César Franckin ainokainen sinfonia mainitaan usein esimerkkinä täysromanttisesta johtoaihetekniikasta, jossa kaikissa kolmessa osassa esiintyvä teema takoo koko teoksesta voittoisan tarinan. Periaate ei ole vaikea ymmärtää tai toteuttaa, mutta silti d-molli-sinfonian levytyksissä ajaudutaan usein jähmeään muodollisuuteen tai lillukanvarsiin kompastuvaan mikrosäätöön. Alain Altinoglu ja Frankfurtin RSO liikuttelevat riuskoja tempojaan vapautuneen suorasukaisesti eivätkä silottele massiivisia sointivyöryjä tai vaskista räimettä.
He huomioivat myös hiljaisten taitteiden utuisen mystiikan ja seittimäiset filigraanit, mutta eivät jarruta eteenpäin vetävää liikettä. Tämä on yksi viime vuosikymmenien hienoimpia toteutuksia teoksesta, jossa goottilainen synkeys kohtaa eroottisen huuman. Franckia tuo ristiriita inspiroi. Rédemption-alkusoiton alkuperäisversiossa (”Lunastus”, 1872) hän seuraa wagnerilaisin väristyksin ihmisen polkua synnin ja pelastuksen välillä. Le Chasseur Mauditissa (”Kirottu metsästäjä”) pyhäpäivänä jahtiin käyvä metsämies tuomitaan itse saaliiksi. Frankfurtin RSO:n vasket ajavat synnintekijää takaa uljaalla saundilla ja juurakoiden yli laukkaavilla rytmeillä.
Antti Häyrynen
