kiinnostavia odotuksia. Konsertin avauskappale, György Kurtágin kolmiminuuttinen, sävellyksellisesti hyvin pelkistetty nimihirviö Ligatura – Message-Hommage à Frances-Marie Uitti (The Answered Unanswered Question) op. 31b oli kahden sellon ja kahden viulun kamarimusiikkia, joka nimensä vastaisesti herätti enemmän […]

35-vuotias kamariorkesteri Avanti! assosioidaan usein nykymusiikkiin, ja intuitiivisesti moderniin sellaiseen – ja orkesteri on Suomessa usein uusimman musiikin airueena toiminutkin. Mutta ennen kaikkea Avantin alkuperäinen missio on ollut ”esittää sitä ohjelmistoa, joka muuten jää soittamatta”, ja yhtye onkin hyppinyt kaikenlaisessa barokin, elokuvasäestysten ja pop-kokeellisuuden maailmassa sen uusimman musiikin ohella. Torstain 18.10. konsertti Frankenstein!!, johtajanaan ja laulusolistinaan HK Gruber, oli siellä kaukaisemmassa laidassa pönötyksestä: viihteellinen ja kokeellinen, hauska ja kriittinen, sekä täysin yliampuva olematta lainkaan kitschiä. […]

Harva oopperan ystävä muistelee kovinkaan kaiholla ahdasta ja akustisesti huonoa Bulevardin vanhaa oopperataloa. Kummasti vain talon henki heräsi kukoistukseen Verdin Don Carlossa, jonka Helden productions oli tuottanut Aleksanterin teatteriin. Esitys tuli lähelle ja kosketti, eikä kuuluvuuden kanssa ole mitään ongelmia, kun laulajat osaavat asiansa. Ville Saukkonen oli ohjannut Verdin ehkä musiikillisesti hienoimmasta oopperasta tilaan sopivan ja vapaudenhalun ja despotismin taistelua osuvalla tavalla kuvaavan tulkinnan, ja lähes kaikki solistit olivat tehtävänsä tasalla. Paljon mieluummin tätä katsoi […]

Ei ole epätavanomaista mennä orkesterikonserttiin tietämättä, mitä tuleekaan kuulemaan, ja varsinkin uuden musiikin sekä avantgarden parissa odottamattomuus on jopa odotettavissa. Mutta ilmoitetun ja yllätyksellisen vuorottelu, jopa ennakoimaton vaihtelu, ja parhaimmillaan niiden välinen vahva kontrasti voivat olla se jokin tuore ja lumoava elementti. Näin kävi perjantaina 12.10. Tapiola Sinfoniettan konsertissa, jonne vieraaksi saapui helsinkiläinen Tölöläb-yhtye. Huilisti Turkka Inkilän, oboisti Saku Mattilan, fagotisti Antti Salovaaran ja eloelektroniikkakäsittelijä Taavi Oramon nelikko tunnetaan elektroakustisista puhallinimprovisaatioistaan ja yhteistyöstä monentyylisten muusikkojen […]

Kaartin soittokunnan Töölö-sarja jatkoi tiistaina 9. lokakuuta pirteää ja tarpeellista linjaansa sinfonisen puhallinmusiikin airueena. Vuoden neljättää ja viimeistä ilmaiskonserttisarjan* osaa johti soittokunnan kapellimestari, musiikkimajuri Tomi Väisänen. Avausnumerona kuultiin nykyajan alkusoittoklassikoksikin muodostunut John Adamsin Short Ride in a Fast Machine (1986). Viisiminuuttinen jälkiminimalistinen polyrytmitykitys vaatii orkesterilta paljon, eikä Temppeliaukion kirkossa valitettavasti ylletty nappisuoritukseen. Lähes läpi teoksen naputtava puupalikka sijaitsi akustisesti hyvin voimakkaasti keskipermannolle heijastavassa paikassa ja soi täten särkevän kovaa; muunkin lyömäsoitinsektion äänenvoimakkuus oli samalla tavoin […]