Konsertti- ja Ooppera-arviot

Tarina jatkuu, viestitti Tampereen Oopperan Pohjalaisten loppukohtaus. Kun Jussi julistaa, ettei tämä kansa alistu, kuoro kääntyy paljastamaan sisällissodan jakamasta kansasta kertovat käsivarsinauhansa. Tampereen Ooppera juhlistaa 70-vuotista taivaltaan sekä Suomen merkkivuotta Madetojan Pohjalaisilla, joka oli aikoinaan lentokonetehtaan musiikkitoiminnasta alkunsa saaneen oopperayhdistyksen ihkaensimmäinen oopperatuotanto. Nyt se nivotaan yhteen kevään 2018 suurtuotannon, sisällissodasta kertovan Kortekankaan Veljeni vartija -uutuusoopperan kanssa. Kansallinen pohjalaiskuvasto pitää pintansa. Agraariyhteiskuntaan sidottua tarinaa nyt olisikin hankala yksiselitteisesti modernisoida, mutta ajattomat, monimuotoisemmat näkökulmat teokseen olisivat enemmän […]

Kaija Saariahon konserttojen lähtöpisteenä on pureutuminen tietyn soittimen syvimpään olemukseen, ja usein Saariaho on intiimeimmillään syventyessään instrumentteihin kuin arvoituksellisiin olentoihin – menestyksekkäässä klarinettikonsertossa D’om le vrai sens soitin muuttuu aivan kirjaimellisesti taruolennoksi, yksisarviseksi. Konserton lajityyppiä leimaa kaksijakoisuus, vuorovaikutus orkesterin ja solistin välillä, joka on usein saanut sankarillisen konfliktin tai yhteisöllisen dialogin muotoja. Saariaholla konserton dualistisuus on syvemmällä tasolla. Lähes jokaisesta hänen konsertostaan kohoaa esiin filosofinen vastakohtapari: klarinettikonsertosta aistillinen-yliaistillinen, sellokonsertto Notes on Lightista valo-varjo, huilukonsertto L’Aile du […]

Muusikkojen liiton pyörittämä G Livelab tarjosi erinomaisen ympäristön Musica nova Helsingin ensimmäisen viikon kuudelle klubikonsertille. Laadukkaalla äänentoistolla rakennetussa akustiikassa kohtasivat konsertti- ja populaarimusiikki sekä elektroniikan eri muodot.   Äänitysteknologian ja äänen prosessoinnin kehitys viimeisen vuosisadan aikana on emansipoinut äänen koko olemuksessaan. Kun soiva todellisuus voidaan purkaa osatekijöihinsä sekä rakentaa tai muovata uudeksi, raja-aitoja kaatuu sekä traditioiden sisällä että niiden välillä. Tätä aihetta sivusi myös elektronisen musiikin artisti Matthew Herbert, joka soitti Helsingissä musiikkiaan Club Kaikussa, […]

Kansallisooppera toteutti tehtäväänsä tuomalla esiin produktion, joka herättää reaktioita ja ajatuksia. Miksi Josif Stalin poltti päreensä Dmitri Shostakovitshin oopperasta Mtsenskin piirikunnan Lady Macbeth (1933) ja tuli Pravdan kirjoituksellaan pujottaneeksi löysän hirttosilmukan säveltäjän kaulaan? Shostakovitsh pani muut suunnitelmansa taidemuodon parissa jäihin ja muutti tyyliään vähemmän suorasukaiseksi. Tottahan satiiris-traagisessa teoksessa on yhteiskuntakritiikkiä, erityisesti naisen aseman esiin tuontia ja mm. poliisin korruptoituneisuuden hervoton kuvaus. Ehkä enemmän diktaattoria ärsyttivät suorasukaiset seksikohtaukset ja se, että murhaajanainen näytetään myös empaattisessa valossa. […]

  Neljäntienristeys Oulun oopperassa. Säveltäjä Tapio Tuomela. Libretto Sami Parkkinen. Ohjaus Heta Haanperä. Kapellimestari Erkki Lasonpalo. Oulu Sinfonia. Lavastus Kalle Nurminen. Pukusuunnittelu Pasi Räbinä. Valosuunnittelu Jukka Kyllönen. Päärooleissa: Jenny Carlstedt (Lahja), Virpi Räisänen (Maria), Gabriel Suovanen (Onni). Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 13.1.   Tommi Kinnusen palkittu esikoisromaani Neljäntienristeys sopii mainiosti juhlistamaan 100-vuotiasta Suomea, sillä yhden kuusamolaissuvun vaiheita läpi 1900-luvun seuraava tarina kattaa varsin perusteellisesti myös itsenäisyyden ajan tärkeimmät käänteet. Alkuperäisteoksesta Sami Parkkinen on tehnyt libreton, […]

Tove Janssoniin suhtaudutaan yhä vahvemmin suomalaisena suurnaisena, kuten saattoi huomata myös Tove-juhlavuonna pari vuotta takaperin. Aivan pian Svenska Teaternissa saa ensi-iltansa TOVE-näytelmä, kun taas Helsingin Konservatorio ottaa näinä päivinä osaa Suomi100-ohjelmaan tuomalla Janssonin ja Ilkka Kuusiston Muumioopperan Helsinkiin ensimmäistä kertaa sen Kansallisoopperassa vuonna 1974 saaman ensiproduktion jälkeen. Ylipäätään Muumioopperaa on Suomessa esitetty aiheen suosioon nähden yllättävän vähän, 1990-luvulla kolme tuotantoa sekä viimeksi Turun kaupunginteatterissa 2002. Kun muumitarinat alkoivat lyödä läpi 1940-luvun lopussa – jolloin koettiin myös […]

