Jos kulttuurielämämme oleellisia osia ei voida joidenkin luutuneiden asenteiden vuoksi yhteiskunnallistaa ja niiden toimintaa turvallistaa, meillä on edessä kaksi vaihtoehtoa: joko kulttuuritarjonta kapenee, yksipuolistuu, näivettyy ja tapahtuu joukkoirtisanomisia, tai sitten me kaikki, jotka katsomme kulttuurin välttämättömäksi, kuljemme ympäri ja mainostamme: Veikatkaa, veljet, lototkaa, lykätkää lanttia pajatsoihin ja ostakaa raha-arpoja! Jos ette rikastukaan niin ainakin kulttuurin takapakki hidastuu.
Kari Rydman Rondossa 9/1976
Harrastajat ovat kulttuurin suola – totta! Mutta miten kävisi, jos ”pikku pianonomistajat” perehdytettäisiin ainoastaan sellaiseen musiikkiin, jota ”julkaistaan pelkkinä melodioina ja sointumerkkeinä”? Pelkään pahoin, että nuorten pimputtelijoiden mielenkiinto tulisi kohdistumaan pelkästään kaupalliseen sävelsaasteeseen. Musiikin mestarien aarteet jäisivät unhoon, ja epämusiikillisen (matalamusiikillisen) asennoitumisen ihannointi pääsisi valloilleen. Rydman ei pidä siitä, että ”Vieno soittaa hienosti pienoa”. Olisiko parempi, että Puavo soittaisi huanosti puanoa?
Arto Sakari Korpinen vastaa Kari Rydmanille Rondossa 9/1976
Maassamme ei kouluteta musiikkikriitikkoja. Onko Jyväskylässä huomioitu asia?
Kamarimusiikkisalissamme on mahdollista taltioida konsertti ääni- ja kuvanauhalle kolmella kameralla. Myöhemmin esitys voidaan heijastaa 3 X 3 metrin valkokankaalle, jolloin opiskelijat voivat kirjoittaa kritiikin ja analysoida esityksen. TV:n kanssa olemmekin alustavasti keskustelleet musiikkitoimittajien koulutuksen aloittamisesta.
Rainer Palas Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksen suunnitelmista, Rondo 9/1976
Nykyaikaisessa äänilevymyymälässä asioiva tuntee samanlaista turhautumista kuin kahden tuuman lankanaulojen ostaja rautakaupassa. Valittavana on melkein mitä vain toinen toistaan komeammissa pakkauksissa, mutta juuri oikean löytäminen tuntuu olevan ylivoimaista.
Pekka Helasvuo Rondossa 9/1976
Suuren oopperatalon ylläpitäminen on nykyisin niin kallista, koska henkilökunnan takana ovat ammattiliitos vaatimuksineen. Pariisin oopperassa Parsifalin esityksen alku jouduttiin siirtämään 15 minuutilla, koska muute lavasteiden vaihto olisi sattunut samalle kellonlyömälle, kun osa näyttämöhenkilöstöä on syömässä. Vatsantäyttö on rasnakalsille pyhä loukkaamattomuus!
Pirkko Lecorre Rondossa 9/1976
