Yhdysvalloissa on havahduttu viime aikoina levyttämään mustien taidesäveltäjien teoksia. Länsimainen taidemusiikki ei ole ollut afroamerikkalaisten ihmisten tärkein musiikillinen ilmaisukanava, mutta säveltaiteeseen liittyvien universaalisuustoiveiden vuoksi olisi tärkeää, että kaikki saavat sen kautta äänensä kuuluviin. George Walker (1922–2018) oli ensimmäinen afrikkalaisamerikkalainen säveltäjä, joka vuonna 1996 voitti Pulitzer-palkinnon Lilacs-sävellyksellään. Hän opiskeli Curtis-instituutissa pianonsoittoa Rudolf Serkinin johdolla ja kiinnostuttuaan sävellyksestä sai opettajakseen Rosario Scaleron. Walker ennätti säveltämään monissa tyylilajeissa, mutta Cleveland-orkesterin levyllä hän esiintyy tinkimättömänä modernistina.
Walker ei näissä teoksissa istu perinteisiin odotuksiin mustasta taidesäveltäjästä. Viittaukset spirituaaleihin tai jazziin on työstetty syvälle atonaaliseen, objektiiviseen ja orkesterinkäsittelyltään taidokkaaseen tekstuuriin. Walker sai taistella saadakseen teoksiaan esitetyksi, ja se kuuluu ärhäkkyytenä, joka jousille vuonna 1968 sävelletyssä Antifonysissä liittyy myös aikakauden tunnelmiin. Walt Whitmanin Lilacs-elegian Abraham Lincolnin muistolle ovat aiemmin säveltäneet mm. Karl Amadeus Hartmann ja Paul Hindemith. Walker ei palkitussa teoksessaan hempeile, ja Latonia Mooren sopraanosoolo kasvaa muhkeasta orkesterisoinnista kuin liekehtivä torni.
Walkerin neljäs (2011) ja viides sinfonia (2016) ovat myöhäisiä teoksia, molemmat alle viisitoistaminuuttisia, tiiviisti pakattuja orkesterinäytöksiä. Neljännessä, lisänimeltään ”Strands”, spirituaalisävelmiä tuskin erottaa monikerroksisesta orkesterinkäsittelystä. Orkesterille ja lausujalle sävelletyn viidennen sinfonian näyt (”Visions”) ovat merellisiä ja liittyvät Atlantin rannalle paikkaan, johon orjalaivat aikoinaan purkivat lastinsa. Clevelandin orkesteri kuului aikoinaan äänilevymaailman valtiaisiin, ja on hienoa huomata, ettei se ole Franz Welser-Möstin johdolla menettänyt teknistä loistoaan tai majesteetillista sointiaan. Lyhytkestoiselle (43’31) levylle olisi suonut enemmän musiikkia.
Antti Häyrynen
