”Totta kai budjetista on pidettävä kiinni. Emme voi tuhlata rahaa ylimääräisiin soittajiin niin, että mukana olisi teos, jossa on viisi perkussionistia, kolme vetopasuunaa ja ylimääräisiä jousia. Perimmältään kysymys on veronmaksajien rahasta. Emme saa tuhlata sitä.”
Joensuun kaupunginorkesterin taiteellinen johtaja Jurjen Hempel Karjalaisessa 15.9.2016.
”Kyse ei ole seinistä vaan inhimillisestä sisällöstä ja osaamisesta. Ohjaaja Peter Sellars sanoi, että taiteen arvon voi mitata kuin isoäidin halauksen. Tiettyjä arvoja ei vain voi muuttaa numeroiksi.”
Kapellimestari Susanna Mälkki pohtii taiteen rahallisen arvon mittaamista Helsingin Sanomissa 7.9.2016.
”Äiti laittoi minut soittamaan kannelta jo nelivuotiaana ja sanoi, että sinusta tulee pianisti. Soitin klassista pianoa kymmenen vuotta Pohjois-Helsingin musiikkiopistossa, mutta silti vihasin musiikkia. Jokin juttu niistä silti jäi. Kun ensimmäinen levyni tuli vuonna 2009, äiti pääsi nokittamaan, että mitäs minä sanoin.”
Rap-artisti Mikael Gabriel MeNaisissa 37/2016.
”On harmillista, jos soittoharrastus jätetään kesken juuri silloin, kun taidoista pääsisi nauttimaan. Jotenkin ajattelisin, että kun on päässyt riittävän pitkälle, niin siitähän se vasta alkaa. Pääsee soittamaan hienoja kappaleita ja hyödyntämään oppimaansa.”
Länsi-Pohjan musiikkiopiston vt. rehtori Noora Tuominen Pohjolan Sanomissa 25.8.2016.
”Ajan mittaan tilanne vain vaikeutuu. Näin siksi, että muusikkojen palkat vuosien saatossa nousevat saman verran kuin palkat taloudessa yleensä. Muualla nousevat palkat voidaan kuitenkin maksaa tuottavuuden kasvun avulla. Mutta Beethovenin sinfonian esittäminen vaatii tänä päivänä jokseenkin yhtä monta soittajaa ja laulajaa kuin kaksi vuosisataa sitten. Esitys myös kestää yhtä pitkään. Tältä osin tuottavuuden kasvua ei tapahdu, vain kustannukset kohoavat. Paradoksi: mitä enemmän tuottavuus taloudessa kasvaa, sitä vaikeammaksi muodostuu klassisen musiikin rahoitusongelma.”
Taloustieteen professori Sixten Korkman Helsingin Sanomissa 8.9.2016.
”Sinfoniaorkestereiden avulla kaupunkien uusi yläluokka pyrki legitimoimaan musiikin, jonka se oli monopolisoinut omakseen. Loppujen lopuksi estetiikan lisäksi kyse oli yhteiskunnallisesta hegemoniasta ja siitä, mikä musiikki ansaitsee yhteiskunnallisen tuen.”
Tutkija Olli Heikkinen kertoo sinfoniaorkesterien syntymisestä Kotiliedessä 16/2016.
”Kulttuurirahoja ei julkisessa keskustelussa saisi kyseenalaistaa. Jonkun on silti kysyttävä ikäviäkin kysymyksiä. Klassisella musiikilla on arvonsa, mutta käykö se nykymitassaan jo liiankin arvokkaaksi, kun kaupungin budjetti on jopa 13 miljoonaa euroa alijäämäinen? Miksi nimenomaan klassisen musiikin ystävät ovat oikeutettuja runsaskätiseen ja jatkuvaan julkiseen tukeen? Mitä muuta toimintaa samalla rahalla voitaisiin tehdä kenties isommallekin joukolle?”
Toimittaja Jani Suhonen kolumnissaan Hämeen Sanomissa 11.9.2016.
”Laadukasta musiikkikilpailua ei järjestetä eikä jatkuvuutta turvata ilman musiikillisesti vakuuttavaa pohjaa, kunnon verkostoja, rahoitusta ja tiloja. Musiikkikilpailunkin on reagoitava aikaan ja sen vaatimiin muutoksiin. Reagoitiinko, nähtiinkö kilpailun arvo?”
Sari Toivakka kolumnissaan Jyväskylän menettämästä Ilmari Hannikainen -pianokilpailusta Keskisuomalaisessa 4.9.2016.
”Tarjoan aina niin hyvää kuin pystyn tekemään ja olen onnellinen siitä. En ole janonnut suurta menestystä, sillä se on jatkuvaa aallokkoa eikä kerro oikeasti mistään. Suosio ei ole se juttu vaan oman vision toteuttaminen. Voi tietysti olla, että ääni muuttuu kellossa, kun kukaan ei tule keikoilleni.”
Laulaja Erin Anttila MeNaisissa 37/2016.
”Klabbi (Kari Tapio) on sanonut, että aplodit loppuvat kotona. Kun tulin Yhdysvaltojen-reissun jälkeen kotiin vaihtamaan paitaa lennosta, se ei ollut juhlavaa. Jukka parkui lattialla, ja Carita oli yöpaidassa todella stressaantuneen oloinen. Ei tullut aplodeja. Toisaalta Carita on ymmärtänyt alusta asti, että olen muusikko enkä muuksi muutu.”
Muusikko Jussi Raittinen ET-lehdessä 14/2016.
