Nyt kevättalvella olen nautiskellut vanhasta suosikkiklasaristani, Bachin Matteus-passiosta. Lempeillä kävelyillä myös teoksen pohdiskelevat osuudet nousevat esiin. Suuren kuoron mahtipontiset hetket taas sopivat talviauringon viiltävään valoon. Luulen, että liikunnan nostattamat mielihyvähormonit terästyttävät kuuntelemisen nautintoa entisestään.”
Toimittaja Mirka Heinonen Kotiliesi-lehdessä 8/2017.
Sinfoniaorkesteriproduktioita on tehty muun muassa sellaisten armoitettujen artistien kuin Joni Mitchellin ja Kylie Minoguen kanssa. Se merkittävä ero heillä on suurimpaan osaan suomenmaan produktioita verrattuna, että kappaleet on sovitettu uudelle instrumentille kokonaan. Niistä on irrotettu vanha bändisäestys ja etsitty uusi ajatus. Meillä sinfoniaorkesteri oikeastaan aina liimataan päälle olemassa olevaan, mikä tarkoittaa useimmiten äänen massan kasvua, asioiden puuroutumisen vaaraa, selkeyden katoamista.
Kuopion kaupunginorkesterikin soitti hyvin sen mitä soitti. Ja sen, mitä kykeni kuulemastaan orkesteria erottelemaan. Sinfoniaorkesteri ei vain ole mikään ‘lisuke’.”
Kriitikko Jussi Mattila Erinin ja Kuopion kaupunginorkesterin konsertin arviossaan Savon Sanomissa 21.4.2017.
Olen kuvataiteilija ja laulaja, joka musisoi uruilla. Sisälläni omistan väripaletin, jolla pyrin musisoimaan kuin maalari. Maalaan soivia tauluja päässäni. “
Urkuri Kalevi Kiviniemi Tampereen seurakuntalehti Sillassa. Toukokuu 2017.
Olen huomannut kotiäitinä, että arkisin kotona olevalle pikkuväelle on liian vähän kulttuuritarjontaa. Leikkipuistossa oleskelu tympii huonolla säällä. Silloin olisi kiva, jos tarjolla olisi muutakin puuhaa.”
Näyttelijä Helena Vierikko Kaksplus-lehdessä 3/2017.
Kuulija ei voi puhua unohtumattomista elämyksistä istuessaan luentosalissa konsertissa, vaikka olosuhteet olisivat viihtyisät ja artisti karismaattinen. Konserteissa käyvä yleisö tarvitsee akustisesti hyvin soivan salin, jota yhtä lailla voidaan käyttää klassisen musiikin rinnalla myös sähköisesti vahvistetulle musiikille. Akustinen sali ei sulje muuta käyttöä pois, päinvastoin antaa kaikenlaiselle musiikille ja monenlaisille tilaisuuksille sekä liiketoiminnalle mahdollisuuden toteutua parhaimmillaan. Rahaa ei tunnu löytyvän konserttisalin rakentamiseen, mutta onko salia varaa olla rakentamatta? Sinänsä ‘pienet’ yksityiskohdat laittavat aina muutoksen liikkeelle. Nouseeko Jyväskylä-brändi vai rapistuuko, konserttisali on osaltaan sen kertoja.”
Toimittaja Sari Toivakka kolumnissaan Keskisuomalaisessa 26.4.2016.
Jokainen laulunopiskelija saisi ottaa mallia Karita Mattilasta siinä, miten lavalle tullaan, siellä ollaan ja sieltä lähdetään pois. Hän ei laahusta, arkaile tai epäröi, vaan ottaa tilan haltuunsa kuin kuninkaallinen.”
Toimittaja Harri Hautala konserttiarviossaan Aamulehdessä 28.4.2017.
Jotta voi esittää Sevillan parturia, pitää olla teknisesti taitava laulaja. Jos esityksestä yritetään tehdä myös huikean hauska, se on moninkertaisesti vaikeampaa. Jos tehdään koomista oopperaa, pitäisi olla lähtökohtana, että yleisö saadaan nauramaan.”
Tenori Petri Bäckström Aamulehdessä 4.5.2017.
Suomalaiset ovat melko ujoja, ja heillä on kynnys pysähtyä kuuntelemaan. Mutta jos yksikin ohikulkija pysähtyy toisen ja kolmannenkin on helpompi pysähtyä.”
Katusoittaja Henry Vistbacka Kodin Kuvalehdessä 10/2017.
Salissa oli orkesterin ja solistin innokkaita faneja, jotka väen vängällä halusivat on line -streemata tapahtumaa. Tämä on kiellettyä, mikä on aivan typerää. Yhtä typerää on, että asiaa ei järjestetä kaikkia palvelevalla tavoin. Mobiililaitteet ovat nykyaikaa ja kielloilla ei saada oikeasti mitään aikaiseksi. Ensinnäkään kyse ei ole tekijänoikeuksista. Muutamalla lyhyellä ja huojuvalla videonpätkällä ei kukaan ansaitse mitään. Sen sijaan streemaus ja jälkilähetys ovat erinomaista orkesterin ja Sibeliustalon ilmaista markkinointia. Pelit kyllä häiritsevät valoillaan meitä muita lipun ostaneita. Siksi voisi arvoisa konserttitalomme myydä sopivaan paikkaan amatöörien media actille soveltuvat muita häiritsemättömät tilat. Kaikki olisivat tyytyväisiä ja ennen muuta esiintyjät, jotka saavat ilmaista markkinointia.”
Vesa Ruotonen kolumnissaan Uusi Lahti –lehdessä 10.5.2017.
