Ukrainassa syntynyt Thomas de Hartmann (1884–1956) opiskeli säveltäjäksi Arenskin ja Tanejevin johdolla, pakeni vallankumousta Ranskaan ja lyöttäytyi siellä yhteen armenialaismystikko Gurdijeffin kanssa. 1930-luvulla Hartmann kunnostautui elokuvamusiikin säveltäjänä, ja sekin kuuluu hänen toiminnantäyteisestä konserttimusiikistaan. Muutenkin hänen vuonna 1934 valmistunut ”Sinfonia-runoelmansa” on yhdistelmä 1900-luvun alun monenlaisista henkisistä ja musiikillisista virtauksista.
Hartmann korosti teoksen olevan puhdasta musiikkia mutta hahmotteli taustaksi ”ihmisyyden vapauttamisen mekaanisuudesta”. Musiikki on vähän velkaa Skrjabinille, orkesterinkäsittely on hulppeaa ja muodonkäsittely eeppistä. Kolmiosainen ”Fantasia-konsertto” (1944) kontrabassolle ja orkesterille on soolosoittimensa ansiosta erikoinen ilmestys. Leon Bosch kaivaa soittimensa alarekisteristä jyhkeää saundia, eikä orkesteri arkaile musiikin slaavilaista väritystä. Lvivin filharmonikot ja Theodore Kuchar äänittivät teokset syksyllä 2021, ja kelpo esitykset nostavat unohduksista jälleen yhden säikeen ukrainalaista taidetta.
Antti Häyrynen
