Pekka Kostiaisen säveltämä sielunmessu yhdisti Jyväskylän ja Mikkelin orkesterit.
Pekka Kostiaisen Requiem veti Jyväskylän Taulumäen kirkon keskiviikkona pullolleen. Valontäyteinen teos vuodelta kuultiin Jyväskylän konserttia ennen 1.11. Mikaelissa, Mikkelissä ja se saa pian myös ensimmäisen levytyksensä.
Taulumäen kirkko on Jyväskylässä tällä hetkellä paras orkestereiden esiintymistila. Soittajien, kuoron ja solistien musiikillinen kombinaatio kaikui nyt harvinaisen komeasti kirkkosalissa. Mikkelin kaupunginorkesterin ja Jyväskylä Sinfonian yhdistyminen konserttia varten oli teko, joka kannatti. ”] Ville Matvejeffin johtamaa teosta huipensi suuren soittajiston muhkea yhteissointi.
Kirkon huono näkyvyys esiintyjiä kohti mahdollisti tosin keskittymisen vain auditiiviseen tarjontaan. Se samalla auttoi musiikin kokemisessa, samalla ärsytti. Mielensäpahoittajana teki mieli jopa toisinaan tarttua kirveeseen ja hakata alas näkymän edessä oleva yleisöparven suuri virsitaulu. Muusikolle pyhimmässä, akustiikassa, ei silti ollut mitään moittimista.
Sielunmessun ensimmäisissä osissa kuului yhdistyvän Philip Glassin joidenkin teosten tapainen tyyli. Kostiainen oli rohkeasti lisännyt soittimistoon myös mm. celestan ja vibrafonin ja jättänyt pois monien säveltäjien tapaan tulenkatkuisen Dies Iraen. Viimeisessä osassa paratiisin autuus kietoutui harpun säestyksen ympärille.
Teos ei ole modernin vaikeaselkoinen, vaan osittain hyvin klassinen, osittain jopa populaarin elokuvamusiikkinen, mistä uskon, että yleisö nautti. Musiikillinen tekstuuri on suurilta osin rauhoittavaa ja käyttää enemmän valoisia kuin pimeitä elementtejä. Erityismaininta pitää antaa teoksen aloitukselle, jossa kvintti- ja kvartti-intervallien klusteri vie kuulijan ylimaalliseen rauhaan.
Kostiaisen ja Marjukka Mannerin valmentama Musica-kuoro oli täydessä terässä orkesterin kanssa. Kuoro pysyi koko ajan harmonisessa tasapainossa ääntensä, solistien ja orkesterin välillä. Orkesterit olivat laulajien lisäksi ehtineet jo esittää teoksen, mutta uutuudenviehätys ei ollut selvästi varmasta soitosta hävinnyt.
Kun solistiäänistä kuuli Suvi Väyrysen sopraanon tai Simo Mäkisen tenorin, vaikutelma oli enkelimäisen kirkas. Ena Pongracin varmana värisevä mezzo ja Tapani Plathanin basso tehostivat tunnetta äänenväriensä tummuudella. Värien kontrasti toimi hyvien teoksessa, joka katsoo elämää kuoleman silmien läpi. Nuorten solistien joukko jätti erittäin lupaavan tunteen oopperalaulun tulevaisuudesta.
Osista poikkeavin oli Agnus Dei jopa aggressiivisella trumpettien tykityksellään, josta jäi toisinaan liiallisuuden tunne. Osassa oli silti huikaisevan vaikea soolomelodia, jossa Tapani Plathanin basson ydin oli järkkymätön.
Taulumäen kirkko, Jyväskylä 2.11. klo 19
Jyväskylä Sinfonia, Mikkelin kaupunginorkesteri & Musica-kuoro
Johto Ville Matvejeff, kuoron valmennus Pekka Kostiainen ja Marjukka Manner
Suvi Väyrynen, Ena Pongrac, Simo Mäkinen ja Tapani Plathan
Pekka Kostiainen: Requiem
Elina Salin
