Musiikki varhaiskasvatuksessa -käsikirja julkaistiin vuoden 2017 lopulla pitkän odotuksen jälkeen. Kirjan toimitustyöstä vastasivat alamme ammattilaiset: varhaisiän musiikinopettaja Anne Lindeberg-Piiroinen ja yliopistonlehtori Inkeri Ruokonen.
Kirjan edellinen versio, Hip hoi, musisoi! -materiaaliin kuuluva käsikirja vuodelta 1993 oli pitkään ainoa kotimainen teos, joka tarjosi kattavan tietopaketin varhaisiän musiikkikasvatuksesta. Vuoden 1993 käsikirja oli useiden vuosien ajan loppuunmyyty, joten mitään ”kättä pidempää” teoriapakettia ei ole hetkeen ollut saatavilla alan tarpeisiin.
Musiikki varhaiskasvatuksessa -käsikirja tarjoaa kattavan kokonaiskuvan varhaisiän musiikkikasvatuksen keskeisistä rakennusaineista ja työtavoista. Kirjassa tutustutaan musiikin elementteihin hyvin maanläheisesti, ja tarkoituksena onkin, että kirjaa voivat hyödyntää työssään myös päiväkodeissa kasvatustyötä tekevät. Musiikin kulttuurisia merkityksiä kuvataan ja myös sitä, miten voimakkaasti musiikki voi vaikuttaa ihmiseen.
Kirjassa luodaan laaja katsaus sekä lapsen yleiseen että musiikilliseen kehitykseen ja tätä tuetaan lukuisilla käytännön esimerkeillä. Varhaisiän musiikkikasvatuksen työtapoja käsitellään teoksessa kattavasti, ja niille kaikille on omistettu kirjassa oma lukunsa. Laulamisen, soittamisen, kuuntelemisen, musiikkiliikunnan ja taideintegraation luvuista vastaa joukko musiikkikasvatuksen asiantuntijoita. Kirjasta saa myös käytännön vinkkejä ja ohjelmistoa oman työn tueksi niin musiikkioppilaitosympäristöön kuin varhaiskasvatuksen puolellekin.
Kirjan loppupuolella paneudutaan musiikkitoiminnan suunnitteluun useista eri näkökulmista. Opetussuunnitelmien ja opettajan asettaman tavoitteellisuuden rinnalle on ilahduttavasti nostettu osallisuuden ja oppijalähtöisyyden teemoja ajan hengen mukaisesti. Kirjassa onkin pyritty vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan ja uusien opetussuunnitelmien tarpeisiin. Lisäksi opetusprosessi nousee varsinaisten oppimistavoitteiden rinnalle ja siinä keskitytään lapselle merkityksellisten kokemusten luomiseen.
Uutta pedagogiikkaa ja uusista opetussuunnitelmista nousevia ilmiöitä olisi voinut tuoda kirjassa laajemminkin esille esimerkiksi käsittelemällä syvemmin lapsilähtöisyyttä, osallisuutta tai ilmiöoppimista ja pohtimalla pedagogisen ajattelun merkitystä musiikkikasvattajan työssä. Lisäksi monikulttuurisuuden ja digitaalisen kehityksen tarjoamia mahdollisuuksia ja niiden vaikutuksia musiikkitoimintaan olisi voinut tuoda kirjassa esille enemmän.
Erityisen ilahduttavaa on se, että kirjassa nostetaan esille musiikin aivotutkimuksen tuloksia musiikkitoiminnan positiivisista vaikutuksista lapsen kehitykseen ja oppimiseen. Näiden tutkimustulosten perusteella varhaisiän musiikkikasvatuksen olomassaolon ja tarpeellisuuden perustelu on pedagogeille helppoa. Tutkimustuloksia tarvitaan helposti ymmärrettävässä, kirjallisessa muodossa eteenpäin vietäviksi, ja niitä uusi käsikirja tarjoaa.
Hanna-Maija Aarnio
