sunnuntai marraskuu 27. 2022

Mikko Franck hallitsee Straussin

Richard Strauss: Burleski, Serenadi puhaltimille op. 7, Tod und Verklärung. Nelson Goerner, piano, Ranskan radion filharmoninen orkesteri, johtajana Mikko Franck. Alpha 733.

 

Richard Straussin orkesterimusiikki tuntuu kuuluvan menneeseen aikaan, jolloin vain suuri oli kaunista. Mikko Franck löytää hänen teoksistaan paljon muutakin, ja lopputulos on moni-ilmeisempi ja -tasoisempi kuin pelkkiä monumentaalisesti soivia järkäleitä. Kappalevalikoimakin esittelee Straussin moneen suuntaan kurottelevana orkesteritaiturina. Yli kaksikymmenminuuttinen Burleski pianolle ja orkesterille on tunnettu patarummun esittelemästä teemastaan. Otsikko kertoo, että teoksessa liikutaan romanttisesta tunnepaatoksesta scherzomaisesti kujeilevaan huumoriin, kaikki silattuna kimmeltävällä virtuoosisuudella.

Argentiinalaissyntyinen Nelson Goerner on täysin kimuranttien rytmiensä tasalla. Lyhyempi puhallinserenadi op. 7 on myös varhaisteos, mutta toisesta, auvoisen pastoraalisesta maailmasta, jossa loistavat erityisesti ranskalaisorkesterin muhkeat käyrätorvet. ”Kuolema ja kirkastus” on Straussin suuria sinfonisia runoja, jossa Franck hedonistisen vyörytyksen sijaan valaisee soitinnuksen hienouksia ja pitkän tähtäyksen kehittelyä. Kuoleman kauhuilla ei mässäillä, ja kirkastus – ei siis ylösnousemus – soi enemmän musiikillisena täyttymyksenä kuin hollywoodmaisena auringonlaskuna.

Antti Häyrynen

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

orkesterit ja konsertot