Christopher Rousset’n johtamat ja Pierre Audin ohjaamat Händelin Tamerlano ja Alcina Drottningholmin linnateatterissa 1990-luvun lopussa kuuluvat ikimuistoisimpiin oopperakokemuksiini. Sen jälkeen kaksikko on vienyt tuotannot osin uudistettuina Amsterdamiin ja Brysseliin, mutta Drottningholmin historiallisen miljöön taikaa ei normaaleissa teattereissa helposti synny. Audin ohjaukset ovat niin pelkistettyjä, kaikesta spektaakkelista riisuttuja, että ne toimivat parhaiten sen intiimeissä puitteissa ja 1700-luvun näyttämötekniikalla siivitettynä. Nyt, kun esityksiä katsoo Brysselin La Monnaeista tallennettuina, ne saattavat vaikuttaa karuilta – varsinkin Alcina, jonka teatraalinen aistillisuus ja valistushenkisyys jäävät sivuun klaustrofobisessa tunnelmassa.
Nämä blu-rayt puolustavat silti paikkaansa, sillä musiikillinen anti on ensiluokkaista. Tamerlano toimii myös näyttämöllisesti paremmin. Audi rakentaa ohjauksensa lähes tyhjällä, neobarokkisella näyttämöllä ihmisten välisten suhteiden varaan, ja ne tulevat esiin intensiivisinä asetelmina. Julmuus, epätoivo, melankolia ja himo saavat jokaisessa aariassa selkeän ilme- ja elekielen. Jeremy Ovenden vie Bajazetin hulluuden rajoille, ja Sophie Karthäuserin Asteria saa syvyyttä vivahteikkaasta laulusta. Delphine Galou tuo sympaattisesti esiin Andronicon (jonka Händel sävelsi kastraatti Senesinolle) ristiriidat poliittisen uran ja rakkauden välillä, ja Christophe Dumaux’n Tamerlano on muutakin kuin despootti.
Christophe Rousset osaa luoda Händeliin väkevän draamallisen imun ja rytmisen svengin ilman, että melodisen ja harmonisen linjan eheyttä menetetään. Kuulijan aika ei käy pitkäksi staattisimmissakaan da capo -aarioissa. Samat avut toimivat Alcinan sensuellimmassa musiikissa. Sandrine Piau loistaa miehiä rakastajikseen taikovana velhona, tavoittaen roolin hybriksen. Maite Beaumont on nuorekkaan intomielinen Ruggiero, ja Oronten osa nousee normaalia enemmän Daniel Behlen tenoritaiteen ansiosta.
Audin ohjaus vielä toimisi minimalismissaan, mutta teoksen leikkely – mm. hehkeät balettimusiikit ja koko loppukohtaus on saksittu – on arveluttavaa. Blu-ray -levyjen tuotannossa on oltu laiskoja, kun kohtauksia ei ole edes viitsitty raidoittaa.
Harri Kuusisaari
