Konsertti- ja Ooppera-arviot

Tove Janssoniin suhtaudutaan yhä vahvemmin suomalaisena suurnaisena, kuten saattoi huomata myös Tove-juhlavuonna pari vuotta takaperin. Aivan pian Svenska Teaternissa saa ensi-iltansa TOVE-näytelmä, kun taas Helsingin Konservatorio ottaa näinä päivinä osaa Suomi100-ohjelmaan tuomalla Janssonin ja Ilkka Kuusiston Muumioopperan Helsinkiin ensimmäistä kertaa sen Kansallisoopperassa vuonna 1974 saaman ensiproduktion jälkeen. Ylipäätään Muumioopperaa on Suomessa esitetty aiheen suosioon nähden yllättävän vähän, 1990-luvulla kolme tuotantoa sekä viimeksi Turun kaupunginteatterissa 2002. Kun muumitarinat alkoivat lyödä läpi 1940-luvun lopussa – jolloin koettiin myös […]

Gustav Mahlerin sinfoniat ovat orkesterin ja kapellimestarin suhteen koetinkiviä. Niissä ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, ja mammuttimuodon ja yksityiskohtien suhteuttaminen samoin kuin ääri-ilmeiden vaihtelu ja tempojen eläminen paljastavat kommunikaation tason. Susanna Mälkin mestaruus nykymusiikin ja vanhemmankin ranskalaisen musiikin parissa on tunnettua, ja hänen tapansa hienosäätää ja balansoida on tehnyt hyvää Helsingin kaupunginorkesterille. Keskiviikkoisessa konsertissa saatiin näyttö siitä, että hänellä riittää rahkeita myös Mahler-monumenttien persoonalliseen tulkintaan. Kuudennessa sinfoniassa Mälkki sai HKO:n syttymään upeaan soittoon. Hänellä on älyllisen kontrolloijan maine […]

Nyt neljättä kertaa järjestetty renessanssimusiikin festivaali Aurore on osoittanut, että tasokkaalle vanhemmmalle musiikille on vahva kysyntä. Siihen festivaali on menestyksekkäästi vastannut paketoimalla 1400–1600-lukujen musiikkihelmiä syväluotaaviksi mutta helpostilähestyttäviksi pitkiksi viikonlopuiksi, jotka vetävät Paavalinkirkkoon suoranaisen tungoksen. Täyteläisesti renessanssimusiikkia esittelevä resepti jatkui nytkin, kun konsertit yhdistelivät eri aikakausien ja kielialueiden musiikkia ja valottivat kulttuurihistoriaa. Jos edellisinä vuosina punaisena lankana ovat olleet vaikutusvaltaiset hovikeskukset ja säveltäjämestarit, nyt keskiössä olivat rakkauden ja surun ympärillä liikkuvat maalliset ohjelmistot täydennettynä reformaation merkkivuotta […]

Kujeileva, kaipaava, ikävystynyt, valaistunut, kiukkuinen. Mezzosopraano Erica Back vaelsi Helsingin Koomisen Oopperan järjestämässä Ranska-teemaisessa resitaalissaan tunteesta toiseen, ylevistä auvontunteista arkisiin havaintoihin ja vekkuliin salonkihenkeen yhdessä pianistinsa Aura Gon kanssa. Back on tällä hetkellä Suomen kiinnostavimpia nuoria laulajia, ja osoitti sen jälleen vilkkaan temperamentikkaalla ja samalla rauhallisesti hallitulla esiintymisellään. Monipuolisen laulukattauksen kokemista kovasti häiritsi kuitenkin se, ettei konsertissa ollut – ilmeisesti erehdyksen vuoksi – tarjolla minkäänlaisia laulutekstejä. Erica Back esitteli sävellyksiä jonkin verran ja teki ilmeikkyydellään selväksi, […]

Silloin tällöin konsertoiva Uuden Ajan Ensemble pyrkii tarjoamaan nykymusiikin esittämismahdollisuuksia matalammalla kynnyksellä nuorille muusikoille. Ohjelmistoon valikoituu yleensä jo kantaesitettyä tuoretta musiikkia, jota Tapio von Boehmin johtama kokoonpano haluaa vakiinnuttaa. Tässä konsertissa kuultiin kuitenkin myös kantaesitys, vuonna 2011 perustetun ensemblen ensimmäinen. Ilkka von Boehmin – kapellimestarin vanhemman veljen – Penumbra-viulukonserton solistina esiintyi ensemblen ideoijiin kuulunut ja nykymusiikissa kunnostautunut Pasi Eerikäinen. G18-salissa soitetussa konsertissa pääosassa oli komeasti ja energisesti soiva, orkestraalisiin mittasuhteisiin levenevä ensemblemusiikki. Ohjelmaa kehystivät Magnus Lindbergin […]

Helsingin kaupunginorkesteri muistutti, että sen konserttikauden ytimessä on Ranska tuomalla tammikuun ensimmäiseen sinfoniakonserttiinsa kokonaan ranskalaisen ohjelman. Konserttikaava, jossa lyhyestä kappaleesta edetään konserton kautta laajimpaan teokseen, oli käännetty peilikuvakseen: illan aloitti Debussyn harvoin kuultu puolituntinen lastenbaletti, ja jälkipuoli koostui Tristan Murailin ja Ravelin teoksista. Vapaamuotoinen ja epäsymmetrinen rakenne, Debussyn ja Murailin sävellysten satuteema sekä Ravelin Espanjalainen rapsodia nostivat tarinallisuuden ja rapsodisuuden – rönsyilevän kertoilevuuden – älykkäästi konsertin punaiseksi langaksi. Kovana ytimenä oli spektrimusiikkimiehen ja Ranskan nykymusiikin […]

