Toshio Hosokawan Stilles Meer on omistettu Japanin vuoden 2011 tsunamin uhreille, ja se sai kantaesityksensä Hampurissa vuosi sitten. Teos on staattisen oratoriomainen, ja se käyttää myös japanilaisen nō-teatterin keinoja. Tapahtumat sijoittuvat Fukushiman voimalan ulottuville, missä päähenkilö Claudia harhailee. Hän on kadottanut tsunamissa miehensä ja poikansa eikä pääse yli menetyksestä. Hänen rakastajansa (ja pojan oikea isä) yrittää saada psyykkisen umpikujan auki laulamalla pätkiä nō -näytelmästä Sumidagawa, jossa äiti etsii kuollutta tytärtään, ja lopussa tämän haamu ilmestyy hänelle.
Hosokawan musiikissa ja Oriza Hiratan ohjauksessa symbolistinen nō ja tapahtuman nykyhetken ankara todellisuus yhdistyvät monitasoisesti mutta eivät aina ilman dramaturgisia ongelmia. Teos alkaa luonnonkatastrofilla rumpujen jylistessä infernaalisesti. Jännite meren painostavan hiljaisuuden ja raivon välillä hallitsee koko teosta. Kuoro laulaa nō-tyyppisiä säkeitä, kuten: Jos yö on kuuton, kysy tähdiltä – jos ei ole tähtiä, kysy mereltä. Mitään mukavaa katsottavaa teos ei ole, kuten ei ole aihekaan. Koko solistikunta ja Kent Naganon johtama orkesteri pystyvät säilyttämään jännitteen myös hiljaisuuden jaksoina.
Harri Kuusisaari
