sunnuntai maaliskuu 3. 2024

Lumen maisemia Lapista

Hans Abrahamsen: Schnee. Lapin kamariorkesteri, johtajana John Storgårds. Dacapo 6.220585.

Lumi ja talviset sielunmaisemat ovat olleet aina tärkeitä säveltäjä Hans Abrahamsenille. ©Lars Skaaning

Tänä talvena suomalaiset ovat päässeet nauttimaan lumesta. Kuivasta ja narskuvasta pakkaslumesta, paksuksi kuorrutukseksi kertyvästä tykkylumesta ja nuoskasta, joka muuttuu loskaksi, vedeksi ja jäätyy uudelleen. Hans Abrahamsenin (s. 1952) Schnee tavoittaa kaiken tuon ja löytää valkoisen sisältä kaikki värit.

Se ei kuitenkaan ole liki tunnin mittaisen teoksen tarkoitus. Tanskalaissäveltäjän uralle osui 1990-luvulla pitkä tauko tai hänen luonnehtimansa ”fermaatti”, jonka aikana hän tutki Bachin kaanoneita. Sen merkittävin tulos oli Schnee, ”Lumi”, alaotsikoltaan 10 kaanonia yhdeksälle soittimelle (2006–2008). Kokoonpanossa on erikseen ja yhdessä vasemmalla jousitrio (vl, vla, vcl) ja 1. piano, keskellä lyömäsoittaja, sekä oikealla puhallintrio (fl, ob, cl) ja 2. piano.

Abrahamsen tarjoilee kymmenen kaanoniaan kahden kaanonin toisiaan täydentävinä pareina, joita hän vertaa ”saman maalauksen eri versioiksi”. Kaanonien jäljittelevistä sävelaiheista kasvaa vaihtelevia ketjuja, nietoksia ja kinoksia, mutta kokonaisuutta hallitsee sisäistyneisyys ja irrallisuus.

Kaksi pientä ja staattista intermezzoa tuntuu kuulostelevan lumen sordinoimaa hiljaisuutta. Teoksen edetessä kaanonit lyhenevät, tempot hidastuvat ja ilme synkkenee, kunnes lopussa palataan viattomaan yksinkertaisuuteen.

Kirkkaana kilkkuvalla ja huuruisesti puhaltelevalla musiikilla on taustansa minimalistisessa ajattelussa, mutta siitä on edetty johonkin paljon arvaamattomampaan. Moniääninen jäsentely tuo musiikkiin ryhtiä, jota John Storgårdsin johtama Lapin Kamariorkesteri kunnioittaa tarkalla soitollaan. Mutta myös he ovat edenneet modernistisesta detaljoinnista rikkaampaan ilmaisuun, joka tihkuu talven lumoa, kaamoksen alakuloa, pysäyttämätöntä liikettä ja hämmentävän määrän kovia ja pehmeitä sävyjä.

Lapin Kamariorkesteri rakentaa Abrahamsenin Schneestä talvisen matkan mielen syvyyksiin, jossa kiderakenteiden säännönmukaisuus ja rationalismi kohtaa mikrosävelien tuottaman häilyvyyden ja fraktaalisen epävarmuuden. Storgårds antaa kokonaisuudelle poeettisen latauksen, joka laskee vapaaksi kaikki lumeen liittyvät mielleyhtymät ja talveen kuuluvan taian.

Antti Häyrynen

kuukauden levyjä