IHMINEN ON KAIKISSA elämänvaiheissaan murroksessa. Taiteen yksi tehtävä on auttaa sen synnyttämässä järkytyksessä. Se voi helpottaa kuoleman läheisyyden aiheuttamaa kauhua, toimia katsojaa tai kokijaa rauhoittavana voimana. Pohjimmiltaan taiteen äärellä juhlitaan olemassaoloa sen kaikissa ilmenemismuodoissaan. Maailma koetaan eri tavalla eri aikoina, siksi sitä on kuvattava mahdollisimman monesta eri näkökulmasta. Itseään kunnioittavan teatterin onkin oltava lakkaamattoman kiinnostunut uusien tekijöiden maailmankuvista ja...

  VUOSIA SITTEN VEIN teini-ikäiset oppilaani Finlandia-taloon kuulemaan Tapio Tuomelan toista sinfoniaa. Konsertin jälkeen nuoret keskustelivat kuulemastaan. Yksi heistä sanoi: ”Ei ole olennaista, onko musiikki rumaa vai kaunista. Tärkeintä on, että se tuntuu jossain.” Nykyajan huomiotaloudessa tunteiden kokeminen voi köyhtyä reagoinniksi, joka voi tapahtua jo ennen kuin edes ehdimme tunnistaa, miltä jokin asia tuntuu tai miksi se tuntuu siltä kuin tuntuu....

  RUOTSALAINEN KIRJAILIJA Margareta Magnusson teki tunnetuksi käsitteen kuolinsiivous kirjassaan Döstädning: Ingen sorglig historia (Albert Bonniers Förlag, 2017). Hän kirjoitti siitä, kuinka ihmisen tulisi eläessään käydä läpi omaisuutensa, ettei kuoleman jälkeen omaisille jää kohtuutonta taakkaa. Ajatus ei ole mielestäni synkkä, vaan vapauttava: ihminen katsoo elämäänsä taaksepäin, tunnustelee, mikä on merkityksellistä, ja päästää irti kaikesta muusta. Moni muistaa ministeri Elisabeth Rehnin kertoneen...

  Tapasin kerran Prahassa unkarilaisen matkustajan, joka oli tilannut hospodasta gulassin ja oli hämmentynyt, kun pöydälle saapui hänelle tutun vihannespainoitteisen gulyás-lihakeiton sijaan tšekkiläinen paksukastikkeinen guláš-höystö knöödeleiden kera. Hän piti tätä hävyttömänä bastardisaationa. Kuinka noloa, pohdiskelin omahyväisesti, ettei miesparka osaa kuvitella saman sanan voivan tarkoittaa eri kulttuurikonteksteissa kahta eri asiaa. Olen muistellut tapausta usein, myös lukiessani pari vuotta sitten Taideyliopiston uudesta...

Kymmenen vuotta sitten ranskalaisen musiikin verkostotapaamisessa Pariisissa kansainväliset vieraat iloitsivat uudessa Philharmoniessa siitä, että musiikkielämän portinvartijoina eivät enää olleet yksinomaan valkoiset miehet. Uudeksi alustaksi oli noussut sosiaalinen media, joka ravisteli pölyttyneitä toimintamalleja. Alkoi huomiotalouden aika, joka toi mukanaan uudenlaisia tapoja vaikuttaa asioihin. Nyt puhumme jo siirtymästä aikomustalouteen, jossa tekoäly astuu mukaan ennakoivana vaikuttajana. Moninaisuuden kuratoinnissa ja ohjelmoinnissa on kymmenessä vuodessa...

Kansallisoopperan Alminsali on täydellinen, täsmäsuunniteltu ja hyvin varusteltu sali pienen kokoonpanon nykyoopperan esittämiseen. Ihmettelen, ettei Kansallisooppera ylläpidä organisoitua kamarioopperasarjaa, vaan pitää salia pahasti vajaakäytöllä", purki minulle ajatuksiaan säveltäjäkollega Max Savikangas Ultra Bran keikkabussissa yhtyeen kesän festivaalikiertueella, jossa minun työni oli laulaa ja Maxin soittaa alttoviulua. Max kolmine oopperoineen on mitä suurimmissa määrin oopperamiehiä, minä puolestani maltillisempi teatraalisen laulunäytelmän ystävä. Mutta vaikka ooppera ei ole mielenkiintoni tai erityisosaamiseni ytimessä, minua...

  Taiteilijan työ edellyttää kykyä tehdä valintoja, rohkeutta olla oma itsensä ja välttää opportunismia. Silti tai siksi eräs taideteoksen ominaisuus näyttää taidealasta riippumatta säilyttävän asemansa vuosisadasta toiseen. Se on huomionhakuisuus sisältöä määrittävänä tekijänä. Taiteilija haluaa – ymmärrettävää toki – teoksensa läpäisevän julkisuusmuurin ja tavoittavan yleisön. Tässä onnistuakseen hän sisällyttää siihen jotakin epäsovinnaista, yllättävää ellei peräti shokeeraavaa. Yllättävyys on yksi kauneuden ominaisuuksista. Käänteisesti sanottuna pitkästyttävyys...

  Suomen valtion taloudellinen tilanne on viittä vaille katastrofaalinen. Pandemian, Ukrainan sodan ja uusien asehankintojen aiheuttama poikkeuksellinen velkaantuminen, verotuloennusteiden horjuvuus (volatiliteetti) ja talouskasvun pitkäaikainen hidastuminen ovat johtaneet siihen, että julkisen sektorin menoihin on istuvan hallituksen viimein pitänyt puuttua ”kovalla kädellä”. Ja mikäpä hallituksille olisi hauskempaa kuin näyttää kansalle oikein tiukkaa otsaryppyä. Ylen rahoitus on yksi monista valtion menoeristä, joihin erityisesti perussuomalaiset...

  Jean Sibeliuksen ja V. A. Koskenniemen Finlandia-hymni soi viime keväänä monissa tilaisuuksissa. Viimeksi kuulin sen huhtikuussa, kun Marjukka Riihimäki johti suurkuoroa Forum Artisin ja Mitta on täysi -työryhmän organisoimassa Sakset seis! -mielenilmauksessa Senaatintorilla. ”Oi nouse, Suomi” sai hetkeksi osallistujat unelmoimaan paremmista, kulttuurimyönteisistä ajoista. Sitä ennen kuulin hymnin Sibeliustalolla maaliskuussa, kun kymmenkunta mieskuoroa nosti teoksen Matti Hyökin johdolla ihmeelliseen fortissimoon...

  Luontodokumenttien vakiokuvastoa on kohtaus, jossa petolauma on onnistunut metsästyksessä ja alkaa aterioida. Lihaisat resurssit jakaantuvat lauman sisällä hierarkisesti. Isoiset syövät ensin ja vähäiset jakavat tähteet, sikäli kun jotain jää. Saalistajalauman aterioinnin liepeillä käy kuhina – haaskan rippeitä havittelee koko joukko muitakin: pikkunisäkkäitä, lintuja, muurahaisia, haaskakuoriaisia ja lopulta luita hajottavia bakteereja ja sieniä. Kaikilla on sama perustarve: energian saanti ja...