K
ansainvälisen oopperamaailman kiinnostavin uutinen tulee New Yorkista. Metropolitan Opera nimittäin ilmoitti, että syyskauden ennakoitua huonompi lipunmyynti on pakottanut supistamaan esitysten määrää kymmenellä prosentilla, irrottamaan säästöpääomasta 30 miljoonaa dollaria ja – mikä huomiota herättävintä – panostamaan seuraavina kausina voimakkaasti uuteen amerikkalaiseen oopperaan klassikkojen sijaan.
”Haasteet ovat suurimpia kuin koskaan. Ainut tie eteenpäin on uudistuminen”, sanoi oopperanjohtaja Peter Gelb New York Timesille.
Radikaali käänne juontuu pandemian ajoista, joista Metropolitan kärsi niin paljon, että joutui lomauttamaan koko orkesterina ja kuoronsa. Kun ovet avattiin, iloa kesti vain hetken, sillä syksyn mittaan yleisön takaisin saaminen osoittautui ennakoitua vaikeammaksi. Esimerkiksi Verdin Don Carlo myi vain 40 prosenttia paikoista. Samoin kävi Brittenin Peter Grimesille ja Mozartin Idomeneolle.
Tulos: syksyn tulot live-esitykset ja HD-teatterilähetykset mukaan luettuina putosivat 49 miljoonaa dollaria verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan. Keskimääräinen täyttöaste tippui 73 prosentista 61 prosenttiin. Pandemian aikainen hätätila sai kuitenkin lahjoittajat heräämään, ja heiltä saatiin kerättyä 150 miljoonaa dollaria lisäapua. Toisaalta syksyn aikana moni lahjoittaja myös säikähti talouden uhkakuvia kuten inflaatiota ja pörssikurssien laskua ja veti rahojaan takaisin.
Syksyn suurimmaksi menestykseksi osoittautui kantaesityksenä nähty Kevin Putschin ooppera The Hours. Se perustuu Michael Cunninghamin novelliin ja kokosi lavalle kolme kokenutta sopraanodiivaa, Renée Flemingin (jonka piti jo lopettaa oopperauransa), Joyce di Donaton ja Kelli O’Haran. Edellisellä kaudella kassamagneetti oli Terence Blanchardin Fire shut up in my bones.
Peter Gelb teki johtopäätöksensä: Metropolitan avaa tästä lähtien jokaisen kautensa nykysäveltäjän tekemällä oopperalla. Seuraavien kausien ohjelmaan tulevat ainakin Jake Heggien Dead man walking, Anthony Davisin The Life and times of Malcolm X, Daniel Catánin Florencia en el Amazonas sekä Joh Adamsin El Nino.
Koko säästörahastosta otettu 30 miljoonan dollarin summa aiotaan investoida uusiin oopperatilauksiin. Endowmentiin koskeminen on amerikkalaisissa taidelaitoksissa koettu viimeiseksi keinoksi, sillä se on ikään kuin oman henkivakuutuksen syömistä, mutta Gelb uskoi lausunnoissaan siihen, että investointi kannattaa, ja rahat voidaan palauttaa sinne.
Käänne on sikäli uskalias, että Metropolitan on ollut tähän saakka nimenomaan klassisten, kaikkien tuntemien suurtuotantojen tyyssija, joita myös amerikkalaisessa systeemissä elintärkeät lahjoittajat ovat odottaneet näkevänsä. Nyt kuitenkin moni vanhoista lahjoittajista on joko kuollut tai muuten jäänyt pois, ja tilalle on tullut uusia, joilla ei ehkä ole yhtä pinttyneitä käsityksiä taidemuodosta. Gelb mainitsi New York Timesissa käänteen perustaksi myös sen, että entistä useampi suuria yleisöjä vetävä tähtilaulaja on kiinnostunut nykyoopperasta.
Optimistit hurraavat: näin päästään takaisin taidemuodon alkuaikojen periaatteisiin, eli ooppera heijastakoon ympäröivää maailmaa eskapismin sijaan. Pessimistit taas epäilevät, miten kilpailussa Broadwayn kanssa käy.
Harri Kuusisaari
