Konsertti- ja Ooppera-arviot

Lyhytelokuville on festivaalinäytökset ja lyhyille kaunokirjallisuuden muodoille kokoelmat tai vihkojulkaisut, mutta oopperan saralla on nykyään normina, että teoksen on tultava toimeen konsertin mittaisena kokonaisuutena tai osana kahden teoksen kokoillan esitystä. Alle tunnin pituisten oopperoiden asema on hankala. Syyskuussa Helsingissä nähtiin kuitenkin kaksi vapaan kentän oopperatuotantoa, joissa esiteltiin minikokoisia oopperoita: perjantaista sunnuntaihin esitettiin Kansallisoopperan Alminsalissa Taite ry:n ja Avanti!n Väinö Raitio -oopperakokonaisuutta otsikolla Neijonnälkä, pari viikkoa sitten taas nähtiin Kansallisteatterin Omapohjassa kaksi Paul Hindemithin pienoisoopperaa. Tuotannot […]

Helsingin barokkiorkesteri juhli 20-vuotista olemassaoloaan erikoisella tavalla: se irtautui omimmalta maaperältään barokista ja kurkotti kohti romantiikkaa. Noin 50 muusikon kokoonpano oli suurin mihin Hebo on koskaan venynyt, ja sitä täydensi loistavat Viron Filharmonian kamarikuoro ja solistikvartetti. Tällainen romanttinen periodiorkesteri on Suomessa harvinaista herkkua, ja se loi uuden näkökulman Robert Schumannin musiikkiin. Orkesteri piti sisällään yhden suurimmista täällä nähdyistä periodipuhaltimien sektioista, esimerkiksi neljä luonnontorvea, joiden pastoraaliset kutsut ja romanttiset melodiat loivat ainutkertaista sointilumoa. Konsertin teema, Schumannin […]

Kesällä 50 vuotta täyttänyt Olli Mustonen on omaäänisimpiä ja persoonallisimpia suomalaistaiteilijoita ja ansaitusti yleisön kestosuosikki. Mustonen näkee musiikin sisään kirkkaalla katseella, eikä hänen roolejaan pianistina, säveltäjänä tai kapellimestarina oikein voi erottaa toisistaan. Sekä Helsingin kaupunginorkesteri että Radion sinfoniaorkesteri voivat ylpeillä läheisillä suhteillaan Mustoseen; RSO:n kanssa hän päätti viime keväänä laajan Prokofjev-projektin, HKO puolestaan on muun muassa kantaesittänyt Mustosen sinfonisia teoksia vuosina 2012 ja 2014. Nyt Mustonen toi HKO:n konserttiin elegantin ohjelman, jossa lyhyehköt teokset ketjuuntuivat […]

Sebastian Fagerlundin ooppera Höstsonaten perustuu Igmar Bergmanin elokuvakäsikirjoitukseen, mutta itse elokuva on syytä unohtaa teosta katsoessa. Niin teki säveltäjäkin halutessaan välttää suoria vaikutteita. Oikeastaan lopputuloksen erilaisuus vasta perusteleekin uutuuden – muuten aihe olisi ollut oopperaksi outo. Realistisen kamarinäytelmän psykologisesta paljaudesta ei ole jäljellä paljoakaan. Sen sijaan ooppera nostaa esiin menneisyyden muistojen, unen ja alitajunnan kerroksia kiehtovalla tavalla. Elokuvassa äidin ja tyttären traumaattinen suhde tulee esiin ahdistavana syyttelynä. Oopperassa yksityinen ja realistinen nousevat yleisiin ja unenomaisiin mittoihin. […]

Radion sinfoniaorkesteri omaksui syksyn avauksessaan tarinankertojan roolin. Käyttöön otettiin baletti- ja oopperamusiikin voimavarat, kun Hannu Lintu yhdisti Prokofjevin Romeo ja Julia -baletin terrorin keskellä pyristelevän ensirakkauden ja Bartókin Herttua Siniparran linna -pienoisoopperan psykotrillerimäisen kauhusadun. Oopperaorkesteriksi muuntautumisesta on tullut RSO:lle nyt vahva suuntaus: vuosi sitten kausi alkoi Valkyyrian ensimmäisellä näytöksellä, Prinsessa Cecilia soi Juhlaviikoilla, ja tammikuun Beethoven-festivaalilla esitetään Fidelio konserttiversiona. Lintu oli ilmeisen syvästi inspiroitunut ohjelmakombinaatiosta ja pyrki isosti luotaamaan rajuja tunteita ja alitajunnan syvyyttä. Orkesteri ei […]

Santtu-Matias Rouvali järjesti uuden orkesterinsa, Göteborgin sinfonikkojen konsertissa Lahden Sibelius-festivaalilla ei nyt myrskyä niin raikastavan puhurin kuitenkin. Nuoruuden innollaan ja rytmisellä menevyydellään hän laittoi juhlavaa Sibelius-kuvaa uusiksi. Viidennen sinfonian päätyttyä tuntui, kun esitys olisi ollut nopein kuulemani, mutta kellon mukaan kesto oli silti aika lähellä normaalia, noin 31 minuuttia. Rouvalin vaikutelmassa ei ollut kyse niinkään kokonaiskestosta kuin ajan jaksottamisesta ja rytmisestä aktiviteetista. Vapaa-aikanaan metsällä viihtyvä kapellimestari aloitti sinfonian luonnonläheisin värein. Asiat kasvoivat toinen toisistaan, juuttumatta koskaan […]

