Ilmajoella juuri kantaesitettyä, paljon puhuttua Mannerheim-oopperaa voi verrata Timo Koivusalon suurmieselokuvaan. Se saa kriitikoilta todennäköisesti vaihtelevia arvioita, mutta yleisö pitää. Mannerheim onkin etusijassa kansan syville riveille tarkoitettu ooppera.
Ooppera alkaa leppoisasta kesänvietosta perheen kesken. Sitten elämä tempaakin jo päähenkilön mukaansa ja näyttää kipeimmät puolensa. Carl Gustaf Emil Mannerheimin monet vaiheet nuoruudesta vanhuuteen käydään läpi nopeasti, elämän komedia ja draama sekoittuvat vähän turhan tiuhaankin tahtiin. Nuoresta pojasta tulee kadettikoulun kapinallinen, salonkileijona, julkisuuden henkilö ja lopulta johtaja, joka kantaa kansan kohtaloa harteillaan.
Ikonisoimista libretossa on haluttu välttää: suurmies ei tahdo nousta patsastelemaan kansakunnan kaapin päälle, mikä tehdään ehkä liiankin selväksi. Silti Mannerheimin synkkää, egoististakin puolta olisi voinut näyttää enemmän, esimerkiksi kariutuvassa hyötyavioliitossa. Kohtaus, jossa rakastajattarien puheet kaikuvat vaimo-paran korvissa on kuitenkin herkullinen. ”]
Tuomas Kantelisen uusromanttinen musiikki pitää teemansa yksinkertaisina, kuten tarinakin. Tanssiaiskohtaus Pietarissa tuo mieleen vanhat Hollywood-musikaalit, jotka tosin vaikuttavat nykykatsojan silmissä usein hieman naiiveilta. Myöhemmin musikaalimaisuus vain korostuu – jopa farssiin asti, kun katsoja saa ihmetellä tanssivia ja laulavia raskaana olevia naisia. Jotkut muutkin kohtaukset eivät tunnu sopivan irrallisina palasina tarinaan.
Kuolinkohtauksissaan ooppera onnistuu liikuttamaan: Helen-äiti (Essi Luttinen) lähtee vetoavasti laulaen ensimmäisenä, seuraavana rakas Annicka-pikkusisko (Annami Hylkilä). Kuolema on läsnä Mannerheimin elämässä monta kertaa, suru on teoksen tunteista voimakkain.
Ja hyvinhän Waltteri Torikka lopulta Marskin roolin vetää. Baritoni sopii äänensä jylhyyden puolesta rooliinsa ja jaksaa ilmeillä tämän elämän monet vaiheet läpi. Sivurooleissa moni laulaja hyppää sujuvasti moniin eri saappaisiin. Jättiproduktion puvustus ja lavastus on tyylikkäästi hyvällä maulla toteutettu.
Mannerheimin elämän läheisimpiä tulkkeja ovat lopulta naiset. Annami Hylkilä on saanut Annickana liikuttavimmat teemat laulettavakseen. Hylkilä ilmentää hienosti hahmon yhtäaikaista herkkyyttä ja vahvuutta kauniisti kaikuvalla lied-äänellään.
Hersyvimmän roolisuorituksen tekee Johanna Rusanen-Kartano Mannerheimin koomisena taloudenhoitajattarena. Kaksikon kemiasta saa parhaimmat naurut, kun rouva komentelee äreää vanhaa marsalkkaa kuin äiti konsanaan.
Elina Salin
Mannerheim-ooppera
10.6. klo 13
Ilmajoen musiikkijuhlat