Einojuhani Rautavaaran Tietäjien lahja syntyi säveltäjän läpimurtokaudella 1990-luvun alussa ja toteutettiin n. 45-minuuttisena televisio-oopperana, jonka Yle esitti jouluna 1996. Ooppera sijoittuu Rautavaaran lapsuusmaisemiin 1920-luvun Kallioon, eikä sen karhea realismi vastannut odotuksia koko perheen joulutarinasta. Teos on ollut unohduksissa lukuun ottamatta australialaisella festivaalilla 2010 toteutettua englanninkielistä konserttiversiota. Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen joulunajan produktiossa Rautavaaran hieno teos tuotiin ensimmäistä kertaa oopperanäyttämölle ja yhdistettiin Humperdinckin Hannu ja Kerttu –oopperaan. Molemmissa teoksissa on kyse köyhän perheen ahdingosta, mutta synkkyydestä päästään valoon. […]

Huippuorkestereista mikään ei ole päässyt uhkaamaan Wienin filharmonikkojen ikonista asemaa uudenvuoden Strauss-konsertin tarjoajana, mutta monet yrittävät vastinetta. Berliinin filharmonikot on saanut sovittua uudenvuodenaaton gaalalleen laajan levityksen elokuvateattereihin, ja lähetyksiä on myös Suomen Finnkinossa eri paikkakunnilla. Konsertti kuullaan paikan päällä kolmena päivänä. Torstaisen esityksen perusteella sitä sopii suositella varauksetta myös aaton leffa-anniksi. Sen pihvinä kuultu venäläisen tähtipianistin Daniil Trifonovin esitys Rahmaninovin kolmannesta pianokonsertosta oli ilmiömäinen. Trifonov vahvisti asemiaan nuorten pianistien kärjessä tuoreella Listz-levyllään (arvio uudessa Rondossa), […]

Pitskun Kulttuurikirkon sympaattinen esiintymistila on yksityiskodin ja kulttuurikeskuksen yhdistelmä, entinen kyläkirkko, joka ehti 1900-luvulla olla myös mm. epilepsiayhdistyksen hallussa sekä toimia kiuastehtaana. Tänä syksynä kokeellisen musiikin Tulkinnanvaraista-konserttisarja ja nimenomaan sen residenssiyhtye UMUU ovat vierailleet Kulttuurikirkossa. Konserttisarjan helmassa toimivan UMUU:n tarkoituksena on täydentää sarjan tarjontaa ns. historiallisen avantgarden, 1900-luvulla sävellettyjen, sarjan filosofiaan sopivien ja valtavirrasta poikkeavien teosten esityksillä. Painopisteitä ovat olleet amerikkalainen avantgarde ja minimalismi. Tulkinnanvaraista-konserttien nokkamies Juho Laitinen seuraa johdonmukaisesti omaa fokustaan: valitut tekijät, teokset […]

Elektroakustisen musiikin yhtye defunensemble vankensi tänä syksynä asemaansa nykymusiikkikentässä perustamalla oman konserttisarjan. Paikaksi valikoitui kaksi vuotta sitten perustettu uusi esitystila WHS Teatteri Union, joka tarjoaa muun muassa visuaalista teatteria ja kinokonsertteja. Perinteisistä musiikkiympyröistä vapaa esiintymispaikka voimistaa defunensemblen kokeellista profiilia. Musiikkitalon linnakkeesta irtaantuminen ja toisiin taidekonteksteihin siirtyminen on myös omiaan tuomaan uudenlaisia yleisöjä. Defunensemble etsiytyy tietoisesti irti perinteisistä taidemusiikkileimoista. Se on hienoa, sillä nykytaidemusiikkia kumpuaa myös muista kuin klassisista konteksteista, eikä kokeellisella musiikilla useinkaan ole lajimääritelmää. […]

Parhaimmillaan sävellyksen tulkitseminen on säveltäjän kanssa keskustelemista. Tämä näkökulma sai vahvan ulottuvuuden, kun 100-vuotisjuhlavuottaan viettävän Einar Englundin (1916–1999) pojantytär, viulisti Meri Englund esitti isoisänsä kamarimusiikkiteoksia. Oli selvästi aistittavissa, että hän vuorovaikutti edesmenneen sukulaisensa kanssa. Einar Englund olisi tänä vuonna ansainnut paljon suurempaakin näkyvyyttä musiikkitarjonnassa. Onneksi Tapiola Sinfonietta oli panostanut kaksiosaiseen juhlavuosipakettiin: orkesterin konserttimestarina toimiva Meri Englund soitti eilen viulukonserton, ja nyt hän oli orkesterin kamarimusiikkisarjan konseptin mukaisesti kutsunut kokoon muusikkoystäviä ohjelmassaan sinfonikkona tunnetun Englundin kamarituotannon kova ydin. […]

Helsingin kaupunginorkesterin kaudella on selvä Ranska-fokus, mutta hieman huomaamattomammin yhtä suurella volyymilla sitä hallitsevat venäläiset säveltäjät Tshaikovskista Stravinskiin. Molemmat juonteet olivat läsnä perjantaikonsertissa, jossa päädyttiin Rahmaninovista Musorgskin kautta Messiaeniin. Väliin sujahti Barberin Adagio. Mikään sillisalaatti ei silti ollut kyseessä vaan vaikuttavan tunnepitoinen nousu kuoleman synkkyydestä rauhaan ja ikuisuuteen. Teemallisuus on hieno tapa hakea vaihtelua perinteiseen ohjelmakaavaan. Kun teokset kytkeytyvät toisiinsa, tässä konsertissa vielä erityisen vahvaksi jatkumoksi, erilliset sävellykset kasvavat ja saavat uutta merkityksellisyyttä. Esimerkiksi alkusoittona […]