Otsikon rinnastus saattaa tuntua yllättävältä, olemmehan tottuneet liittämään nämä kaupalliset termit lähinnä käyttömusiikkiin. Idealisti näkisi mieluummin musiikin iäisyysarvojen toteutuvan omalla voimallaan. Tällaiseen sinisilmäisyyteen meillä tuskin on varaa. Meidän on hyväksyttävä sellaiset käsitteet kuin tiedotus, suhdetoiminta, mainonta, markkinointi nykyaikaisen yhteiskunnan kuvaan kuuluvina asioina. Ne ovatkin Suomen musiikinopettajien liitos talvipäivien keskeisenä teemana. Emme viihdy topeliaanisen fiikuksen varjossa. (—) Meillä ei ole varaa olla niitä elämälle vieraita, avuttomia ja epäkäytännöllisiä ”taiteilijoita”, joille ihmiset hyväntahtoisen holhoavasti hymähtävät. Sitä paitsi tuo näennäisen aidosti näytelty rooli kätkee usein taakseen itsekkyyden ja halun vetäytyä yhteisestä vastuusta. Musiikkielämä on nähtävä yhtenä ja yhtenäisenä alueena, jonka kaikki osat ovat riippuvaisia toisistaan. Siksi myös tiedotustoiminnan ja markkinoinnin probleemit kuuluvat oleellisena osana musiikkielämän valtakunnansuunnitteluun.
Pääkirjoitus, Rondo 5-6/1968
Siellä soudetaan ja kudotaan sukkaa, uidaan rintauintia tai pyöritetään tahkoa tai vannetta. Siellä uinutaan omissa maailmoissa ja unohdetaan lavan tapahtumat. Annetaan väärä insatsi ja puidaan nyrkkiä toiselle oman virheen takia. Tai huudetaan hävyttömyyksiä, kuten ”tyhmä lehmä” tai ”ei rooli tainnut tulla opituksi”, ”lienette ensimmäistä kertaa lavalla”. Sieltä kiitos lohkeaa niin harvoin, että sellaisena päivänä on teurastettava vähintään kalkkuna ja juhlittava. Missä?= Mistä? No, kapellimestarin pultin takaa, sieltä, mistä aljkaa tahtipuikon noitamainen teho, mistä alkaa osaamisen ja paremmin tietämisen vuorenluja maailma.
Martti Talvela kuvaa kapellimestareita Rondossa 5-6/1968
On pitkään keskusteltu Karl Böhmin työstä suppeassa piirissä, hänen armottomuudestaankin, suurista voitoista hänen tiellään. Lopulta Karl itse seuran keskipisteenä huomauttaa: ”Mutta nyt loppuu minun ylistämiseni; eihän aina voi puhua minusta. Puhutaan musiikista.” Luova tauko. ”Mitä pidittekään Tristan-esityksestäni Bayreuthissa tänä vuonna?” (—)
Böhmillä on todella pistämätön kyky saada kuoro, orkesteri ja solistit hermoilemaan, kiusaantumaan repeämisen partaalle harjoituksissa. Kun kaikki alkavat olla epätoivoisia, tulee vihdoin pelastava ensi-ilta. Ja koulumestari on poissa. Alhaalla montussa johtaa suuri mestari kristallinkirkkaasti. Säestää, jokainen insatsi kohdallaan, hän antaa periksi laulajan tahdolle, jos tällä sitä on, kantaa ja muotoilee, jos tällä ei sitä ole. Epävarmuus on poissa, viikkojen paine on unohdettu; tajutaan; juuri näin musisoidaan. Tätä on kurinalainen vapaus musiikissa.
Lukemattomat ovat ne kaskut, joita Karlista kerrotaan. Valitettavasti ei maksa vaivaa kääntää siitä, sillä niiden olennainen osa, Grazin murre, ei ole kääntäjän mahdollisuuksien rajoissa. Kerran Böhm joutui Erika Köthin kotona kuuntelemaan nauhaa, joka oli otettu salaa hänen itse kertoessa kaskuja. Karl Kuuntelee aikansa ja toteaa: ”Kaskut ovat hyviä, mutta kuka noin kauheasti pahoinpitelee Grazin murretta!”
Martti Talvela pikakuvassa Karl Böhmistä Rondossa 5-6/1968
