Waltteri Torikan Sydän on jo myynyt kultaa eikä varsinaisesti tarvitse lisäkannustusta tältä palstalta. Oopperatähtien ekskursiot viihdemusiikkiin sujuvat usein hyvin vaihtelevasti, mutta Torikka on näissä kappaleissa elementissään. Hän ei kaihda paatosta yhdistäen notkeasti puoliäänistä mikrofonihenkäilyä täysjännitteiseen tykitykseen. Olipa kuulijan esikuvana Olavi Virta (Hopeinen kuu) tai Henry Theel (O sole mio) Torikka lyö esityksiin oman persoonallisen puumerkkinsä. Vahvin vaikutelma syntyy hieman uudemmista kappaleista, eikä varmaan ole yllätys, että Ultra Bran musiikki aukeaa oopperamaiseen julistukseen. Itse asiassa levyn […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
