Kurtágin ooppera on aikakauden loppu
Sukupolvensa säveltäjämestareista ehkä viimeisen, 93-vuotiaan György Kurtágin kauan odotettu esikoisooppera sai viime vuoden lopussa kantaesityksensä Milanon La Scalassa, ja siitä tuli myös Amsterdamin maaliskuisen Opera Forward -festivaalin odotetuin tapaus. György Kurtágin ooppera Fin de partie perustuu uskollisesti Samuel Beckettin näytelmään, joka on käännetty suomeksi nimellä Leikin loppu. Teoksen nimi, teemat ja sävellyshistoria ovat luoneet auran aikakauden päättävästä tapauksesta, eikä aivan perusteetta. Ooppera kertoo jonkinlaisessa psykologisesta maailmanlopun shakkimatissa elävästä omituisesta perhemuodostelmasta. Neljä hahmoa […]
Baletin tähtitiimi pysyy ja uudistuu
Moni taideinstituutio on viime aikoina saanut kolhuja ahdistelusyytösten vuoksi, ja legendaarinen New York City Ballet on yksi niistä. Nyt ryhmä pyristelee uuteen aikaan uudella johdolla, mutta onnistuuko se miesvaltaisen perinteen ja neromyytin kahleissa? New York City Ballet’n historia on niin omanlainen, että se on hyvä muistaa kontekstina viimeaikaisille tapahtumille. Ryhmän perustivat vuonna 1948 Lincoln Kirstein ja koreografi George Balanchine. Se profiloitui alusta asti Balanchinen omien teosten instrumenttina, ja hänen neromyyttinsä tarkka vaaliminen […]
Mahlerin seitsemäs oli pulppuavan runsas ja vastakohtaisuuksien täyteinen – mutta niinhän on elämäkin
Arvio: Radion sinfoniaorkesteri 27.3.2019 Musiikkitalossa. Mahler: Sinfonia nro 7 e-molli. Sakari Oramo, kapellimestari. Radion sinfoniaorkesterin Gustav Mahler –sarja jatkui keskiviikkona säveltäjän seitsemännellä sinfonialla. Sitä on Mahlerin sinfonioista esitetty vähiten, ja sen vastaanotto oli omana aikanaan lähinnä viileää. Sakari Oramo oli valjastettu tulkitsemaan tätä altavastaajaa, joka saamastaan epäselvyyden maineesta huolimatta ei ainoastaan paljastanut monitahoista musiikkia, vaan kenties myös välähdyksen omasta tarkoituksestaan ja filosofiastaan – sekä peilin itse ihmiselon pohjimmaisuuksiin. Avausosan ensisoinnut – kolme hidasta, tummasävyistä jousten […]
Huikea matka Shostakovitshin syvyyksiin
Tapiola Sinfoniettan taiteellisena partnerina lopetteleva, Berliinissä asuva venäläispianisti Alexander Melnikov piti sunnuntaina varmaankin kauden järisyttävimmän sooloresitaalin. Käsillä oli Dmitri Shostakovitshin 24 preludia ja fuugaa, joita on ani harvoin Suomessa kuultu yhtenäisenä sarjana. Yli kolmituntinen konsertti oli intensiteetissään sitä luokkaa, että hikipisaratkin unohtuivat Ritarihuoneen seisovassa ilmassa. Teokset ovat antoisimmillaan juuri toistensa jatkumona, sillä niiden rinnakkaissävellajeittain kulkeva järjestys luo harmonista yhtenäisyyttä, ja säveltäjän ilmaisuarsenaali näyttää laajemmalta kuin ehkä missään muussa hänen teoksessaan. Kovin monta Shostakovitshin jousikvartettoa tai […]
Baletti pääsi taiteen pariin
