Nicholas Collon oli Radion sinfoniaorkesterin ensimmäisenä ulkomaisena ylikapellimestarina yllätysveto. Kuherruskuukautta elettiin viime lokakuussa levyä äänitettäessä, ja tuore julkaisu kertoo entistä lämpimämmästä saundista ja vapautuneesta tunneilmaisusta.
Se kuuluu erityisesti Kuningas Kristian II -sarjasta, joka kylpee notkeissa tempoissa ja etelämaalaisessa välittömyydessä. Nocturne laulaa oopperamaisella hehkeydellä, eikä Elegia alistu alakuloisuuteen – jopa Tukholman verilöylyä kuvasteleva Balladi soi ironisen hilpeästi. Maeterlinckin Pelléaksessa ja Mélisandessa on poimittu myös traagiset enteet, jotka lunastuvat riipaisevasti Mélisanden kuolemassa. Erityinen kiitos sarjan upeasti soiville englannintorvisooloille.
Collonilla on Sibeliuksen musiikkiin ymmärtävä suhde, ja hänen opettajiinsa kuului brittiläisen Sibelius-tradition soihdunkantaja Colin Davis. Seitsemännessä sinfoniassa tuo perinne kuuluu kokonaisuuden varmana muotoiluna, elastisesti muuntuvana sointina ja vakaana kasvuna kohti huippuja. Scherzo-kohtauksiin löytyy tarpeellista terävyyttä, ja koko tulkinnassa kosminen kohtaa kotoisan harvinaisen luontevasti. Kun musiikki lopussa kohoaa majesteetilliseen C-duuriin, tie on löydetty musiikin sisältä, ei muotokaavioista. RSO:n soitto on korvin kuultavan innostunutta.
Antti Häyrynen
