Heinz-Juhani Hofmannin hengästyttävä, omaperäinen ja vainoavan tarkkasilmäinen Ahti Karjalainen -ooppera (2012) ansaitsee ehdottomasti levytyksen – ei vähiten siksi, että lapsen näkökulman kautta teos anarkisoi terävästi suosittua suurmiesoopperagenreä. Aiheena eivät niinkään ole Kekkonen ja Ahti Karjalainen vaan vallankäyttö ja siitä selviäminen: ”Pääsiäisnoidat, trullit, joulupukki ja Kekkonen ovat satuolentoja.” Teos pureutuu viinan kiroihin, lapsen traumoihin ja kiusatuksi tulemiseen Hofmannin tavaramerkin, äärimmäisen äänellisyyden avulla: kudelma muodostuu infantiilista meuhkeesta, vinkumisesta, piipityksestä, vappupilleistä, örinästä, läähätyksestä, nyyhkimisestä. Katarttinen äänioksennus liittoutuu […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
