Sekä Ralf Gothónin johtama Pekingin Kielletyn kaupungin festivaali että Helsingin kaupunginorkesterin Japanin-kiertue olivat mediatapahtumia ennen muuta Suomessa. Siinä sivussa on syytä muistaa, että Kiinassa ja Japanissa kukoisti rikas musiikkiperinne jo silloin, kun Suomi oli vasta jäästä sulanutta erämaata. Miksi muun maailman perinteisiin suhtaudutaan jonain ”etnona”, vaikka se voi olla taidemusiikkia siinä missä Sibeliuskin? Miksi alaa opetetaan niin vähän musiikkioppilaitoksissa? Suomeen pitäisi saada aikaan uusi festivaali, joka keskittyisi muiden maanosien musiikkikulttuureihin. Omien silmiemme ja korviemme avaaminen olisi tärkeämpää kuin ”meidän pojat maailmalla” -brassailu.
Pääkirjoitus, Rondo 8/1996
Selvää on, että Kiinan oma perinteinen musiikki kärsi kaikesta tästä lännen ihannoinnista ja pakkosyötöstä. Traditioita katosi tai niitä länsimaalaistettiin konservatorioiden suosimalla tavalla. Nyt kun lännen kaupallinen populaarimusiikki on kilpailemassa nuorempien polvien kiinnostuksesta, Kiinan oman klassisen musiikin tilanne näyttää entistäkin huonommalta.
Jukka O. Miettinen Rondossa 8 / 1996
Soittamisen lopettaminen [musiikkiopistoissa] tuntuu olevan negatiivisempi asia opettajille ja vanhemmille kuin nuorille itselleen. Itsenäistymiskehitykseen kuuluu erilaisten asioiden ja harrastusten kokeileminen. Soittaminen sopii joillekin, mutta miksi sen pitäisi kiinnostaa kaikkia? Jos kiinnostus myöhemmin herää uudelleen, ei uudelleen aloittamisen pitäisi olla mahdottomuus.
Erja Kosonen Rondossa 8/1996
Kymmenen prosenttia kapellimestarin työstä olen oppinut Jorma Panulan luokalla, 20 prosenttia orkesterin pultissa, ja 70 prosenttia on vielä oppimatta.
Sakari Oramo Rondossa 8/1996, tultuaan nimitetyksi Simon Rattlen seuraajaksi Birminghamiin
Rajuihin buuauksiin tottuu, mutta jonkinlaista reilua maailmankuvaa mielessään ylläpitävä ei kuitenkaan totu siihen, että miten tahansa tökeröt tai täydellisen persoonattomat jälkisarjalliset nykytykset eivät kirvoita yleisöstä inahdustakaan. Darmstadtiin on tultu yhdenlaisen estetiikan perässä: kuuntelemaan keskieurooppalaista keskivirtaa.
Lotta Wennäkoski raportoi Darmstadtin festivaalilta Rondossa 8/1996
Kun Christian Thielemann sanoo, että saksalaisen orkesterin on oltava saksalainen, hän saa niskaansa natsismisyytöksiä. Mutta kun ranskalainen säveltäjä ja musiikkielämän kulissientakainen vaikuttaja Marcel Landowski kirjoittaa tänään Le Figarossa, että Pariisin orkesterin tulevaisuus turvataan parhaiten nimittämällä ylikapellimestariksi ranskalainen kansainvälisen tason kyky, kukaan ei protestoi ilmiselvää nationalismia vastaan.
Risto Nieminen Rondossa 8/1996
