Savonlinnan orkesterille sen 100-vuotisjuhlavuosi 2015 oli monin puolin hyvä. Juhlallisuuksissa orkesteri näkyi ja kuului nykymuodossaan ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin: Savonlinna-kvartetti kauppakeskuksissa, muistelutilaisuus Olavinlinnassa ja työpaikkakiertueita. Vuosi sai valtakunnallistakin julkisuutta ja kaikki huipentui suureen 100-vuotisjuhlakonserttiin.

Samalla vuoteen mahtui myös huolta. Orkesterin toiminta uhkasi päättyä karusti kesken syntymäjuhlan vieton, kun Savonlinnan kaupunki ehdotti jopa 25 prosentin leikkausta kaikkiin kulttuuriavustuksiin. Teko olisi käytännössä lopettanut orkesteritoiminnan ja supistanut sen vain Savonlinna-kvartetin ylläpitoon. Absurdisti orkesteri sai samoihin aikoihin kaupungilta myös 1700 euron taidepalkinnon, kunnianosoituksen, joka jaetaan joka toinen vuosi.

Jännityksen hetkien jälkeen kaupunginvaltuusto lopulta päätti leikata kulttuuritoimijoiden avustuksista vain kolme ja puoli prosenttia. Tuo luku muutettiin helmikuun 2016 alussa osuuteen 2,6 %. Myös orkesterin valtionosuuden leikkauksen ja työllistämismäärärahan poistamisen myötä orkesterin julkiset tuet putoavat vuonna 2016 yhteensä lähes 10 000 euroa.

Savonlinnan orkesteri siis selviää, mutta jatkaa minimaalisen pienellä budjetilla, jolla se on tehnyt työtä jo pitkään. Toiminta on jo nyt erittäin kustannustehokasta, mutta orkesteri pyrkii silti olemaan työssään mahdollisimman monipuolinen ja aktiivinen. Samantapainen tilanne ei ole vieras pienempien kaupunkien kulttuuritoimijoille. Orkesterin intendentti ja Savonlinna-kvartetin sellisti Ilkka Vesioja tietää, että leikkaukset joudutaan ottamaan huomioon:

”Kaikesta pitää pikkuisen karsia, mikä on sääli. Parin vuoden aikana on ollut hyvä nousujohde, konserttien ja yleisön määrä on kasvanut”, Vesioja kertoo.

Jos järjestäjien on tähänkin asti pitänyt miettiä, minkälaisella ohjelmistolla, solisteilla ja avustajistolla voi tehdä konsertteja, niin ne mahdollisuudet valitettavasti karsiutuvat taas entisestään. Vaara on, että etenkin isompien orkesterikonserttien määrä laskee.

Orkesteri pyrkii kuitenkin palvelemaan kaupungin asukkaita mahdollisimman kattavasti vauvasta vaariin. Tänä vuonna sillä on luvassa helmikuussa pieni esiintymismatka Pietariin, iso yhteistyö Savonlinna-kuoron ja Big Bandin kanssa, päiväkotikiertue ja palvelutalokonsertteja. Musiikkia viedään sinne, missä ihmisiä on ja mistä heidän on vaikea lähteä konserttiin.

Orkesterin vaihtelevat vuosikymmenet

Savonlinnan orkesterin perustamisvuotena pidetään vuotta 1915, jolloin sen yhdistyspohjainen toiminta virallisesti alkoi. Tuolloin kapellimestari Aatto A. Liljeström perusti Savonlinnan Soitannollisen Seuran.

Kaupungin musiikkitoiminta oli vuosisadan alussa vireää. Savonlinnassa kävi paljon matkailijoita, joille tarvittiin viihdykettä ja nykyään ravintolana toimiva Wanha Kasino oli silloin suosittu paikka. Vuosien varrella kaupungin orkesteri, kuorot ja soittokunta ovat välillä toimineet ammattimaisemmin ja välillä harrastuspohjalta.

Ammattimaisuutta kohti orkesteri harppasi 1970-luvulla, kun musiikinjohtajaksi tuli Kyösti Haatanen ja orkesterissa alkoi soittaa pääasiassa ammattilaisia. Vuosina 1982-1989 samaan virkaan astui Hannu Vesioja, Ilkka Vesiojan isä. Kaupungilla oli sen jälkeen suunnitelmia kunnallistaa orkesteri, mikä ei totetunut.

”Kävikin niin, että orkesteri lakkautettiin. Isäni ei muistele sitä kauhean lämpimästi”, Vesioja toteaa.

Kipinä ei kuitenkaan täysin sammunut, kun 1993 perustettiin Savonlinna-kvartetti ja 1996 harrastajamuusikot jatkoivat orkeritoimintaa Soitannollisen Seuran nimellä. Ammattilaisjousikvartetin ympärille koottiin orkesteri, jossa on nykyäänkin mukana musiikkiopiston opettajia ja edistyneempiä oppilaita, paikallisia harrastajia ja ulkopuolisia avustajia tarpeen mukaan.

”Värikäs porukka ja hyvin sitoutunut tekemään työtä, he ovat meille tosi tärkeä voimavara. Sellaisia soittajia on vieläkin joukossa, jotka ovat tulleet vuonna -96 mukaan toimintaan”, Vesioja kuvailee.

Yleisö Savonlinnassa on myös ilmaissut, että orkesterin toiminnalle on tilausta. Palaute on ollut positiivista ja äänenpainot orkesteritoiminnan vaarantamista vastaan. Vesioja korostaa, että myös kaupungin edustajilla, valtuuston ja hallituksen jäsenillä on tahtoa tukea toimintaa, vaikka kaupungin taloustilanne on mitä on.

”On positiivista, että siellä arvostetaan ja että orkesteri sai kaupungin taidepalkinnon. Mutta väärään suuntaan se pienikin leikkaus on. Se antaa viestin valtiolle, ettei kaupunki ole valmis tukemaan. Kulttuuriavustukset ovat kuitenkin niin pieniä rahoja verrattuna muihin, joten auttaako säästämisessä todella niistä leikkaaminen.”

Orkesteri on ollut läsnä Vesiojan elämässä tämän lapsuudesta lähtien, joten hänelle toiminnan jatkaminen on kunnia-asia.

”Haluamme katsoa eteenpäin positiivisesti emmekä vaipua mihinkään katkeruuteen tai harmitteluun. Viime vuosi on ollut itselleni ehdottomasti suurin elämys orkesteriajalta ja kaikki juhliin liittyvä toiminta jää varmasti pitkäksi aikaa mieleen.”

Elina Salin