Jos uudenvuoden lähetys Wienistä jätti tanssivarpaan vipattamaan, François-Xavier Roth ja hänen Les Siècles -orkesterinsa tarjoavat tilaisuuden sukeltaa 1800-luvun ”Pariisin öihin”, tanssimusiikkiin, joka kaikui oopperasta Folies Bergèren näytöksiin. Bru Zanen esitetekstin kirjoittajat muistuttavat vanhasta sanonnasta, jonka mukaan ”italialaiset laulavat, saksalaiset rukoilevat, mutta ranskalaiset tanssivat”. Se todistetaan nautinnollisella valssien, polkkien ja galoppien kimaralla, jonka tunnetuin numero lienee keisarihovin tanssimusiikin johtaja Émile Waldteufelin valssi Les Patineurs (”Luistelijat”).
Näytteet Gounodin Faustista, Delibesin Coppeliasta tai Thomasin Raymondista edustavat korkealentoista balettia, josta siirrytään remuisampiin tanssisaleihin ja päädytään Offenbachin Orfeuksen manalaan riehakkaine cancaneineen. Roth on itse lyömäsoittaja ja sen kuulee orkesterin räiskeestä ja helinästä. En ole aina ollut varma, edustaako Les Siècles aidosti 1800-luvun sointikulttuuria, mutta tässä sillä ei juuri ole väliä. Musiikista pursuaa keinuvaa elämäniloa, tarttuvia rytmejä ja nasevia soitinnusideoita useamman illan tarpeiksi.
Toisen keisarikunnan ja kolmannen tasavallan pariisilaissäveltäjät haastavat kekseliäisyydellään Wienin Strauss-klaanin. Suurin osa kappaleista on tässä kuultavassa muodossaan aiemmin julkaisemattomia, ja Bru Zanen äänitys ja teosten taustoitus ovat jälleen esikuvallisia.
Antti Häyrynen
