Musiikkioppilaitosten laajenevat ja tehostuvat työ tuottaa vähitellen yhä parempia tuloksia, vaikka kieltämättä myös masentavia merkkejä huonosta opetuksesta on pääsykokeissa joskus havaittavissa. Uskon, kuitenkin, että nykyisen voimakkaan harrastuksen ja noususuunnan mukana viulistipula tulee helpottumaan, mutta se vie aikaa.
Sibelius-Akatemian rehtori Tuomas Haapanen Rondossa 7/1988
Innostuksesta kaikki on kiinni. Tässä työssä on oltava jonkinlainen sekopää, että jaksaa. (—) Olen usein ihmetellyt, mikseivät suomalaiset taiteilijat tuo ajoissa Helsingin juhlaviikoille ideoitaan. Vai olemmeko edelleen metsäläiskansaa, joka haluaa puurtaa yksin?
Helsingin juhlaviikkojen johtaja Veijo Varpio Rondossa 7/1988
Suomen orkesterikentässä on paljon organisoimisen varaa. Esimerkiksi Savonlinnassa toimii hyvin pieni jousiyhtye, ja kun halutaan järjestää isojen kokoonpanojen konsertteja, tuotetaan hirvittävän kalliilla avustajia paikkakunnalle ja treenataan oman orkesterin nimissä. Mielekkäämpää olisi kutsua vaikka Avanti! paikkakunnalle, tehdä naapurikuntien kanssa yhteistyötä, ja antaa yhtyeen keskittyä sille sopivaan ohjelmistoon. Ei kaiken kaupungin sijoittaman rahan tarvitse mennä juuri orkesteritoimintaan – voi hyvin tukea aktiivista nuorisopuhallinorkesteria, joka taas voi tehdä suomalaisille säveltäjille tilauksia.
Atso Almila Rondossa 7/1988
Bolshoilla on muihin teattereihin nähden poikkeuksellinen asema. Sillä ei ole minkäänlaisia taloudellisia ongelmia. Se ei kuitenkaan ole hyväksi, sillä rahaa käytetään myös huonoihin esityksiin. Esitykset eivät rahalla parane.
Lapset on opetettava kuuntelemaan, jotta he voisivat oppia laulamaan. Kolmevuotiaista musiikkileikkikoululaisista vain 10 % osaa laulaa täysin oikein. Ensimmäisen musiikkileikkikouluvuoden jälkeen sävelkorva puhdistuu jo melkoisesti
Sirkka Valkola-Laine Rondossa 7/1988
