Alkupuolen ilon ja onnen sävelet soivat sopivan ohuesti, ja lopussa Segerstam puristaa musiikista ulos hyytävän totuuden. Cantique ja Devotion op. 77 kuullaan useimmin sellolla esitettynä, mutta Mikaela Palmun tulkinnat puoltavat säveltäjän viuluversiota. Moni kapellimestari kavahtaa In memoriamin melodramaattisia piirteitä, mutta Segerstam antautuu niille ehdoitta. Hän rakentaa Sibeliuksen sävellyksestä syöverimäisen suruspektaakkelin, sinfonisella painolla vyöryvän traagisuuden monumentin. Koko levystä kasvaa uhkea murheen ja masennuksen apoteoosi, jota herkimpien sielujen kannattaa annostella varovaisesti.
Antti Häyrynen