Shakespearen kuolemasta tänä vuonna kuluneet 400 vuotta ovat poikineet erikoisluomuksia myös musiikin puolella. Fantasiamainen Myrsky sai Suomalaiselta barokkiorkesterilta yhdistelmäesityksen, kun kaksi eri aikakauden teosta vuorottelivat samassa konsertissa Riihimäen Kesäkonserttien lavalla. Britti Henry Purcell (1659–1695) sävelsi oman versionsa näytelmämusiikista 1600-luvun jälkipuolella, tosin nykyään teoksen arvellaan olleen osin tai kokonaan hänen oppilaansa John Weldonin (1676–1736) työtä. Kaija Saariahon (1952–) roimasti modernimpi The Tempest Songbook valmistui vuonna 2004.
Siinä missä Purcellin (tai Weldonin) sävelet asettuivat luontevasti perinteisemmälle teatteri- tai barokkioopperalavalle, Saariahon mielikuvituksellinen tyyli vei vääristyneeseen, toden ja valheen väliseen unimaailmaan. Kahden eri aikakauden vaihtelu eli rinta rinnan läpi esityksen. Kun Suomalainen barokkiorkesteri sai energisen ensiviulisti Antti Tikkasen johdolla Purcellissa näyttää sitä ominta osaamistaan, niin Saariahon lauluissa lisäefektejä toivat aikalaissoitinten erilaiset käsittelytavat. Tuulta kuvasivat nokkahuilun suhinat, myrskyä ja hämmennystä jousisoitinten tremolot. ”]
Purcellin alkusoiton jälkeen baritoni Gabriel Suovanen avasi näytelmän Saariaholla. Ilmeikkyys ja yleisön selvä kiinnostus valtasi Lasimuseon salin, kun Bosunin ilossa Suovanen päästi enemmän laulun sijasta jykeviä huudahduksia runonlausujan ja näyttelijän tavoin. Pia Freundin eteerinen sopraanoääni oli Mirandana lempeämpi, joskin hän pääsi enemmän kunnolla vauhtiin ilmanhenki Arielin salaperäisyttä hehkuvassa roolissa, jälleen Saariahon voimin.
Barokin selkeys ja uudemman musiikin mystisyys vaihtelivat kappaleittain. Purcell luotti selvästi aikansa tyypillisiin harmoniakulkuihin ja havaittaviin kansanmusiikkivaikutteisiin, kun Saariahossa äänenpainoilla, -sävyillä ja dynamiikalla oli yhtä suuri, ellei suurempikin merkitys kuin melodiakuluilla. Calibanin unessa ylös sävelasteikolla kurkottava hiljainen toive ”I cried to dream again” korosti jälleen näytelmän uniteemaa. Vielä enemmän niin teki Myrskyn tunnetuin repliikki ”On meissä kude unen kuteen lainen; ja unta vain on lyhyt elämämme”, jonka Suovanen sai Prosperon hahmossa lausua.
Suomalainen barokkiorkesteri eli laulajien mukana tarinan jokaisessa hetkessä ja kuvat näytelmästä piirtyivät musiikilla kuuntelijoiden mielikuvitukseen. Lopulta esitys päättyi suotuisaan säähän ja yhteiskuoroon, kun No Stars Again Shall Hurt You -balladi nosti barokin jälleen tasa-arvoiseksi, ehkä voitolla olleen Saariahon tulkinnan rinnalle. Viimeisenä kuvana kuulijan mieleen jäi kiinnostus ja arvostus Shakespearen ikonisia teoksia ja niiden tulkintoja kohtaan.
Elina Salin
Riihimäen Kesäkonsertit
Suomen Lasimuseo, Riihimäki 7.6. klo 19
Pia Freund, sopraano
Gabriel Suovanen, baritoni
FiBO Players Antti Tikkasen johdolla
