Arvio: Joulu on Bling Aleksanterinteatterissa. Sävellys Tuomas Kantelinen. Opera Box.
Niin populaari taruhahmo kuin joulupukki onkin, oopperan tai musiikkiteatterin päähenkilönä se ei ole kovin usein käytetty. Opera Box päätti korvata puutteen tilaamalla joulumusikaalin Tuomas Kanteliselta. Joulu on Bling -tuotannossa niitä riittää kolmin kappalein: kaupallinen Amerikan pukki ja kotoinen Korvatunturin partasuu alistuvat roolinsa kulutusjuhlan maskotteina, mutta vanhuuden oireita poteva Pakkasukko ei enää jaksa vaan vaipuu melankoliaan.
Musikaalia mainostetaan koko perheen esityksenä, ja vieressäni istunut viisivuotias poika todisti, että sellaisesta se käy: hän hytkyi, tanssahteli ja taputti käsiään innoissaan läpi esityksen. Sille antoi aihetta Kantelisen musiikki, joka on svengaavaa lukuisine tanssirytmeineen ja lainoineen.
Musiikissa on vilaus Pähkinänsärkijää, Romeota ja Juliaa, Harry Potteria ja Hannua ja Kerttua, swingiä ja piirroselokuvat mieleen tuovaa puuhakkuutta. Komediallinen liike tuo uutta ilmettä Kantelisen tyyliin, makea mahtipontisuus on nyt selvästi vähäisemmässä roolissa. Kellot ja muut jouluiset värit tuovat silti orkestraatioon satumaista kimmellystä.
Bling ei kuitenkaan ole pelkkä satumainen perhehupailu, vaan ilme on joulun materialismia parodioiva ja monin paikoin jopa räväkkä. Käsikirjoittajat Veli-Pekka Hänninen ja Edu Kettunen ovat luoneet anarkistisesti leikittelevän tapahtumavyyhdin, jonka logiikassa ei aina pysy mukana mutta joka silti toimii iskevillä sanoituksillaan.
Alkukuvana on lentokenttä, jossa joululiikenteen kiire ja hysteria on pahimmillaan. Sitten tulee tuhkapilvi, ja kaikki lennot perutaan. Esiin nousevat ihmisten itsekkyys ja hyödyntavoittelu, toiveet ja pettymykset. Kimaltelevan krääsäjoulun mannekiinina keimailee Madame Bling (Reeta Vestman), rauhallista realismia taas tuo lentoemäntä Aurora (Annika Leino).
Teini Viola (Ella Ingraeus) kasvaa tarinan käänteiden kautta itsekkäästä äkäpussista tiedostavaksi elokapinalliseksi. Reetta Haavisto kiekuu joulunvihaajana dramaattisin koloratuurein. Koskettavin hahmo on Esa Ruuttusen eläkeläispappa, joka kaipaa pohjoisen joulun rauhaan ja revontuliin. Ville Salonen elollistaa joulukuusen, joka on pahaksi onnekseen ihastunut häntä moottorisahalla ahdistelevaan joulunvihaajaan.
Välillä käväistään paratiisisaarella, jossa kolme pukkia puivat kaikkea muuta kuin joulun sanomaa. Kaksi syvää bassoa Matti Turunen ja Jyrki Korhonen saavat seurakseen keyvempiäänisen Joonas Saaren. Osku Heiskasen vauhdikkaassa koreografiassa sika, poro, piparit, kodinkone-robottihärveli ja muut antavat palaa, mutta kunnon musikaalin tapaan tanssi limittyy saumatta kerrontaan.
Tietenkin musikaaliin tarvitaan myös käänne, jossa hyvä voittaa pahan, mutta nyt tuhkapilven selättäminen ja Violan ja Madame Blingin rooli siinä jäivät ainakin itselleni hämäräksi. Mutta yhtä kaikki: yhteisöllinen ilo voitti. Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
Ville Saukkonen oli jälleen elementissään luodessaan ratkiriemukkaista tilanteita ja karikatyyrimäisiä hahmoja. Teemu Muurimäki oli suunnitellut värikkään pukugallerian arkisista asuista Madame Blingin upean veistokselliseen satuluomukseen ja mielikuvitusolentoihin. Sampo Pyhälän lavastus oli toimiva, ja Jaan Ots johti Vantaan viihdeorkesteria energisesti ja tarkasti.
Pientä kiireen vaikutelmaa esityksessä oli. Ohjelmaakaan ei ehditty painaa.
Harri Kuusisaari
