LIVE-ARVIOT

 Jos Suomi on festivaalien luvattu maa, niin myös Viro kannattaa muistaa kesäisenä matkakohteena. Hieno esimerkki kehittyvästä musiikkijuhlasta on Tallinnan Birgitta-festivaali.   Birgitta-festivaali, Tallinna 13.-21.8. Birgitta-festivaali on kuin Savonlinnan Oopperajuhlien pikkusisko, kuten kirjoitin viime kesän juhlien jälkeen. Näyttämönä on keskiaikaisen birgittalaisluostarin raunio, jota ympäröi ihastuttava kukkiva puisto ravintola- ja kahvilatelttoineen. Etenkin jos sää on hyvä, miljöö hakee kauneudessaan vertaistaan. Katsomo on varustettu sadekatoksella, joten tässäkin kuljetaan rinnan Savonlinnan kanssa. Festivaalille toi keväällä surua perustajan ja taiteellisen johtajan […]

  Pegida-liike näyttää hälyttäviä lukemia Dresdenin ilmapiiristä, mutta kaupungin musiikkijuhlat on asettunut vastavoimaksi ja aikoo taistella suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden puolesta – ja kaupungin, jossa taide kuuluu kaikille. ”Emme ole kulissi muukalaisvihalle.” ”Avaamme esiripun ihmisyydelle ja suvaitsevaisuudelle.” Tällaisia tekstejä vilistää valotaulussa, joka on asetettu arkkitehti Semperin mukaan nimetyn Dresdenin oopperatalon pääsisäänkäynnin yläpuolelle. Laitoksella on imago-ongelma: sen edessä olevalla aukiolla pidetään muukalaisvihamielisen Pegida-liikkeen mielenosoituksia, joihin koko oopperatalo tahtomattaan joutuu osalliseksi.   Oopperan työntekijät kokevat tilanteen kiusallisena joutuessaan puikkelehtimaan […]

  When you’ve got the sound…you don’t have to talk about it so much. Näin kuului erään ikonisen syntetisaattorivalmistajan mainoslause aikoinaan. Parikymppinen säveltäjäsukupolvi teki pesäeron menneeseen ja kumosi väitteen konsertissaan. Edelleen toki syntetisaattorikin kiehtoo jotakuta. Monet lelut, leikkikaverit ja opintosuoritukset tarjosi talo. Teknologinen kolkkous tai yksisuuntaisen signaalin ylimielisyys jäivät kuitenkin ilahduttavasti puuttumaan. Tekisi aina mieli sanoa, että elämme murrosaikoja. Vaikka Sibelius-Akatemian sävellysopiskelijoiden ja heidän oppiaineensa järjestämät tapahtumat kuluneen viikon sisällä eivät keränneetkään paikallaolijoita kuin nimeksi, ilmassa […]

  Ranskalainen tyyli, johon Helsingin kaupunginorkesteri pian kahlaa syvään, levittäytyi perjantaikonsertissa esiin vaikutteiden sulattamona: Berlioz intoutui italialaisuudesta, Ravel jazzista ja Chausson Wagnerista. Illan pihvinä oli Ravelin pianokonserttopari, lähes samaan aikaan sävellyspöydällä työstetyt G-duuri-konsertto ja vasemman käden konsertto, jotka armenialaissyntyinen, nyt Tanskassa asuva Marianna Shirinyan esitti ensimmäistä kertaa samassa konsertissa. Jos HKO:n kevään toinen täysranskalainen kattaus, maaliskuinen Belle époque -konsertti, oli ohjelmistoratkaisuiltaan verraten höttöinen ja yksipuolinen, tämä ilta sai virkeän sähkönsä Ravelista ja tämän teosten sisäisestä […]

  Fagotti pääsee harvoin ääneen solistina, liidaamisesta puhumattakaan. Liidauskulttuurin edelläkävijänä tunnetun Tapiola Sinfoniettan konsertissa saattoi silti tämänkin kokea, kun fagotin historiallisiin esityskäytäntöihin perehtynyt Sergio Azzolini saapui kamariorkesterin eteen mukanaan tukku myöhäisbarokin ja wieniläisklassismin musiikkia. Concerto grosso -tyyppiset usean solistin konsertot päästivät sinfoniettalaiset rikkomaan tavanomaista orkesterimallia: barokkiensemblen dynamiikka, jossa solistit ja ripieno-jouset vaihtelevat, sai yhteyssäikeet sinkoilemaan useisiin suuntiin. Azzolinin liidaava fagotti lauloi ja murisi rapsakasti. Seisaallaan soittavan orkesterin keskellä sen bassosointi toimi voimakeskittymänä, joka kokosi energiat […]

Nacho Duaton teos BACH Forms of Silence and Emptiness vuodelta 1999 on espanjalaisen koreografin aikaa kestävimpiä luomuksia, ja Suomen Kansallisbaletti päätti kautensa tähän J.S. Bachin musiikkiin tehtyyn koreografiaan. Musiikkina soi kirjava kooste Bachin teoksia, maallisia ja hengellisiä. Kun alussa tanssijat ilmiselvästi rakentavat liikkeellä teosten polyfoniaa, ja G-duuri-sellosarjan yhteydessä Bach-hahmo soittaa tanssijaa kuin selloa, tulee mieleen, onko tämä liian yksi yhteen kuvittamista. Duato kuitenkin vaihtelee ideoita kekseliäästi, ja kaikesta välittyy kunnioitus musiikkia kohtaan. Baletti ei ole […]