Gustav Mahlerin sinfoniat ovat orkesterin ja kapellimestarin suhteen koetinkiviä. Niissä ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, ja mammuttimuodon ja yksityiskohtien suhteuttaminen samoin kuin ääri-ilmeiden vaihtelu ja tempojen eläminen paljastavat kommunikaation tason. Susanna Mälkin mestaruus nykymusiikin ja vanhemmankin ranskalaisen musiikin parissa on tunnettua, ja hänen tapansa hienosäätää ja balansoida on tehnyt hyvää Helsingin kaupunginorkesterille. Keskiviikkoisessa konsertissa saatiin näyttö siitä, että hänellä riittää rahkeita myös Mahler-monumenttien persoonalliseen tulkintaan. Kuudennessa sinfoniassa Mälkki sai HKO:n syttymään upeaan soittoon. Hänellä on älyllisen kontrolloijan maine […]

Nyt neljättä kertaa järjestetty renessanssimusiikin festivaali Aurore on osoittanut, että tasokkaalle vanhemmmalle musiikille on vahva kysyntä. Siihen festivaali on menestyksekkäästi vastannut paketoimalla 1400–1600-lukujen musiikkihelmiä syväluotaaviksi mutta helpostilähestyttäviksi pitkiksi viikonlopuiksi, jotka vetävät Paavalinkirkkoon suoranaisen tungoksen. Täyteläisesti renessanssimusiikkia esittelevä resepti jatkui nytkin, kun konsertit yhdistelivät eri aikakausien ja kielialueiden musiikkia ja valottivat kulttuurihistoriaa. Jos edellisinä vuosina punaisena lankana ovat olleet vaikutusvaltaiset hovikeskukset ja säveltäjämestarit, nyt keskiössä olivat rakkauden ja surun ympärillä liikkuvat maalliset ohjelmistot täydennettynä reformaation merkkivuotta […]

Kujeileva, kaipaava, ikävystynyt, valaistunut, kiukkuinen. Mezzosopraano Erica Back vaelsi Helsingin Koomisen Oopperan järjestämässä Ranska-teemaisessa resitaalissaan tunteesta toiseen, ylevistä auvontunteista arkisiin havaintoihin ja vekkuliin salonkihenkeen yhdessä pianistinsa Aura Gon kanssa. Back on tällä hetkellä Suomen kiinnostavimpia nuoria laulajia, ja osoitti sen jälleen vilkkaan temperamentikkaalla ja samalla rauhallisesti hallitulla esiintymisellään. Monipuolisen laulukattauksen kokemista kovasti häiritsi kuitenkin se, ettei konsertissa ollut – ilmeisesti erehdyksen vuoksi – tarjolla minkäänlaisia laulutekstejä. Erica Back esitteli sävellyksiä jonkin verran ja teki ilmeikkyydellään selväksi, […]

Silloin tällöin konsertoiva Uuden Ajan Ensemble pyrkii tarjoamaan nykymusiikin esittämismahdollisuuksia matalammalla kynnyksellä nuorille muusikoille. Ohjelmistoon valikoituu yleensä jo kantaesitettyä tuoretta musiikkia, jota Tapio von Boehmin johtama kokoonpano haluaa vakiinnuttaa. Tässä konsertissa kuultiin kuitenkin myös kantaesitys, vuonna 2011 perustetun ensemblen ensimmäinen. Ilkka von Boehmin – kapellimestarin vanhemman veljen – Penumbra-viulukonserton solistina esiintyi ensemblen ideoijiin kuulunut ja nykymusiikissa kunnostautunut Pasi Eerikäinen. G18-salissa soitetussa konsertissa pääosassa oli komeasti ja energisesti soiva, orkestraalisiin mittasuhteisiin levenevä ensemblemusiikki. Ohjelmaa kehystivät Magnus Lindbergin […]

Helsingin kaupunginorkesteri muistutti, että sen konserttikauden ytimessä on Ranska tuomalla tammikuun ensimmäiseen sinfoniakonserttiinsa kokonaan ranskalaisen ohjelman. Konserttikaava, jossa lyhyestä kappaleesta edetään konserton kautta laajimpaan teokseen, oli käännetty peilikuvakseen: illan aloitti Debussyn harvoin kuultu puolituntinen lastenbaletti, ja jälkipuoli koostui Tristan Murailin ja Ravelin teoksista. Vapaamuotoinen ja epäsymmetrinen rakenne, Debussyn ja Murailin sävellysten satuteema sekä Ravelin Espanjalainen rapsodia nostivat tarinallisuuden ja rapsodisuuden – rönsyilevän kertoilevuuden – älykkäästi konsertin punaiseksi langaksi. Kovana ytimenä oli spektrimusiikkimiehen ja Ranskan nykymusiikin […]

Einojuhani Rautavaaran Tietäjien lahja syntyi säveltäjän läpimurtokaudella 1990-luvun alussa ja toteutettiin n. 45-minuuttisena televisio-oopperana, jonka Yle esitti jouluna 1996. Ooppera sijoittuu Rautavaaran lapsuusmaisemiin 1920-luvun Kallioon, eikä sen karhea realismi vastannut odotuksia koko perheen joulutarinasta. Teos on ollut unohduksissa lukuun ottamatta australialaisella festivaalilla 2010 toteutettua englanninkielistä konserttiversiota. Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen joulunajan produktiossa Rautavaaran hieno teos tuotiin ensimmäistä kertaa oopperanäyttämölle ja yhdistettiin Humperdinckin Hannu ja Kerttu –oopperaan. Molemmissa teoksissa on kyse köyhän perheen ahdingosta, mutta synkkyydestä päästään valoon. […]