”Jos olisit nähnyt minut, olisit rakastanut minua! Minulla on kauneutesi jano, minulla on ruumiisi nälkä – ei viini eivätkä omenat voi tyydyttää kaipuutani”, laulaa Salome Jokanaanille Richard Straussin oopperan kuuluisassa loppukohtauksessa. Musiikki alleviivaa tätä rakkauden kaipuuta, ja sen melodinen hehku on Straussinkin mittakaavassa ainutlaatuista. Mitä dekadenttia ja paheellista tästä pitäisi löytää, ja mitä sillä on tekemistä irvokkaan verisen pään kanssa? Tämä ristiriita on painanut ohjaaja Christof Loyn suhdetta kyseiseen teokseen aina, ja Suomen Kansallisoopperassa hän päätti […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
