Konsertti- ja Ooppera-arviot

BRQ-festivaali jatkui moninaisen barokkimusiikin parissa Vantaalla. Ainoastaan juhlavuottaan viettävää Monteverdiä festivaali ei ole juurikaan ottanut ohjelmistoonsa, mikä on hieman yllättävää mutta ehkä BRQ tahtoikin erottua muista tapahtumista antamalla yleisölle harvinaisuuksia, jotka ansaitsevat tulla kuulluksi. 10.8. Pyhän Laurin kirkossa kuultu konsertti esitteli taitavan barokkisäveltäjän. Elisabeth Jacquet de La Guerre (1665–1729) oli ihmelapsi, cembalisti, joka esiintyi Ranskan hovissa jo viisivuotiaana. Jacquet de La Guerre oli ensimmäinen nainen Ranskassa, joka sävelsi oopperan. Hän oli myös ensimmäinen Ranskassa 1600- ja […]

Wagnerin Parsifalin konserttiesitys oli tämän vuoden Turun musiikkijuhlien päätapaus. Turun filharmoninen orkesteri vastasi Ville Matvejeffin johdolla oopperahaasteeseen iskevän väkevällä soitolla, joka vyöryi konserttitalon kylpyhuonemaisessa akustiikassa korviahuumaavana, kuitenkin kultivoituneena. Orkesterin panos oli näyttävän solistikaartin arvoinen. Suomalaisen Wagner-laulun kannalta asetelma oli jännittävä: Matti Salminen lauloi bravuurirooliaan Gurnemanzia, jota tuskin enää montaa kertaa tekee, kun taas Karita Mattila debytoi Kundryna. Mattilan edellinen Wagner-roolidebyytti, muutama vuosi sitten ohjelmaan otettu Sieglinde, tuntui ainakin Radion sinfoniaorkesterin kanssa vuosi sitten syksyllä lauletun […]

Kansallisooppera aloitti kautensa Helsingin juhlaviikkojen ohjelmaan kuuluneella konsertilla, jossa Esa-Pekka Salonen johti talon orkesteria ja kuoroa ja esitteli sellokonserttonsa. Keväällä kantaesitetyssä teoksessa Salonen jatkaa piano- ja viulukonserttojensa virtuoosista, soittimellista ja värikkään kerronnallista linjaa. Säveltäjä ja kantaesityksen solisti Yo-Yo Ma ovat verranneet sellon matkaa komeetan vaellukseen avaruudessa. Kyllähän kuulijan assosiaatiot samaan suuntaan vievät ilman johdatteluakin, siitä pitävät huolen ainakin toisen osan kohisevat elektroniset luupit, jotka on saatu aikaan sellon ääntä reaaliajassa käsittelemällä. Silti Salonen välttää kaikki kliseet eikä ala kuvittaa avaruusseikkailua konkreettisesti. […]

Tallinnan Birgitta-festivaali jatkui klassikolla. Verdin La Traviata saattaa tilastojen mukaan olla vieläkin olla maailman esitetyin ooppera, mutta aina liikuttava musiikiltaan. Tuodakseen siihen jotain uutta esittäjien on joko oltava erittäin hyviä tai toteutuksen uudenlainen. Jälleen vanhassa luostarissa esitettävä, Birgitta-festivaalin nuorekas toteutus oli tällä kertaa siirretty 2010-luvulle. Kun yläluokan bilehileet kokoontuvat juhliin, heidän asunsa on koottu sekalaiseen tyyliin supersankareiden, parittajien ja seksityöläisten puvuista. Juhlien sielu, kurtisaani Violetta on puettu erottuviin kultaisiin sävyihin. Eikä tauti, josta hän kärsii […]

Kamarikesä-festivaali palasi välivuoden jälkeen Ritarihuoneelle tuomisinaan uusi taiteellinen johto ja uusi aikakausi. Kapellimestari Dalia Stasevska oli viitenä vuonnaan tuonut nuorten kykyjen festivaalille myös kunnianhimoisia poikkitaiteellisia tempauksia ja erikoisuuksia. Nyt festivaali tuntui kristallisoituvan ydintehtäväänsä, kun taiteellisena johtajana aloitti pianisti Johannes Piirto kumppaninaan parikymppisten muusikoiden Borea-kvartetti. Näin taiteellinen vastuu oli kokonaan nuorten muusikoiden käsissä, ja muutamaa kokenutta yhteistyökumppania lukuunottamatta viikon neljä konserttia ovat pitkälti alle 25-vuotiaiden käsissä. Fokuksen tiivistyminen ei tarkoittanut yksipuolistumista: Johannes Piirto oli laatinut rikkaan […]

Tallinnalainen Birgitta-festivaali esittää joka vuosi kirkkomusiikkiteoksen, josta tehdään enemmän kuin konsertti: teatterimainen spektaakkeli, joka esitetään vain kahdesti. Viime vuonna vuorossa oli Mozartin Requiem, tänä vuonna Haydnin Vuodenajat. Esiintymispaikkana toimivat vuonna 1407 perustetun birgittalaisluostarin rauniot, joiden sisälle on rakennettu toimiva konserttisali. Harvemmin esitetty Vuodenajat on pitkä oratorioteos, joka kertoo luonnon liikkeistä ja ajan kierrosta, sekä niiden vaikutuksista ihmisiin. Kristillisyys on huomattavasti vähemmän mukana kuin säveltäjän kuuluisammassa Luominen-oratoriossa. Solisteina eivät laula enkelit, vaan paimen Simon, hänen tyttärensä […]

