Beethovenin pianokonsertot ovat viime vuosina kiinnostaneet monia pianisteja, ja iloisimpia yllätyksiä on ollut tämä Boris Giltburgin, Vasily Petrenkon ja Liverpoolin Kuninkaallisen filharmonian yhteistyö. Naxos on pitänyt tuotantoarvot korkealla, äänitys on moitteeton ja balanssi Giltburgin heleä-äänisen Fazioli-pianon ja innostuneesti soittavan orkesterin välillä on ollut ihanteellinen. Sitä merkityksellisempi on ollut henkinen tasapaino, jossa venäläissyntyiset taiteilijat – Giltburg asuu Israelissa, Petrenko on asettunut Englantiin – tuntuvat löytävän klassikkoteokset uudelleen.
Sarjan viimeisessä osassa toisiaan täydentävät dramaattinen c-molli-konsertto ja runollinen G-duuri-konsertto. Molemmissa jo eloisasti eritelty orkesterijohdanto kertoo, että tulossa on inspiroitunut ja tuorein kosketuksin musiikkia aktivoiva tulkinta. Giltburgin tempot karttavat jäykkää muodollisuutta mutta jättävät tilaa hienoille yksityiskohdille. Finaaleissa riittää säihkettä, mutta mieleen painuvat erityisesti konserttojen hitaat osat, kauniita näytteitä samanmielisten taiteilijoiden saumattomasta yhteispelistä.
Antti Häyrynen
