Hallituksen budjettiriihessä osoittamat 17,4 miljoonan euron leikkaukset kulttuurille on medioissa esitetty siinä valossa, että ikään kuin kyseessä olisi torjuntavoitto. Alun perin valtiovarainministeriön ehdotuksessa leikkauksen piti olla 30 miljoonaa, mutta opetus- ja kulttuuriministeriössä suurempi osuus saatiin jyvitettyä ammatilliselle koulutukselle. Ei se mikään voitto ollut vaan musertava tappio – varsinkin kun seuraaville vuosille tiedossa on entistä kovempaa kyytiä, joka uhkaa sysätä kulttuurielämän kurjistumisen kierteeseen.
Leikkausten tarkempi kohdistuminen ei ole vielä tiedossa, mutta arvattavissa on, että se on taas vapaa kenttä, joka ensimmäisenä kärsii. Kulttuurin avustamiseen on tulossa 6,5 miljoonan leikkaus Taikelle viime vuonna tehtyjen 1,3 miljoonan leikkausten lisäksi. Uutta on nyt, että myös orkesterien, teatterien ja museoiden valtioavuista leikataan 10,9 miljoonaa. Ja turha on Kansallisoopperan ja Kansallisteatterin huokaista helpotuksesta, sillä niidenkin vuoro tulee.
Leikkaukset köyhdyttävät kulttuuritarjontaa eri puolilla maata. Voi toivoa, että Helsinki ja muu isommat kaupungit tulevat taidelaitoksiaan vastaan niin, että menetetyt tuet saadaan jotenkin kompensoitua, mutta isoimmassa vaarassa ovat ne pienemmät orkesterit ja teatterit, joiden ennestäänkin ongelmissa olevissa isäntäkaupungilla ei ole siihen varaa.
Laitosten menoista leijonanosan vievät palkkakulut. Ellei mennä muusikoiden ja näyttelijöiden lomauttamiseen, niin budjetin paikkaamiseksi jäljelle jää tuotannoista ja konserteista nipistäminen. Eli seinät jäävät, mutta sisältö tyhjenee. Teatteriala on varoittanut kokonaisten laitosten kaatumisista. Sekin kauhukuva on mahdollinen. Kerran rakennettua ei hevin saa takaisin. Kulttuurissa se on vielä vaikeampaa kuin liike-elämässä.
Suomen itsenäisyyden ajan kulttuurivihamielisin hallitus on arvovalintansa tehnyt. Ei riitä enää se hokema, että Suomi on talouskriisissä, ja jokaisen on kannettava kortensa kekoon, sillä tasa-arvoisia tehdyt leikkaukset eivät ole. Kulttuuri oli pienine kokonaispotteineen edelleenkin OMK:n sisällä prosentuaalisesti isoin häviäjä – puhumattakaan budjetin voittajista.
Miljoona ampumaradalle, iloitsee perussuomalaisten kansanedustaja, joka itse on mukana kyseisen radan hallituksessa. 50 miljoonaa (vain aluksi – jatkossa paljon enemmän) rantaradalle, jonka turhuutta monet talousviisaat ovat todistelleet. Yksityisten lääkäriasemien Kela-korvauksin 500 miljoonaa, josta hyötyjien luulisi iloitsevan – mutta ei, Lääkäriliitto vastustaa ja sanoo sen olevan tehoton tapa hoitojonojen purkamiseen.
Ja puolustusmenojen hurja kasvu – no, se lienee tarpeen, kun idän karhu uhittelee vieressä, mutta mitä sanoikaan Winstron Churchill? Saksan hyökättyä Englantia vastaan armeijan ja sotaministeriön edustajat menivät pääministerin luokse ja esittivät, että valtion kulttuurimäärärahat siirrettäisiin armeijan ja sotateollisuuden käyttöön. Churchill vastasi: ”Minkä takia me sitten sodimme ellemme kulttuurimme takia?”
Kulttuurin hyötyjä koko kansakunnan henkisenä voimavarana ja hyvinvoinnin lisääjänä on kovasti yritetty viime aikoina korostaa, eikä sen työllistävä vaikutuskaan ole aivan vähäinen. Luovien alojen talous on 16,8 miljardin suuruinen (tilastovuosi. 2022, Luovat ry). Taide- ja kulttuuriala työllistää 136 000 henkilöä ja tapahtuma-ala lisäksi noin 200 000 henkilöä. Kulttuurialan osuus bruttokansantuotteesta on noin 3,1 %, eli suurempi kuin esimerkiksi maa- ja metsätaloudella yhteensä.
Mitä säästöä siitä tulee, jos tuhannet kulttuurin parissa työskentelevät siirtyvät työttömyyskortistoon? Kyllä lobbarit ovat varmasti kaiken tämän poliitikoille kertoneet, mutta miksi sillä ei tunnu olevan vaikutusta? Pelottavinta koko leikkausprosessissa onkin ollut sen ideologinen juonne.
Valtionvarainministeri Riikka Purra (ps) ei ole edes peitellyt vastenmielisyyttään koko kulttuurin tukemista kohtaan. Se näkyi hänen ministeriönsä alkuperäisissä leikkaussuunnitelmissa ja monissa ulostuloissa. Miksi hänen vaarallisiin heittoihinsa ei ole reagoitu enempää? En mitenkään usko, että perussuomalaisten äänestäjät olisivat sitä mieltä, että kansallinen kulttuuri olisi turhaa – sehän juuri on se, joka antaa meille erityislaatua aikana, jolloin ylikansallinen viihde uhkaa kaapata kaiken. Kyllä se selviää ilman tukiamme. Oma kulttuuri ei.
Entä minne ovat hävinneet perinteiset sivistysporvarit kokoomuksesta? Miksi tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala (kok) ei ole puolustanut alaansa raivokkaammin? Onko pääministeri Petteri Orpo (kok) määrännyt, ettei hallituksen venettä saa keikuttaa? Vain onko tarkoituksena hiljentää kulttuuriväki pelolla, jotta se ei liikaa toisi esiin vaihtoehtoisia arvojaan kovan kapitalismin ja arvokonservatiivisuuden tiellä?
Harri Kuusisaari