Eilen alkanut vanhan musiikin festivaali BRQ Vantaa ei ole lähtenyt teemoittamaan konserttejaan tai kehittelemään kullekin vuodelle yläotsikkoa. Sen sijaan se kerää Pyhä Laurin kirkon inspiroivaan ympäristöön kotimaisia vanhan musiikin huippuja sekä mielenkiintoisia kansainvälisiä vieraita ja antaa näiden esitellä hankkeitaan. Tuloksena on kenties sillisalaattimainen mutta aina hyvin tasokas vanhan musiikin runsaudensarvi, jossa kukin taiteilija tuo esiin työskentelynsä tämänhetkistä kärkeä. Avauspäivän iltakonsertissa saksalainen basso Wolf Matthias Friedrich yhtyeineen tulkitsi sähköisesti 1600-luvun alkupuolen musiikkia. Keskiössä oli varhaisbarokin venetsialainen […]

  Kimmo Hakolan puhallinkvinteton kantaesitys Kemiönsaaren musiikkijuhlilla, Salon taidemuseossa 13.7.; Arktinen hysteria -kvintetti (Matti Närhinsalo, huilu; Laura Kemppainen, oboe; Christoffer Sundqvist, klarinetti; Tommi Hyytinen, käyrätorvi; Ann-Louise Wägar; fagotti) Kimmo Hakola on säveltäjä, jolta ei koskaan ole kannattanut odottaa mitään – mitä ikinä ounasteleekin, lopputulos on ihan jotain muuta. Eikä Hakola petä odotuksia tuoreessa puhallinkvintetossaankaan, jos odotuksena on odottamattomuus. Teoksen alku vihjaa bassokulkuineen jonkinlaiseen barokkihenkiseen passacagliaan, mikä vaikutelma kuitenkin katoaa lähes heti ilmaannuttuaan. Klarinetin murtosointuluritukset tuntuvat […]

Vielä 40 vuotta sitten, juuri ennen kuin Iranin vallankumous alkoi, Mozartin Ryöstö Seraljista (1782) oli vain hupaisa rokokoosatu. Silloin Iranissa oli shaahi ja minihameet, ja Turkissa naiset olivat yhdenvertaisia miesten kanssa sotilasjuntan edessä. Selim-Pasha, puherooli, saattoi olla lupsakka silavoitunut herrasmieselostelija, kuin hyvä kalifi Harun el Pullah Ahmed Ahneesta. Lähi-idässäkin ihmisiä kaappasivat jumalattomat kommunistit. Merirosvot olivat menneisyyttä. Historian kiertokulku on tehnyt tarinasta nykypäivää, ja Ryöstö Seraljista on ooppera tämän päivän sivilisaatioiden konfliktista. Katariina Lahden psykologisesti punnitussa […]

Olavinlinna ja Verdi on yhdistelmä, joka lupaa yleensä hyvää. Näin tänäkin vuonna: Savonlinnan oopperajuhlien kesän uutuustuotanto Rigoletto asettuu tämän perinteen ansiokkaaksi jatkajaksi. Tuotannon inspiraationa on ollut ohjaaja Sir David McVicarin aiempi Lontoon Royal Opera Houselle ohjaama versio. Lopputuloksena on syntynyt itsellinen tulkinta, joka elää luontevasti Olavinlinnan lavalla ja tarjoaa nautittavia hetkiä niin oopperamusiikin kuin teatterinkin ystäville. Rigoletton draama rakentuu Mantovan herttuan ja hänen hovinarrinsa Rigoletton sekä tämän tyttären Gildan välisten jännitteiden varaan. On herra ja […]

Miten on mahdollista, että tällainen aarre on saanut virua puoliksi unohdettuna? Tätä sopi ihmetellä West Coast Kokkola Operan tuotua Suomen ensi-iltaan Giacomo Meyerbeerin Pohjantähden. Musiikin ja tilanteiden rikkaus hurmasi, ja esitys karussa urheiluhallissa ansaitsisi urheusmitalin. Riemuun ei olisi edes tarvittu tarinan Suomi-yhteyttä – suomalaisesta kanttiininpitäjästä Katarinasta tulee Pietari Suuren rakas. Mutta oma mielenkiintonsa silläkin on: miten Pariisin oopperan valtias Meyerbeer keksikään eksoottisen tapahtumapaikan? Toisaalta musiikissa Suomi ei kuulu millään tavalla, ja tekstissäkin se näkyy vain […]

Rinteessä kukoistavat niittykukat, metsänreuna humisee ja kivikkoinen puro pulputtaa omaa äänitaidettaan. Pirkanmaalla Hämeenkyrön Myllykolussa jo vuosikymmeniä toiminut kesäteatterinäyttämö puhalsi henkeään paikalla kantaesityksensä saaneeseen Sillanpää-oopperaan. Ei ollut vaikea ymmärtää sitä paloa, jolla työryhmä ajoi oopperaa Nobel-kirjailijan synnyinkodin takana aukeavaan puronotkoon. Waltteri Torikan ideasta alkunsa saanut ja Seppo Pohjolan säveltämä ooppera on synnytetty lähes tyhjästä, ainoana valmiina rakenteenaan paikan kesäteatteriperinne, jossa libreton kirjoittanut Panu Rajala on ollut aktiivinen hahmo. Suomen suvea kauneimmillaan esittelevä miljöö, se sama, josta F. […]