Kevätkauden päätöksessään Tulkinnanvaraista-konserttisarja tarjosi parastaan: ennakkoluulotonta nykymusiikkia ja tajuntaalaajentavia äänikokeiluja. Viulisti Maria Puusaari oli valinnut jännittävän kokonaisuuden uusia ja uudehkoja teoksia viululle, elektroniikalle ja videolle. Ranskalainen lyömäsoitintaiteilija Antez kietoi yleisön ennenkokemattomaan ääniteatteriin, jossa rummun kalvolla kiertävät metalliesineet manasivat esiin tuonpuoleisen äänimaailman. Mistään perinteisestä perkussiosoolosta ei ollut kyse. Antezin esitys syntyi erilaisista metalliesineistä, symbaaleista ja mystisistä löytötavaroista, joita hän kuljetti ja hieroi itse valmistamansa suuren rummun kalvolla. Tuloksena oli uskomattoman moniulotteinen ja voimakas jatkuvien äänien maisema: […]

  Aleksander Mosolovin neuvostofuturistinen Teräsvalimo (1926) putosi aikanaan ristiriitaiseen rakoon: se kyllä kuvasi neuvostoyhteiskunnan ihannoimaa työläisyyttä, mutta reippaan ulkoilmatyön ylistämisen sijaan se elollisti terästehtaan hurjaksi urbaaniksi eläimeksi, mikä haiskahti aivan liikaa länsimaisen avantgarden väkivaltaiselle koneromantiikalle. Santtu-Matias Rouvalille tällainen lyhyt mutta sitäkin massiivisempi äänikuva rytmikkäästi ähkivästä tehtaasta oli herkkupala. Hän energisoi Radion sinfoniaorkesterin kuuman metalliseksi koneistoksi, jossa eri soitinryhmät takoivat tehtaan eliminä. Shostakovitshin 10. sinfoniassa (1953) kone on aivan toisenlaisessa roolissa. Teos on Shostakovitshia totuudellisimmillaan, monumentaalisen ja […]

  Igor Stravinskyn Hulttion tie ei älyllisyydessään ole suuri yleisön villitsijä, mutta Kansallisoopperassa tuntui silti yllättävältä astella puolityhjään katsomoon. Teos sentään esitettiin Suomessa ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin, eikä sen pitäisi olla ollenkaan ”vaikeimmasta” päästä, jos 1900-luvun keskeisiä oopperoita ajattelee. Kun tilanne oli sama esimerkiksi pari vuotta sitten Bartókin Herttua Siniparran linnan kohdalla, sopii kysyä, olisiko yleisö totutettu liian takuuvarmaan antiin. Tarvitaanko aina kyytipojaksi se tähtisopraano tai muuta skuuppiainesta, jotta mielenkiinto heräisi? Pitäisikö yleisökasvatustyössä ottaa uudenlaisia metodeja […]

  Kirkkomusiikki kuuluu ehdottomasti myös konserttitaloihin, sillä musiikillisia arvoja korostaen ja ilman häiritsevää kaikua teosten henkinen sisältö voi tulla kirkkoja paremmin esiin. Tämän osoitti Pariisin Filharmonian pääsiäisfestivaali.   Pariisin Filharmonia on kahtena toimintavuonnaan vakuuttanut ohjelmistopolitiikallaan, jonka ytimenä ovat yleensä viikonlopun mittaiset, temaattiset pienoisfestivaalit. Niissä yhdistellään konsertteja yleisökasvatukseen ja rentoihin perhetapahtumiin. Ensimmäinen pääsiäismusiikin festivaali oli ainutlaatuinen, sillä harvoinpa sellaiset barokkigurut kuin Sir John Eliot Gardiner, William Christie, Jordi Savall ja René Jacobs mahtuvat saman viikonlopun esiintyjälistaan, […]

  Oopperamaailmaan tuntuu mahtuvan kerrallaan hyvin pieni joukko ohjaajia, joista kaikki suuret talot kilpailevat. Dmitri Tsherniakov on noussut sellaiseksi venäläisten teosten railakkailla modernisoinneilla. Esimerkiksi Rimski-Korsakovin Tsaarin morsiamen hän teki nykyajan digitaalisen mediamanipulaation kuvaksi, ja säveltäjän Kitezh-oopperassa terroristit hyökkäsivät, ja näkymätön paratiisikaupunki oli vain ihmisten mielikuvituksen tuotetta. Muussa ohjelmistossa venäläisguru on kuitenkin tuottanut myös pettymyksiä. Wagnerin Parsifalin hän teki Berliinissä niin ankeaksi siperialaiseksi vankileiriksi, että hänen hypeään oli jo syytä ihmetellä. Tuntuu, että oopperan uudistajista on […]

  Pasuunasta iloisen ja seikkailullisen soolosoittimen tehnyt Christian Lindberg valittelee puhallinsoittajien konservatiivisuutta ja konserttikulttuurin muodollisuutta. Classical Music Awards -palkintojen vuoden taiteilija laajentaa roolejaan säveltäjänä ja kapellimestarina.   Moni muistaa ruotsalaisen Christian Lindbergin performanssihenkisenä taiteilijana, joka 1990-luvulla irrotteli Jan Sandströmin Moottoripyöräkonserton villinä solistina ja muutenkin piti huolta siitä, ettei yleisöllä koskaan ollut tylsää. Hänen pioneerityönsä soolopasuunan nostajana on huikea – pian hän kantaesittää sadannen hänelle sävelletyn konserton. Nyt hän kuitenkin sanoo urakkansa pasuunan puolesta taistelijana olevan jo […]