Konsertti- ja Ooppera-arviot

  Kaija Saariaho on useissa teoksissaan vienyt kuulijaa tuonpuoleisen äärelle, ja hänellä on siihen sopivia musiikillisia keinoja: hienostunut sointimaailma, jossa äänen ja hälyn välinen rajankäynti voi olla vahvasti symbolista, ja elektroniikan käyttö soittimiston laajentajana. Ehkä kauneimmillaan nämä säveltäjän transsendentaalisuuden loihtimisen taidot tulevat esiin kamarioopperassa Only the Sound Remains. Tuskin kenenkään nykykirjailijan teksti voisi olla samalla tavalla kiteytettyä ja rikkaita assosiaatioita luovaa kuin näiden kahden japanilaisen nō-näytelmän, joihin teos perustuu. Nō-näytelmät Tsunemasa ja Feather mantle kertovat […]

Shakespearen Kesäyön unelman kuutamoinen keijumetsä on jo sen verran kulunuttua kuvastoa, että kun Sibelius-Akatemian ooppera valitsi Brittenin oopperatulkinnan kevään tuotannokseen, oli erittäin tervetullutta kutsua Iso-Britanniasta ohjaajaksi Victoria Newlyn ja päivittää teoksen perinteinen maailma. Klassista mutta raikasta Kesäyön unelma –magiaa saatiin kokea yllin kyllin Kansallisoopperassa Jorma Elon balettitulkinnassa, joka uusitaan taas syksyllä. Nyt Ateenan liepeillä sijaitseva lumottu metsä oli siirretty nykyaikaisille pop-festivaaleille. Teatteritaustaiselta Newlynilta tämä oli nokkela ja tehokas veto, jossa kaikki tuntui loksahtavan paikalleen riemukkaan […]

Karussa galleriassa leijui hitaasti aaltoileva äänipatsas, jonka äärellä teki mieli liikkua varpaillaan. Paikalle kerääntyvä yleisö ei päästänyt ääntäkään, kuin kunnioittaen Forum Boxiin kasattua Alvin Lucierin kultti-installaatiota Music on a long thin wire (1977). Sähkölaitteistosta ja kahden jousisoitintallan kautta kulkevasta metallilangasta muodostuva teos perustuu sähköäänen resonointiin ohuessa langassa. Ympyrä sulkeutui, kun konsertin päätteeksi viulistit Teija Kivinen ja Maria Puusaari esittivät Lucierin Love songin (2016), jossa metallilanka yhdistää viulujen tallat. Kun viulistit liikkuivat toistensa ympärillä pitkiä ääniä […]

Virtuosi di Kuhmo on taannoisen kulta-aikansa jälkeen konsertoinut harvakseltaan, mutta nyt maineikkaan jousiorkesterin yhdinryhmä on aktivoinut toimintaa suurehkona kamarikokoonpanona. Ajatus jousiorkesterin tiivistämisestä 5-8-henkiseksi jousiyhtyeeksi on käytännöllisen ketterä mutta myös musiikillisesti kiinnostava: esimerkiksi sekstettokokoinen musiikki sijaitsee soinnillisesti jossain puhtaan kamarimusiikin ja orkestraalisuuden välissä. Osana paluutaan Virtuosi di Kuhmo on myös lanseerannut Kiertävä kamari -konseptin, jonka tarkoituksena on tarjota maakuntien konserttijärjestäjille matalan kynnyksen konserttipaketteja. Hankkeen ensimmäinen konsertti oli lauantaina Forssassa, ja eilen sama ohjelma tuotiin Helsingin G Livelabiin. […]

Jos Kokkosen Viimeiset kiusaukset on elämäkertaooppera Paavo Ruotsalaisesta ihmisenä, teatterimusiikkiin ja äänitaiteeseen erikoistuneen Maija Ruuskasen säveltämä sekä kirjailija-pappi Jaakko Heinimäen kirjoittama Herääminen-ooppera on hengellinen kuvaelma, joka on innoittunut Ruotsalaisen ajatuksista. Musiikkiteatteri Kapsäkissä viime torstaina kantaesitetty kuoro-ooppera on Juulia Tapolan ohjauksessa saanut symboleilla ladatun muodon, jonka osasia ovat agraariset harmaapuulaudat, nykyaikaiset autonrenkaat ja Jenni Nykäsen körttihenkisen sinimustat, pelkistetyt puvut. Kristinuskoa vähän tuntevalle ooppera lienee vaikeasti lähestyttävä, sillä se nojaa kauttaaltaan kristilliselle kieliopille. Tällä suorittajien, venyjien ja […]

Uusi teknologia on aina löytänyt tiensä taiteeseen. Nykyään sometodellisuus kääntyy taiteen aiheeksi ja materiaaliksi, kun taas aikoinaan puhelin tarjosi uudenlaisen tavan ajatella inhimillistä kanssakäymistä. Jean Cocteaun vuonna 1928 valmistunut näytelmä La Voix humaine, Ihmisen ääni, on hyvin ajankohtainen pureutuessaan erääseen ihmiskohtaloon reaaliaikaisen puhelinkeskustelun avulla. Francis Poulencin oopperaversiossa (1959) musiikki tuo mukaan entistä traagisemman tason. Tekniset ja henkiset yhteysongelmat, kulissin alle jäävä hätä ja loputon yksinäisyys eivät ole kadonneet mihinkään pikaviestimien aikakaudella, päinvastoin. Helsingin kaupunginorkesteri toi […]