Harvoin näkee oopperan loppukumarruksissa näin suurta solistijoukkoa: Helsingin konservatorion salissa perjantaina ensi-iltansa saanut Monteverdin Poppean kruunaus toi yhteen 23 solistia ja kuusi tanssijaa. Joku teki ensimmäistä oopperarooliaan, osa oli Konservatorion opiskelijoita, Orpheus’ Muses -barokkioopperayhdistyksen ydinjoukko oli totta kai mukana, ja kaiken kruununa päärooleihin oli saatu huippulaulajat, kun barokkisopraano Katja Vaahtera lauloi Poppeaa ja Saksassa uraa tekevä Merja Mäkelä keisari Neroa. Poppea huipensi Orpheus’ Muses -työryhmän Monteverdi-trilogian osana Opera BOXin organisoimaa Helsingin oopperakesää. Aiemmat teokset, Orfeus […]

Kansallisbaletti on viime aikoina tarjonnut uusissa juonellisissa klassikoissaan pettymyksiä toisensa perään, ja uusi Kamelianainen jatkaa johdonmukaisesti samalla linjalla. Alexandre Dumas’n pariisilaisromaani kurtisaanin elostelusta, rakastumisesta ja keuhkotautiin kuolemisesta on saanut lukemattomia näyttämötulkintoja, tunnetuimpana Verdin ooppera La Traviata, Baletiksikin se on päätynyt useaan kertaan, ehkä hienoimpana John Neumeierin koreografia, joka valmistui Stuttgartiin 1978 ja pyörii Hampurissa yhä. En voi ymmärtää, mikä on saanut Kansallisbaletin johtajan Kenneth Greven tarttumaan juuri Val Camiparolin vuonna 1994 Floridan baletille valmistuneeseen versioon. […]

Tunnelma oli Musiikkitalon katossa, kun Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri ja maailman arvostetuimpiin musiikkikorkeakouluihin kuuluvan Juilliard Schoolin orkesteri pitivät yhteiskonsertin itsensä Esa-Pekka Salosen johdolla. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia on yksi harvoista opinahjoista, joka on tiiviissä oppilaitosyhteistyössä Juilliardin kanssa – orkesterien yhteisperiodi järjestettiin myös 2013 – joten tapausta leimasi ylpeys suomalaisen musiikkikoulutuksen maineesta maailmalla. Näyteikkunassa olivat niin Salosen kaltainen kansainvälinen suomalaisikoni, tulevaisuuden tähti Jonathan Roozeman, suomalainen musiikki kuin orkesterikoulutuskin. Ohjelma oli laadittu taiten Suomi-Yhdysvallat -yhteistyön hengessä mutta ennen kaikkea Suomea juhlien: […]

Intiimin hiljaisina pidetyiltä nokkahuiluilta ei ehkä odottaisi pysäyttäviä maailmanlopun näkyjä ja leikkimielistä soitinteatteria. Nokkahuilukvartetti Bravade toi Helsingin juhlaviikoille ajatuksia kutkuttavan, tuhdiksi ladatun esityksen, joka oli omiaan karistamaan instrumentteihin liittyvät kapeat mielikuvat. Tyypillisesti joko henkevästi kirkossa tai rennosti kamarissa esitettävä vanha musiikki ansaitsee – niin hyväksi havaittuja konsepteja kuin edellä mainitut olisivatkin – myös toisenlaisia areenoita, tilanteita, joissa musiikki voi kasvaa laajemmaksi kokemukseksi. Sitä suuremmalla syyllä, että suomalaiset vanhan musiikin spesialistit ovat erityisen uteliaita tarttumaan uuteen. […]

Helsingin juhlaviikkojen klassisen musiikin tarjonta tuntuu nyt vielä edellisvuottakin niukemmalta, ja sisällöistä puuttuu se suurimman kulttuurijuhlan tuntu. Konepajan Brunon tiiliseinien sisällä koettu, brittiläisen Silent Operan Vixen on kuitenkin onneksi juuri sellaista, mitä Juhlaviikoilla odottaa näkevänsä: uusinta kärkeä edustava kansainvälinen avaus, jollaista Suomessa ei ole ennen koettu. Vuonna 2011 aloittanut Silent Opera edustaa täysin uudenlaista oopperan tekemisen tapaa. Seurueen uusin tuotanto, Leoš Janáčekin Ovelaan kettuun perustuva Vixen sai ensi-iltansa Lontoossa pari kuukautta sitten, ja nyt se […]

Suomen juhlavuonna on kotimaista oopperahistoriaa pengottu kunnioitettavasti. Keväällä Kansallisoopperassa konserttiversiona kuultu Melartinin Aino (1912) tai lokakuussa Lahdessa esitettävä Oskar Merikannon Pohjan Neiti (1898) kielivät molemmat suomalaisen oopperan varhaisvaiheiden vahvasta kalevalaisuudesta. Kalevala oli suosiossa myöhemminkin, kuten myös Madetojan Pohjalaisten kaltaiset kansanelämän kuvaukset. Tavallisesta suomalaisesta kertoi myös Aarre Merikannon modernistinen Juha (1922). Tähän kertomukseen iskee kiinnostavan vastaäänen Väinö Raitio, jonka vuonna 1933 valmistunut Prinsessa Cecilia oli eilen Helsingin juhlaviikkojen avajaisillan ohjelmassa. Syys-lokakuun vaihteessa Taite ry tuo Alminsaliin […]