Aino Acktén kamarifestivaali ennätti toimia innoittajamiljöössään Acktén huvilassa ainoastaan yhden kesän ennen joutumistaan evakkoon. Muutamia vuosia sen asemapaikkana toimi Agricolan kirkko, mutta viime keväänä festivaali muutti Kallion kirkon kivijalkaan vanhaan kappelisaliin. Tornin juuressa sijaitsevasta tilasta sukeutui viihtyisä pieni konserttisali, Ackté-klubi, jossa toimii arkisin myös kahvila sekä taidegalleria – tällä hetkellä näytillä on Outi Martikaisen kuvakudoksia. Jos Agricolan kirkko oli festivaalille eräänlainen väistötila, nyt tapahtuma on saanut huvilansa tilalle ikioman ja hurmaavan urbaanin kotipesän, jossa kirkkotilan henki yhdistyy monipuolisen kulttuurikeskuksen rentoon tunnelmaan. ”]
Uusi tila oli omiaan kasvattamaan toimintaa: mittavan monikuisen kesäfestivaalin lisäksi tapahtuma laajeni viime syksynä myös talvikaudelle, ja konsertteja on nyt ollut noin kerran viikossa – tässä kuussa vielä enemmän ennen huhtikuista taukoa. Kesäfestivaali pyörähtää käyntiin jo toukokuussa.
Kamarifestivaali on löytänyt miellyttävän reseptin, jossa mukavan kokoisina annospaloina tarjottava klassinen musiikki, jazz, kansanmusiikki ja poikkitaiteellisuus ketjuuntuvat monipuoliseksi ja helposti lähestyttäväksi sarjaksi. Ackté-klubilla määrä ei korvaa laatua, mutta konserttien huima määrä on iso osa festivaalin luonnetta.
Tapahtuma tarjoaa kätevän areenan, jossa kotimaiset muusikot pääsevät esittelemään hankkeitaan. Tämän kuun tapahtumat ulottuvat tangosta Straussin Arabellan konserttiesitykseen. Klassisen musiikin konsertit sisältävät usein rakastettuja kamarimusiikkiklassikoita, mutta myös harvinaisuuksia ja teemakokonaisuuksia, kuten tämän kuun lopussa kuultava konsertti katalonialaisen Federico Mompoun pianomusiikkia. Eilinen konsertti edusti ensin mainittuja kamarimusiikkisuosikkeja, kun pianisti Juhani Lagerspetz, viulisti Kaija Saarikettu ja sellisti Sami Mäkelä esittivät Smetanan pianotrion sekä Dvořakin Dumky-trion.
Kansanmusiikista ponnistavaa slaaviromantiikkaa leimaa dramaattinen kaksijakoisuus vereslihaisen melankolian ja räjähtelevän tanssillisuuden välillä, ja tämä bipolaarisuus määrittää myös näiden teosten rakennetta. Ackté-klubin akustiikka on kiviseinien ja klinkkerilattian myötä erittäin antoisa, ja Smetanan g-molli-triosssa kolmikko hurjasteli ulospäinsuuntautuneet jaksot sellaisella voimalla, että tshekkisäveltäjän intomielinen romantiikka äityi hyökkäävyydeksi. Suvannot olivat kuin toisesta maailmasta musiikin vetäytyessä pienehkön tilan mittasuhteisiin paremmin sopivaksi. Etenkin trion keskimmäisessä osassa esittäjät löysivät usvaisuuden, jolla tilaa kannattaa soittaa.
Dvořakin suosittu trio nro 4 istui tunnetumpana musiikkina soittajien käsissä selvästi paremmin, ja he pääsivät tasapainoon tilan kanssa: dumka-laulujen hengessä polveileva tajunnanvirta kiisi eteenpäin sulavana ja lennokkaana.
Auli Särkiö
Ackté-klubi 1.3. klo 19
Juhani Lagerspetz, piano, Kaija Saarikettu, viulu, Sami Mäkelä, sello
Smetana, Dvořak
LUE LISÄÄ: Aino Acktén kamarifestivaalin taiteellinen johtaja Suvi Olavinen Rondon haastattelussa
