Suomen Kansallisoopperassa saa 26.2. ensi-iltansa Berliinin Komische Operista tuotuBarrie Koskyn ohjauksessa Taikahuilua ei lavasteta eikä kuviteta filmillä, vaan kaikki on integroitu yhdeksi animaatioesitykseksi. Oopperanäyttämö on kutistettu valkokankaaksi, josta vertikaalisilta tasoilta hahmot pulpahtavat esiin aina uudessa kuvallisessa yhteydessä.
Vaaleanpunaiset norsut lentävät, showtytöt viilettävät, yhdessä hetkessä lennetään tähtitaivaalta helvetin onkaloihin. Surrealistinen fantasia on Paul Barittin ja Suzanne Andraden loihtiman Taikahuilu-animaation perustyyli, ja se yhdistelee kollaasimaisesti mykkäelokuvaa, maagista satukirjaa, räävitöntä Music Hallia ja modernia sarjakuvaa.
Yhteydet 1920-lukuun ovat selviä: Papageno on Buster Keaton, Monostatos Nosferatu ja Pamina muistuttaa etäisesti Louise Brooksia. Kaikesta komediallisesta kekseliäisyydestä huolimatta esitys keskittyy hahmoihin ja heidän unelmiinsa ja painajaisiinsa. Joskus se jättää heidät yksinäiseen valokeilaan roikkumaan keskellä valkokangasta.
Ja mikä ihmeellisintä: kaikki toimii käsi kädessä musiikin kanssa, rytmin synkronista tunteiden vastaavuuteen. Voi hyvin kuvitella, että Mozart olisi riemumielin ollut tällaista esitystä rakentamassa. Ylhäisen ja alhaisen tyylin hybridihän koko Taikahuilu alun perin oli.
Taikahuilun rasitteena pidetyt puhutut dialogit Barrie Kosky on leikannut kokonaan pois, ja niiden informaatio annetaan tekstityksenä kuin mykkäelokuvassa. Näiden mykkien jaksojen aikana kuullaan Mozartin pianomusiikkia.
Taikahuilun on sanottu olevan ooppera, joka antaa jokaiselle ikäluokalle jotain, lapsista asiantuntijoihin. Tämä toteutui Komische Operissa paremmin kuin useinkaan, sillä kuvatulva ja yhdistelmät hauskuttavat mutta sisältävät myös arkkityyppisiä syvyyksiä ja rajattomasti assosiaation mahdollisuuksia.
Ennen Helsinkiä tuotanto on vuokrattu moneen paikkaan, mm. Los Angelesiin. Kansallisoopperassa Taikahuilun johtaa Michael Güttler. Ensi-illan solisteina laulavat mm. Tuomas Katajala, Eeva Hartemaa, Jussi Merikanto, Tuuli Takala, Jukka Romu ja Jyrki Korhonen.
Harri Kuusisaari
Kuvat ©Iko Freese / Drama-Berlin.de