Suomen Kansallisbaletti pääsi harharetkiensä jälkeen taas kunnon taiteen pariin Hampurin balettigurun John Neumeierin versiossa Leo Delibes’n Sylviasta. Se on tehty Pariisin oopperan baletille 1997 mutta säilyttänyt tuoreutensa. Paitsi tanssijoilla, myös orkesterilla oli tällä kertaa tilaisuus loistaa. Delibes’n musiikille lankeaakin pääansio siitä, että teos on jäänyt henkiin. Se on Tshaikovskin balettien veroinen, rikas partituuri, jossa musiikki vie tapahtumaa ja luonnehtii henkilöitä. Johtoaihetekniikka viittaa Wagneriin, mutta mahtipontisuudessa on myös Meyerbeerin kaikuja. Arkadian metsäkohtausten maalailu muistuttaa Weberistä, mutta […]
HKO:n briljantti ilta oli suurta r(a)ikkautta sekasotkun sijaan
Arvio: Helsingin kaupunginorkesteri 15.3.2019 Musiikkitalossa. Gershwin, Šostakovitš. Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari; Joonas Ahonen, piano. Helsingin kaupunginorkesterin Leningrad, New York esitteli kaksi harvemmin kuultavaa 1900 luvun alkupuoliskon teosta, jotka esittelivät saman kolikon kahta eri puolta. Jukka-Pekka Sarasteen johdolla kuultiin ensin taide- ja viihdemusiikeissa tasapuolisesti viihtyneen George Gershwinin pianokonsertto vuodelta 1925, jossa Joonas Ahonen toimi ensi kertaa solistina. Samoin rönsyilevä oli myös Dmitri Šostakovitšin neljäs sinfonia (1936), joka kolikon kääntöpuolena sävellettiin Yhdysvaltojen kapitalistisen ”vapauden” sijaan totalitaristisessa Neuvostoliitossa mielivaltaisen ja […]
Pohdiskeleva ja yllättävän hillitty La Passion de Simone toi vapahduksen sijaan kysymyksiä
Arvio: Kaija Saariaho: La Passion de Simone, Tampere-talo 10.3.2019. La chambre aux échos, Sayuri Araida, sopraano; Kamariorkesteri Avanti!, kapellimestari Clément Mao-Takacs; Aleksi Barrière, ohjaus. Kaija Saariahon toisen ja kolmannen oopperan välissä valmistunut näyttämöteos La Passion de Simone (2006) on tekijänsä mukaan oratorio – nimike, jota roolitetuista uskonnollisista vokaaliteoksista käytetään. Simone Weil (1909–1943) ei kuitenkaan ollut kirkon pyhimys, vaikka Saariahon teos hänet omanlaisenaan marttyyrina esittääkin. Jo nuorena sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen intohimoisesti suhtautunut, filosofiaa opiskellut Weil pyrki kokonaisvaltaisesti […]
Hadlandin välitön Grieg-tulkinta solahti mainiosti transatlanttisen ohjelman eetokseen
Arvio: Helsingin kaupunginorkesteri 1.3.2019. Thomas Søndergård, kapellimestari, Christian Ihle Hadland, piano. Walton, Grieg, Britten, Stravinsky. Helsingin kaupunginorkesterin maaliskuun ensimmäisen päivän otsikko Mantereet kohtaavat on hieman huvittava – ei siksi, etteikö se kuvaisi ohjelmaa, vaan koska orkesterin koko kauden 2018–19 pääteema on brittiläinen ja amerikkalainen musiikki. Tanskalaiskapellimestari Thomas Søndergårdin johtamista kohtaamisista teki perjantaina kuitenkin erilaisia se, että kukaan ohjelman säveltäjistä ei ollut syntyperäinen amerikkalainen, vaikkakin brittiläisiltä William Waltonilta ja Benjamin Britteniltä sekä venäläiseltä Igor Stravinskylta kuullut […]
Viettelevää operettia