Pjotr Tshaikovski ei halunnut kutsua Jevgeni Oneginia oopperaksi vaan lyyrisiksi kuviksi. Kohtaukset avaavat ikkunoita hahmojen kaipuun täyttämään sieluun. Tämä koskee niin haaveilevaa Tatjanaa, juuretonta Onegin-keikaria kuin runoilija Lenskiäkin. Ohjausten haasteena ovat silti motiivit illuusioiden ja viattomuuden lopulle – pelkkä tunteilu ei riitä. Marco Arturo Marellin uudessa ohjauksessa Kansallisoopperassa tämä toteutuu mainiosti. Marelli on esteetikko, joka aina myös itse lavastaa tuotantonsa, ja hänen visuaalisesti hivelevästä tyylistään on saatu Töölönlahdella nauttia jo Ruusuritarissa, Pélleas ja Mélisandessa ja […]

Radion sinfoniaorkesterin kamarimusiikkikonsertit ovat hyvä esimerkki siitä, miten luovan vastuun siirtäminen muusikoille on omiaan tuomaan väriä ja vaihtelua tarjontaan. Tällä kaudella RSO:n muusikot ovat ideoineet sunnuntaisiin iltapäiväkonsertteihinsa esimerkiksi vesiteemaista kamarimusiikkia ja tuoneet esille sellaisia vähän tunnettuja säveltäjiä kuten Moritz Moszkowski ja Erwin Schulhoff. Kaanonin äärilaidoille tai jopa ulkopuolelle jääneisiin säveltäjiin tutustutti myös maaliskuun kamarimusiikkikonsertti, joka nosti valokeilaan kolmen eri sukupolven pohjoismaisia naissäveltäjiä. Elfrida Andrée oli suuri pioneerihahmo, joka 1800-luvun jälkipuolen Ruotsissa sävelsi aikansa tasokkaimpia kamarimusiikkiteoksia. Ruotsalainen Alice […]

Alkuperäisen Finlandian kantaesityksen uusinta toi Svenska Teaterniin 1800-luvun lopun kansallishengen. Sävelruno Finlandia esitettiin ensimmäisen kerran Svenska Teaternissa 4.11.1899. Teos, alkuperäiseltä nimeltään Suomi herää oli osa kuuden kuvaelman musiikkia, joka oli puolestaan protesti venäläisten sortotoimia vastaan. Nyt lähes 118 vuotta myöhemmin rekonstruoitu uusintaesitys keräsi samaisen teatterin täyteen. Koko tapahtuma järjestettiin aikanaan ”sanomalehtimiesten eläkerahaston kartuttamiseksi”. Oikea syy oli tosin kaikille osallistujille selvä. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov oli helmikuun manifestin seurauksena pannut tuulemaan Suomen sananvapautta vastaan. Sanomalehtiä oli sensuroitu: mm. […]

Olivier Messiaenin Turangalîla-sinfonia jos mikä ansaitsee tulla kutsutuksi suureksi teokseksi: laajaa orkesterikoneistoa edellyttävänä puolitoistatuntisena järkäleenä se on toki suuri jo mittasuhteiltaan, mutta ennen kaikkea sen maailmaasyleilevässä sanomassa ja räjähtävässä musiikillisessa energiassa on suuruutta, johon harva teos yltää. Susanna Mälkki on tuonut Helsingin kaupunginorkesterin kevääseen kaksi erityisen suurta teosta, jotka hän itse johtaa. Turangalîlan lisäksi toukokuussa kuullaan Mahlerin toinen sinfonia. On hyvä, että molemmat saavat yhden väliajattoman konsertin kokonaan itselleen. Viime aikoina Mälkki on säteillyt HKO:n […]

On yleinen hokema, ettei kaikkea voi saada, mutta joskus mahdottomasta tulee totta – siltä ainakin tuntui Tapiolassa yhdessä kevään kiinnostavimmista sinfoniakonserteista. Se liikkui kevyesti angloamerikkalaisen musiikin valtakunnassa siirtyen renessanssin kultakaudesta 1900-luvun Englantiin ja Atlantin takaiseen uuteen musiikkiin. Oppaana toimi Pekka Kuusisto tenori Topi Lehtipuun kanssa. Ohjelmakokonaisuus oli rohkea, ajatuksia herättävä ja täyteläinen tuntumatta täyteen ahdetulta. Ilta eteni vahvasti Kuusiston Pekan näköisenä assosiaatioketjuna, joka alkoi Elisabetin ajan Englannin consort-polyfoniasta Byrdin ja Purcellin sävelin. Purcellhan edusti jo […]

Aino Acktén kamarifestivaali ennätti toimia innoittajamiljöössään Acktén huvilassa ainoastaan yhden kesän ennen joutumistaan evakkoon. Muutamia vuosia sen asemapaikkana toimi Agricolan kirkko, mutta viime keväänä festivaali muutti Kallion kirkon kivijalkaan vanhaan kappelisaliin. Tornin juuressa sijaitsevasta tilasta sukeutui viihtyisä pieni konserttisali, Ackté-klubi, jossa toimii arkisin myös kahvila sekä taidegalleria – tällä hetkellä näytillä on Outi Martikaisen kuvakudoksia. Jos Agricolan kirkko oli festivaalille eräänlainen väistötila, nyt tapahtuma on saanut huvilansa tilalle ikioman ja hurmaavan urbaanin kotipesän, jossa kirkkotilan henki […]