Meine Lippen, sie küssen so heiss. Tämä Franz Leharin Giudittan tunnetuin aaria on sopraanojen taattuja viettelynumeroita, jota kuulee usein gaaloissa ja encorena. Oli hauska kuulla se kerrankin yhteydessään Opera Boxin tuotannossa Aleksanterinteatterissa. Operettia ei ole nähty Suomessa sitten teoksen syntyvuoden 1934. Aarian venyttelevä sensuaalisuus tarttuu koko loppupuoliskoon – laskelmoivampi säveltäjä olisi hyödyntänyt sitä jo aikaisemmin. Mutta ei se jää ainoaksi hittimelodiaksi, sillä niitä pulppuuaa läpi teoksen, yhdistyen vetäviin espanjalaisrytmeihin ja latinotansseihin. Sekä musiikista että tarinasta […]
Arvio: Orfeus manalassa näytti, kuinka tekemisen meininki on opiskelijaproduktioiden salainen ase
Jacques Offenbach: Orfeus manalassa. Helsingin konservatorion tuotanto, ohjaus Juulia Tapola, musiikinjohto Petri Sakari. Arvio perustuu 16.2. näytöksen roolitukseen. Ammattilais- ja harrastajatarjonnan väliin sujahtaa kulttuuripuolella kiinnostava – ja ehkä jopa ylenkatsottukin – lokero: opiskelijatyöt. Niiden laatu on usein harrastajapuolta selkeästi korkeampi, vaikkei täysiveriselle ammattilaistasolle ylläkään. Kuitenkin niillä on parhaimmillaan oma ässänsä hihassaan, jota ei välttämättä suurista oopperataloista samalla tavalla löydä. Näin kävi myös Helsingin konservatorion tämän kevään näyttämötoteutuksessa. Jacques Offenbachin (1819-1880) syntymästä on nyt 200 vuotta, […]
Jonathan Harveyn lumoava Messages jätti HKO:n illan muut teokset varjoonsa
Arvio: Helsingin kaupunginorkesteri 15.2.2019. Susanna Mälkki, kapellimestari; Musiikkitalon kuoro. Harvey, Adams, Rahmaninov. Helsingin kaupunginorkesterin perjantainen konsertti jatkoi tämän kauden angloamerikkalaista teemaa monenkirjavalla kolmen teoksen kaarella. Brittisäveltäjä Jonathan Harveysta (1939–2012) amerikkalaisen John Adamsin (s. 1947) kautta Yhdysvaltoihin muuttaneeseen venäläiseen Sergei Rahmaninoviin (1873-1943) tehty kolmiloikka oli kapellimestari Susanna Mälkin ottama tietoinen haaste. Harveyn tuotannossa näkyy, kuitenkaan liikaa korostumatta, säveltäjän kiinnostus mystiikkaan ja sen erilaisiin manifestaatioihin esimerkiksi uskonnoissa. Vuonna 2007 valmistunut Messages kuorolle ja orkesterille sukeltaa Lähi-idän uskontojen […]
Musica nova: Ensemble Intercontemporain oli taidokas, mutta olivatko teokset tämän hetken parasta?
Arvio: Ensemble Intercontemporain, Musica nova, Musiikkitalo 10.2.2019. Enno Poppe, kapellimestari, Gilles Dutoit, lyömäsoittimet. Mantovani, Macé, Poppe. Säveltäjä ja kapellimestari Pierre Boulez’n vuonna 1976 perustamaa Ensemble Intercontemporainia arvostetaan korkealle maailman nykymusiikkiyhtyeiden kentällä. Kymmenen vuoden tauon jälkeen orkesteri palasi Helsinkiin soittamaan säveltäjä-kapellimestari Enno Poppen johdolla ilahduttavan kokoiselle yleisölle Musiikkitalon pääsalissa eilen sunnuntaina. Kolmen ison teoksen ohjelma käynnistyi vaikuttavasti, mutta jätti lopuksi pohdinnan, olisiko jotain vielä kiehtovampaakin ollut vaihtoehtona. Arvostetun ranskalaisen säveltäjän, kapellimestarin ja Pariisin konservatorion tämänhetkisen johtajan […]
